Pitkäaikaistyöttömien joukosta nousee kaksi demografista ryhmää, joiden työllistymisessä on erityisiä haasteita: nuoret vastavalmistuneet ja yli 55-vuotiaat. Yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin. Väitetään, että suomalainen etuusjärjestelmä työntää ikääntyneitä ulos työmarkkinoilta ja sulkee heidät omaan kannustinloukkuunsa, josta esimerkkeinä ”eläkeputki” ja viimeisen työnantajan ns. sakkomaksu (Toivonen, Rantahalvari 2020).
Etuusjärjestelmään ja ammatilliseen osaamiseen liittyvien rakenteellisten muutosten aiheuttamien työntövoimien lisäksi on tunnistettavissa myös sisäisiä tekijöitä, jotka vähentävät työn imua. Moni ikääntyvä työntekijä uupuu työelämän asettamiin kasvaviin paineisiin ja sisäiseen arvoristiriitaan. Pohdin tässä kirjoituksessa muutaman esimerkkitarinan kautta ikääntyvän työntekijän tilannetta työmarkkinoiden veitsenterällä.
Kun harmaantuvia puurtajia ei enää tarvittu
Satuin syntymään työtä pelkäämättömään sukuun. Vanhempieni sukupolvi varttui sotien jälkeisellä jälleenrakennuksen aikakaudella, jolloin tekemisen meininki oli valtava ja itse kukin oli oman elämänsä työn sankari. Mummosta lähtien luokittelisin jokaisen lähipiiriini kuuluneen aikuisen montaa piirua lähemmäs työnarkomaania kuin laiskan pulskeeta jallii. Töitä puskettiin lojaalisti samalle työnantajalle, vuosikymmenestä toiseen. Luotettiin, että omalla työllä ja ahkeruudella pärjää. Uskottiin, että on olemassa varmoja työpaikkoja ja ”eläkevirkoja”.
1990-luvun lamassa kaikki muuttui ja lähes koko pieni otokseni vanhempieni ikäpolvesta poistettiin työmarkkinoilta ennen aikojaan. Äiti (myyjä) sai potkut, täti (toimistotyöntekijä) ja anoppi (pankkivirkailija) irtisanottiin yritysjärjestelyjen ja rakennemuutoksen seurauksena. Kaikki työntekijöinä tunnollisista tunnollisimpia. Setä suivaantui ja lopetti yt-ruletin oma-aloitteisesti ottamalla ”lopputilin mieluummin kuin burn-outin”. Siinä vaiheessa yt-neuvotteluja oli takana jo monta kierrosta ja näkymä jälkeenjääville näytti kaikkea muuta kuin elinkelpoiselta.
Vanhempieni sukupolvelle työ ja ammatti on ollut erityisen tärkeä osa identiteettiä. Väittäisin, että se oli identiteetin peruskivi. Kouluja ei ollut käyty ja ahkeran työnteon voimalla oli ponnistettu työväenluokasta keskiluokan puolelle. Työttömyyden stigmaa helpotti vertaistuki ja koettu vuosia kestänyt työelämän hullunmylly, jossa pikkuhiljaa oli hitaimmallekin käynyt selväksi, että vaikka nyt vielä selvittiin, seuraavalla yt-kierroksella nalli voi napsahtaa ihan kenelle tahansa.
Irtisanotuksi tulemisen aiheuttamasta shokista toipumista auttoi muuten vakaa elämäntilanne ja hyvä henkilökohtainen talous. Asunnot ja kesämökit oli maksettu ja säästöjäkin kertynyt. Eläkeputkeenkin päästiin, jos ei ihan suoraan, niin melko suoraan kuitenkin. Kukaan otoksestani ei työllistynyt uudelleen vaan kitkatyöttömys jatkui eläkkeelle pääsyyn saakka. Heistä tuli melko tyytyväisiä harmaita panttereita, jotka suuntasivat tarmonsa perheeseen, lapsenlapsiin, rakennusprojekteihin ja harrastuksiin – kukaan ei katkeroitunut pysyvästi eikä syrjäytynyt. ”Kyllähän se silloin tuntui ihan kamalalta ja olin vihainen pitkän aikaa. Jälkeenpäin ajateltuna elämässä kävi kuitenkin ihan hyvin.” kertoi tätini. Mutta kaikille entisille työkavereille ei käynyt yhtä onnellisesti; jokaisella on tuttavapiirissään tiedossa romahduksia, alkoholismia, itsemurhia.
Kuva: Pixabay
Kun työelämän arvomaailma alkoi etääntyä ihmisestä
Elämämänkaaripsykologia tarkastelee ihmisen yksilöllisyyden kehitystä, joka jatkuu koko elämänkaaren ajan. Vaikka jokaisen ihmisen elämänpolku on yksilöllinen ja ainutlaatuinen, on havaittavissa yleinen kehityskulku: kehityksen perusvaihe, jäsentymisen vaihe, yksilöllisten päämäärien vaihe ja kypsyyden ikävaihe (Dunderfelt, 2011). Moniin meistä yli viisikymppisistä iskee tarve ”downshiftata” tai ”hypätä pois oravanpyörästä”.
En usko, että kyse on muoti-ilmiöstä, vaan se liittyy elämänkaaren kehitysvaiheeseen ja individuaatioprosessiin. Mikään ei uuvuta ihmistä niin kuin sisäinen arvoristiriita. Kipuilemme se kanssa monin tavoin. Joskus ulkoiset tapahtumat laukaisevat ammatilliseen exit:iin johtavan kehityskulun, josta dramaattisimpina esimerkkeinä terveyden romahtaminen tai irtisanotuksi tuleminen. Joskus kehityspolku johtaa Rosvo-Roopen tapaan hiljaa hirttämiseen.
Jos olemme onnekkaita, löydämme itse meille toimivan ratkaisun ilman suurta dramatiikkaa. Jos olet ollut luovassa työssä, tuntuu ehkä siltä kuin luovuus olisi ammennettu loppuun. Tavallisessa suorittavassa työssä ulkoinen paine sekä arvoristiriita sisäisen laatukäsityksen ja ulkoisten tehokkuusvaatimusten kanssa kuormittaa monia. Uupunut hoitaja -syndrooma on kaikille tuttu. Yhtä useampi meistä on tietotyöläinen. Tietotyö on stressaavaa, koska se on näkymätöntä ja tuntuu päättymättömältä, eikä siitä juurikaan saa konkreettista valmiiksi tulemisen palkitsevaa kokemusta.
Kuva: Pixabay
Kun energia iän myötä vähenee
Kaveri kertoi havahtuneensa loppuun palamisen uhkaan saadessaan palautteen työnantajan tarjoaman FirstBeat -hyvinvointimittauksen tuloksesta. ”Tää tulos on nyt analysoitu kahteen kertaan. Mä luulin ensin, että siinä oli jotain vikaa. Kun raportin mukaan sä et palaudu ollenkaan.” sanoi tuloksia esitellyt hyvinvointikonsultti. Energian hiipumisen mitattu trendi oli paperilla nähtävissä käyränä, joka laski kuin lehmän häntä koko mittausjakson ajan. ”Tuolta siis näyttää burn-out, ajattelin. Ja juuri tuolta musta silloin tuntuikin sisäisesti. En vaan ollut halunnut myöntää sitä. Nyt oli pakko, kun sen näki siinä silmien edessä.” kaveri kuvaili.
Myöhäiskeski-iän elämänvaiheeseen, jossa kamppaillaan merkityksellisyyden kanssa, liittyy myös energian väheneminen. Gynekologi Maija Kajan korostaa, että ihmisen terveys ja hyvinvointi lepää hormonitoiminnan varassa. Sukupuolihormonien eritys vähenee ikääntyessä ja naisten estrogeenitaso laskee nykyiseen elinajan odotteeseen nähden ällistyttävän aikaisin.
Estrogeenin puute voi ilmetä jaksamista ja elämän laatua haittaavien oireiden kirjona, joihin voi kuulua lisääntynyttä ärtyneisyyttä, masennusta, itkuherkkyyttä, ahdistuneisuutta, unettomuutta, saamattomuutta, nivel-, lihas-, hermo- ja jännekipuja, sydämen rytmihäiriöitä, lämmönsäätelyn häiriöitä eli hikoilua, palelua ja kuumia aaltoja, uupumusta, väsymystä, virtsan karkailua, kuorsaamista, seksuaalista haluttomuutta ja reaktioherkkyyden huononemista sekä limakalvojen kuivumista ja haurastumista. (Kajan 2019.)
Terveyskeskus- tai työterveyslääkäritkään eivät välttämättä osaa yhdistää oireita hormonivajaukseen, vaan aletaan hoitaa oiretta kuten kipuja, sydänoiretta tai masennusoiretta. Kajanin mukaan lääkäri ei tule useinkaan ajatelleeksi, että oireet johtuvat naisen hyvinvointia ja terveyttä tukevan estrogeenin vähenemisestä. Oireet voivat johtaa työkyvyttömyyteen, monenlaisten lääkitysten aloittamiseen, sairauslomiin, erilaisiin erikoislääkärikonsultaatiohin sekä kalliisiinkin turhiin tutkimuksiin.
Myös miehillä on vaihdevuodet ja hormonivajaus voi aiheuttaa miehillekin saman kaltaisia oireita. Kajanin mukaan perusterveydenhuollon kyvyttömyys hoitaa vaihdevuosioireita aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnan resurssien tuhlausta ja siksi hän onkin ehdottanut vaihdevuosipoliklinikoiden perustamista julkiseen terveydenhuoltoon. (Kajan 2019.)
Viisikymppinen, joko sinulla on Exit Plan?
Sisäinen yrittäjyys on ominaisuus, jota nykyisin peräänkuulutetaan kaikilta työntekijöiltä jo opiskelun alkumetreiltä asti. Aloittelevaa startup-yrittäjää muistetaan valistaa exit planin merkityksestä: tarvitaan suunnitelma, jolla yrityksestä (lue: työstä) päästään hallitusti eroon.
Kestävyysvajeen nimissä työntekijöiden toivotaan vaan jaksavan painaa ja pidentävän työuriaan. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä oman terveyden kustannuksella. Sisäisen yrittäjyyden keskeisiä ominaisuuksia ovat mielestäni tilannekuvan hahmottaminen, ennakointi ja proaktiivisuus. Käännänkin kysymyksen nyt sinulle viisikymppinen, joka olet löytänyt sisäisen yrittäjyytesi: joko sinulla on exit plan?
Kuva: Pixabay
Lähteet
Dunderfelt, T. 2011. Elämänkaaripsykologia. Lapsen kasvusta yksilön henkiseen kehitykseen. 14. uudistettu painos. Helsinki: WSOYpro.
Kajan, M. 2019. Vaihdevuosipoliklinikka. Viitattu 8.3.2022. https://maijakajan.fi/2019/04/21/vaihdevuosipoliklinikka/
Rantahalvari, V. 2022. Viimeiselle työnantajalle kohtuuton uhka yli 55-vuotiaan työllistämisestä. 4.12.2020. Elinkeinoelämän Keskusliitto EK. Viitattu 8.3.2022. https://ek.fi/ajankohtaista/blogit/viimeiselle-tyonantajalle-kohtuuton-uhka-yli-55-vuotiaan-tyollistamisesta/
Toivonen, T. 2020. Iäkkäät työttömät on suljettu omaan kannustinloukkuunsa, Suomen järjestelmä työntää heidät ulos työmarkkinoilta – Tutkimusjohtaja: ”Suomi on työllisyydessä on-off-yhteiskunta”. Yle uutiset 4.10.2020. Viitattu 8.3.2022. https://yle.fi/uutiset/3-11568245
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!