Teksti: Maria Heinonen, Elisa Hiltunen, Petra Hyyryläinen & Moona Jaatinen
Yksinäisyys ei katso ikää, mutta ikääntyessä se voi hiipiä arkeen yhä vahvemmin. Kun sosiaaliset verkostot kapenevat, toimintakyky heikkenee tai läheiset muuttavat kauemmas, moni vanhus jää yksin, ei vain fyysisesti vaan myös emotionaalisesti. Yksinäisyys ei ole vain surullinen tunne, vaan se voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin, terveyteen ja elämänhaluun. Yksinäisyys on tunne, joka jää helposti piiloon. Se näkyy usein vasta silloin, kun ihminen sanoo ääneen kokevansa olonsa yksinäiseksi.
Ikääntyvien yksinäisyys voi näkyä monella tavalla. Se voi tulla esiin esimerkiksi silloin, kun huomaa, että ajan myötä oma elämäpiiri pienenee. Tulee tunne, että on yksin, kun muut ovat hiipuneet ympäriltä pois. Yksinäisyyteen voi olla monta syytä. Esimerkiksi eläköityminen on jokaisen työikäisen, työelämässä olevan henkilön edessä. Monen puoliso menehtyy, jolloin ikääntynyt leski jää yksin yhteiseen kotiin, eikä kaikilla ole läheisiä tai sukulaisia tukena. Myös muutto hoitokotiin voi vaikuttaa arjen sosiaalisiin suhteisiin. Hoitokoti saattaa olla kaukana läheisistä, jolloin vierailujen järjestäminen voi osoittautua hankalaksi. Yhteydenpito läheisiin, tai harrastetoimintaan osallistuminen voi vaikeutua muistin ja toimintakyvyn heikkenemisen myötä. Ikääntyessä arjen asiat voivat hidastua, eikä ihmisellä välttämättä ole enää voimavaroja olla niin seurallinen tai aktiivinen kuin ennen. Nykyisin iäkkäiden yksinäisyyteen vaikuttaa myös viime vuosina vilkastunut muuttoliike. Nuoremmat läheiset muuttavat yhä useammin toiselle paikkakunnalle tai jopa toiseen maahan opiskelujen ja työn perässä. Tällöin arjen fyysiset kohtaamiset läheisten kanssa eivät toteudu ja yhteydenpito voi olla vähäistä. Nuoremmat ihmiset pitävät yhteyttä usein videovälitteisesti, eikä heitä välttämättä haittaa niin suurissa määrin etäisyys läheisiin. Iäkkäät puolestaan kokevat videoyhteydet usein hankalina, mikä haastaa yhteyttä läheisiin. Uskomme myös, että kulttuurissamme istuu vielä melko tiukasti yksin pärjäämisen ajatus, mikä johtaa helpommin suomalaisten iäkkäiden yksinäisyyteen.
Mitä enemmän elämänkokemusta kertyy, sitä enemmän elämän osa-alueet ja ympäröivä maailma voivat muuttua, eikä aiemmin vilkkaan arkielämän mahdollistavat asiat välttämättä ole enää läsnä samalla tavalla kuin aiemmin. Muutosten keskellä, kuten lasten saadessa omia lapsia, tai lastenlasten kasvaessa aikuisiksi, ikäihminen voi jäädä yksin muutosten käsittelyn kanssa. Mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja menoihin ovat asioita, jotka ovat monelle itsestäänselvyys. Nuorena ympärillä on ihmisiä monenlaisissa ympäristöissä. On läheisiä, ystäviä, tuttuja, opiskelu- sekä työkavereita. Mutta moni vanhus elää arkea, jossa päivän merkittävin ihmiskontakti saattaa olla hoitajan lyhyt käynti, naapurin satunnainen tervehdys, tai puhelu, jonka lapsi ehtii soittaa työpäivänsä lomassa. Muutama minuutti vilpittömästi kuunnellen, katsekontakti tai lämmin kysymys päivän kulusta voi olla se hetki, joka palauttaa tunteen siitä, että ikääntyneen ihmisen kokemukset ja elämäntarina ovat edelleen tärkeitä.
Yksinäisyys tulee konkreettisesti esiin silloin, kun se tapahtuu omalle läheiselle. Esimerkiksi opiskelijatoverimme isä on kokenut yksinäisyyttä jo monta vuotta. Kuten moni muukin, opiskelijatoverimme jakaa huolen oman iäkkään vanhempansa jaksamisesta, ja tämän yksinäisyys surettaa. Ihminen, jonka on aina tuntenut sosiaalisena ja hauskana ihmisenä on masentunut ja yksinäinen, eikä heikentyneen kunnon vuoksi pysty enää liikkumaan itsenäisesti kodin ulkopuolella. Parin viime vuoden aikana läheisemmät ystävät ovat menehtyneet, joten opiskelijatoverimme isällä ei ole enää montaa ihmistä kenen kanssa muistella menneitä. Opiskelijatoverimme isä on käynyt monen vuoden ajan kaksi kertaa viikossa päivätoiminnassa, joka on myönnetty hänelle yksinäisyyden takia. Hän ystävystyi seillä erään miehen kanssa, jonka kanssa hän kävi tupakalla ja jonka kanssa he yhdessä juttelivat vanhaa “stadin slangia”, kunnes ystävä menehtyi. Lapset ja lapsenlapset käyvät mahdollisimman usein vierailemassa isän luona, ja tästä huomaa, että tämä nauttii hetkistä ja on iloinen, kun ympärillä on ihmisiä. Myös kotihoito käy opiskelijatoverimme isän luona kolmesti päivässä, ja käynnille on määrätty hieman ylimääräistä aikaa tämän yksinäisyyden kokemusten vuoksi. Opiskelijatoverimme kuvailee, että tämän isä tykkää paljon siitä, kun kotihoidon henkilökunnalla on hetki aikaa jutella päivän aikana. On helppo ajatella, että yksinäisyyden kokemukset kuuluvat vanhuuteen, että se on väistämätöntä. Mutta yksinäisyys ei ole ikääntyvien oma valinta, vaan se on usein seurausta rakenteista ja olosuhteista. Siksi siihen voidaan myös vaikuttaa. Jokainen meistä voi tehdä jotain, sillä yksinäisyyden vähentäminen on meidän kaikkien, sekä yksilön, että yhteisöjen ja yhteiskunnan tehtävä.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!