vanhustyö

—Netissä. Maija sanoo ääneen lähinnä itselleen, huokaa syvään ja laittaa tietokoneen päälle. Puhelinpalvelussa oli pyydetty täyttämään lomake netissä. Netissä, kamala sana, ajattelee Maija. Kelan sivuilla vilisee loputtomasti tekstiä. Kaikki on pienellä, vaikka se joku kaupan tietokoneihminen laittoi tekstiä isommaksi. Onneksi sivulla on se suurennuslasitoiminto, Maija muistaa. Maija etsii sen ja kirjoittaa sinne hitain painalluksin “eläke” ja painaa “enter”. Sivulle aukeaa lisää tekstiä. Isommat otsikot ovat jostain syystä ruotsiksi. Sivun reunassa

—Vanhukset ovat juuri tuollaisia! Kaupassa tuttu kassa on alkanut kutsua heitä vanhuksiksi. Maijasta se tuntuu loukkaavalta, Kaarna ei muista näitä tilanteita. Maija miettii mielessään kenelle voi antaa palautetta, kun asiakaspalvelijan kielenkäyttö loukkaa? Mitä hänestä ajateltaisiin, jos hän kertoisi kauppiaalle, että vanhus-sana loukkaa häntä. Hänestä varmasti ajateltaisiin, että hän on seniili, vaikea, äärimmäisen hankala, haahka. Sellainen kukkahattutäti, kerrostalokyttääjä, kyylä. Vaikka mikään näistä