Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022 käynnistäen konfliktin, joka koskettaa koko maailmaa. Vaikka sodankäynti on rajoittunut Venäjän hyökkäykseen ja Ukrainan puolustukseen, on sillä vaikutus moneen yksilöön Suomessa ja muuallakin maailmassa. Itse olen tämän konfliktin uutisointia seuratessani kokenut monenlaisia tunteita. Päällimmäisenä ehkä suru, suru siitä, että niin moni ihminen menettää kotinsa, läheisensä, turvallisuudentunteensa. Suru siitä, että kaikelle tälle ei edes löydy järjellistä syytä. Ja sitten tulee pelko, pelko siitä, että yhdellä yksilöllä on niin paljon valtaa, että voi aiheuttaa kaiken tämän. Ja pelko siitä, mitä vielä tapahtuu. Ja viha, viha siitä, että en voi tehdä mitään estääkseni tämän. Viha siitä, että Euroopan valtiot seuraavat sivusta yhden miehen järjestämää kansanmurhaa. Vahvoja tunteita, ahdistusta, pelkoa, vihaa, surua jota päivittäinen uutisointi ruokkii.
Väkisinkin mietin sitä, miten tämä vaikuttaa niihin, joilla jo muutenkin on mielenterveyshaasteita. Netti on täynnä uutisia, mieltä järkyttäviä kuvia sekä runsaasti myös disinformaatiota ja provosoivaa materiaalia. Tilanne varmasti lisää mielenterveyspalveluiden tarvetta myös Suomessa. Miten voimme varmistaa, että kaikki, jotka apua tarvitsevat, myös saavat sitä? Mistä tiedämme, mikä kanava uutisoi oikeaa tietoa, eikä sellaista, jonka tarkoitus on johtaa meitä harhaan? Miten kertoa sodasta lapsille, jotka eivät tässä tilanteessa voi välttyä saamasta tietoa tilanteesta? Miten voin auttaa? Miten pidän huolta omasta hyvinvoinnistani? Paljon kysymyksiä, joita tilanne nostaa mieleeni.
Kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia ja tämän hetkisen tilanteeseen ja epävarmuuteen meidän on vain sopeuduttava. Korona on jo kahden vuoden ajan eristänyt meitä toisistamme. Toivon kuitenkin, että jokainen meistä pitäisi huolta läheisistään ja heidän hyvinvoinnistaan; soitto isoisälle, joka taisteli talvisodassa, pieni visiitti naapurin vanhuksen luo kysymään miten hän voi, oman puolison huomioiminen, lasten kanssa yhdessä touhuaminen, käydään tapaamassa ystäviä, normaalin elämän ylläpito niin, että pelko ja ahdistus ei saa ylivaltaa. Ja jos huomaamme jonkun voivan huonosti, autamme avun piiriin. Tällä hetkellä pelko, ahdistus ja epätoivo ovat pahimmat vihollisemme.
Auttamishalu on saanut ihmiset kekseliäiksi; moni on varannut Kiovasta bnb -asunnon, ei ole edes varmaa, että asuntoa enää on olemassa, mutta rahat kuitenkin ohjautuvat oikeaan osoitteeseen. Eri tahot järjestävät keräyksiä ja tavarakuljetuksia perille asti. Yksittäinen ihminen voi auttaa lahjoittamalla vaikka villasukat. Suomalaiset yksityishenkilöt ovat ilmoittaneet olevansa valmiita majoittamaan Ukrainasta paenneita perheitä koteihinsa. Somessa on profiilikuviin ilmestynyt Ukrainan lippuja ja rauhankyyhkyjä, joilla ihmiset osittavat olevansa Ukrainan tukena. Pienikin apu tai tuki auttaa myös meitä tässä kriisissä, olemme tehneet edes jotain. Ja rauhaa me kaikki toivomme, mahdollisimman pian. Slava Ukraini!
Apua mieltä vaivaaviin kysymyksiin ja linkkejä eri tahoihin löytyy ainakin Mielenterveystalo.fi palvelusta. Linkistä: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/sodanuhka/Pages/default.aspx löytyy koottuna vastauksia moniin kysymyksiin sekä linkkejä eri avustusjärjestöjen sivuille.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Tämä on kyllä pelottava, ahdistava ja surullinen aihe. Ei voi, kun ihmetellä, että yksi ihminen voi näin toimia ja kukaan ei pysty tekemään asialle mitään. Tilanne on kyllä tuonut hyvin esiin miten paljon ihmisillä löytyy halua auttaa. Monet ovat myös apua- Facebook ryhmän kautta lähettänyt ukrainaan vaatteita, lapsille leluja, sekä ruokaa. Facebookin naistenhuone ryhmästäkin olen seurannut tilannetta paljon, kun jotkut ovat ajaneet hakemaan ukrainalaisia rajalta. On upeaa huomata miten kriisin keskellä ihmiset ryntäävät apuun. Itselle tuli uutena tietona tuo Airbnb:n vuokraus, se kuulostaa viisaalta tavalta auttaa!
Tämä sota on kyllä saanut aikaan monenlaisia tunteita itselläni. Alkuun syvä hämmennys, siitä että tapahtuuko tämä nyt oikeasti. Sitten tuli ahdistus, että mihin kaikkeen tää sota johtaakaan lopulta. Viha, siitä myös että miten yks ihminen saa aikaan tälläistä. Ja suru ihmisten puolesta.
Lapsiani oon yrittänyt suojella, etteivät lukisi kaikkea kamalaa. Tiktok sattuu olemaan sotavideoita täynnä. Teinien kanssa olen puhunut sodasta, sen mitä heidän ikäisilleen voi kertoa.
Hatun nosto kaupoille, jotka on lööpit vetäneet pois ettei lapset ekana kauppaan tullessa niitä näe.
Toivottavasti tämä maailman tilanne loppuu pian.
Moro Anu.
On ollut mahtavaa huomata miten etenkin suomalaiset auttavat kun on hätä.
Yle järjesti nopealla aikataululla apua ukrainalle konsertin mihin saivat Suomen huippu esiintyjiä yhdessä auttamaan. Rahat menevät Ukrainan ja lähi maiden avustuksiin. Yhdessä illassa rahaa kertyi yli 6miljoonaa ja lahjoituksia voi tehdä vieläkin. (Yle 2020)
Itse vuokrasin ukrainasta airnb asunnon viikonlopuksi lisäksi olen lahjoittanut pelastakaa lapset Ry:lle sekä vaatteitani mitkä oli alunperin tarkoitus myydä kirpputorilla, nyt vaatteeni menevät varmasti tärkeämään käyttöön. Rauhaa koko maailmaan toivotaan.
Lähteet:
Apua-Ukrainaan tukikonsertti. Viitattu 14.4.2022.https://yle.fi/uutiset/3-12356557
Hei Anu.
Ukrainan sota on aiheuttanut myös minussa monenlaisia tunteita. Aluksi tuli epäusko ja pelko. Pelko siitä, koska on meidän vuoro, miten silloin turvaan oman perheeni, omat lapseni. Alun ajatukset olivat vahvasti haluna muutta pois maasta, jonnekkin kauas ja viedä mukanani mieheni ja poikani. Henkilökohtaisesti en olisi valmis heistä luopumaan Suomen puolesta, jos venäjä tänne hyökkäisi.
Seuraavaksi tuli suru, suru maailman ja ihmisten hulluudesta, siitä mihin maailma on menossa, siitä kuinka yhden ihmisen mielenvikaisuus voi saada taas niin paljon pahaa aikaan. Suru siitä, että ihmiset ovat voimattomia yhden ihmisen edessä ja siitä kuinka ihmisiä aivopestään ja kuinka ihmisillä ei ole mahdollisuutta sensuroimattomaan tietoon.
Auttamisen halu on ilahduttanut. Toivon, että se jatkuu myös ensihuuman jälkeen. Ukraina ja ukrainalaiset tulevat tarvitsemaan apua vielä pitkän aikaa rakentaessaan elämäänsä kriisissä ja kriisin jälkeen. Monesti apua annetaan kriisin alussa, mutta pian ihmisten elämään tulee muuta ajateltavaa ja käsillä oleva kriisi painuu taka- alalle.
Osittain itselläni tilanne on jo hieman painunut taka- alalle. Suurilta osin suojelen sillä itseäni. En halua katsoa ja lukea uutisia. En halua ruveta kokoamaan selviytymispakkauksia, vaikka ilmeisesti monet niin tekevät, en suunnittele enää maastamuuttoa. Normaalin elämän on jatkuttava, ihan myös lasteni takia ja toki myös itseni takia. On vain hyväksyttävä se tosiasia, että minä en pysty vaikuttamaan sodan kulkuun, minä en tulevaisuuden tapahtumille voi mitään, minun tehtäväkseni jää ottaa vastaan se mitä tuleman pitää, toivoa, että pakotteet, joita muut maat Venäjälle ovat asettaneet saisivat sen johdon heräämään, toivoa ja rukoilla parempaa huomista ukrainalaisille, venäläisille, meille suomalaisille ja koko maailmalle.
Hei Anu, Kiitos blogistasi.
Tekstisi on erittäin ajankohtainen ja koskettaa meitä kaikkia. Itsessäni Ukrainan sota on herättänyt huolta nyky hetkestä ja tulevaisuudesta. Mietin niitä Ukraanalaisia, jotka joutuvat kohtaamaan sodan kauheuden. Uutisissa näin isän, joka hyvästeli perheensä. Muu perhe lähti evakkoon, isä jäi taistelemaan. Surullista ja järkyttävää. Mietin myös olemmeko me täällä Suomessa turvassa? Tällä hetkellä ei näyttäisi olevan vaaraa, mutta miten tulevaisuudessa? Positiivinen asia tästä kaikesta on ihmisten yhtenäistyminen ja auttamisen halu.
Itse pyrin siihen, että luen yhden kerran päivässä uutiset, tai katson ne telkkarista. Koen, että jatkuva uutisvirta tuo lisää ahdistusta itselläni tilanteeseen. Koitan myös haalia positiivisa asioita elämääni ja pitää kiinni arjesta. Nämä kaikki auttavat jaksamaan stressaavan tilanteen keskellä. Näitä neuvoja olit myös tuonut esiin blogissasi, lähteessäsi.
Tutustuin lähteessäsi merkattuun linkkiin ja sieltä löytyikin itseäni koskettava osio, kuinka puhua lapselle sodasta? On tärkeää osata vastata lapsen tasoisesti kysymyksiin, jotka liittyvät sotaan. Monissa perheissä ja varhaiskasvatuksessa tätä on käyty lävitse. Myös MLL ovat luoneet hyvän paketin tähän tarkoitukseen.
Lähteet
MLL, 2022. MLL tukee Ukrainan sodan käsittelyssä. Viitattu 21.3.2022. https://www.mll.fi/artikkelit/mll-tukee-ukrainan-sodan-kasittelyssa/
Moi Anu!
Kiitos blogista. Kyllähän tuo sota Ukrainassa on itsessäni myös aiheuttanut ahdistavaa tunnetta niiden osalta jotka siitä kärsivät. Tunne skaalassa on myös ollut suuttumusta ellei jopa vihaa, kun on miettinyt hyökkäävää osapuolta ja sitä kaikkea pahaa jota toimillaan aikaan saavat. Itsessäni olen huomannut sen, että aloitan aamuni kahvin lisäksi sillä, että katson tuoreimmat uutiset Ukrainan tilanteesta. Ennen aamu alkoi NHL tuloksien katsomisella, ei enää.
Tähän uutisoinnin seuraamisen oman haasteensa tuo tämän päivän disinformaation määrä, joutuu aina miettimään mikä paikkansa pitää. Kotonakin on joutunut omien lapsien kanssa käymään keskustelua siitä mitä kaikkea somessa heitä vastaan tulee ja keskustelua myös siitä, ettei kaikkea näkemäänsä tai lukemaansa kannata sokeasti uskoa.
Toisaalta on ollut voimaannuttavaa huomata ihmisten auttamisen halu ja konkreettinen tekeminen. Täältä mistä itse asustelen eräät vapaa-ehtoiset keräsivät nopealla tahdilla avustus tarvikkeita ja hommasivat bussin, erään paikallisen yrityksen tukeman, jolla tavarat Ukrainan rajalle veivät sekä samalla toivat tullessaan ihmisiä, jotka sotaa pakoon olivat lähteneet.
Toivotaan todella, että sota Ukrainassa loppuu ja ihmiset pääsevät rikottua maataan uudelleen rakentamaan. Toivotaan myös, että heille myös siihen apua ja tukea riittää.
Lähteet:
https://www.ristiinalainen.fi/2022/03/10/avustusbussi-lahtee-perjantaina-kohti-puolaa-paluumatkalle-kyytiin-otetaan-sotaa-paenneita/