Moikka vaan teille kaikille lukijoille ja kiitokset kommenteista, joita olette aikaisempiin postauksiin tehneet. Niin kuin esittely postauksessa kerroimme vammaisuus oli meidän ryhmällemme melkoisen vieras aihealue kaikkine koukeroineen. Tämän vuoksi meistä on ollut mukavaa ja opettavaista lukea kommentteja varsinkin, kun siellä kommentoijana on ollut ihmisiä, joilla vammaisten kanssa työskentelystä kokemusta ja tämän myötä asiasta tietoa. Kiitos vielä kommenteista!
Tässä postauksessa kerron millaisia tukia vammaisten henkilöiden on mahdollista saada Kelalta. Mutta hämmennetään hiukan asiaa ja kerrotaan nopeasti pintaraapaisuna mitä kuntien vastuulla on järjestää vammaisille, näistä Pietarikin jo edellisessä postauksessa mainitsi
Kuntien tehtävänähän on siis järjestää vammaisille henkilöille palveluita ja se on säädetty sosiaalihuoltolaissa, kuntien on myös tuettava vammaisten selviämistä kotioloissa. Kuntien vastuulla on järjestää kuljetuspalveluita, apuvälineitä, tulkkauspalveluita. Myös asunnon mahdolliset muutostyöt sekä henkilökohtainen avustaja on kunnan järjestämis vastuulla. Näillä edellä mainituilla palveluilla pyritään auttamaan vammaista ihmistä osallistumaan yhteiskuntaan sekä helpottaa vamman kanssa elämistä. Mutta ei näistä nyt tämän enempää, palataan näihin kunnan järjestämisvastuulla oleviin palveluihin mahdollisesti tulevissa postauksissa ja keskitytään nyt Kelan tukiin vammaisille.
Kelan vammaistuet
Kelan maksamien vammaisetuuksien tarkoituksena on tukea vammaisten ja pitkäaikaisesti sairaiden henkilöiden elämänlaatua sekä tukea myös heidän itsenäistä selviytymistänsä. Vammaisetuudet ovat taloudellista korvausta siitä, kun vammasta aiheutuu erityisiä kustannuksia sekä avuntarvetta. Vammaistukea on kahdenlaista, on alle 16-vuotiaan vammaistuki ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuki. Ne vammaiset, jotka ovat eläkkeellä eivät ole oikeutettu vammaistukeen, mutta he voivat hakea eläkettä saavan hoitotukea.
Perehdytään nyt hiukan tarkemmin alle 16-vuotiaan vammaistukeen, koska se meitä kiinnosti koulutehtävän kannalta, koska meidän tehtävämme case-henkilö on alle 16-vuotias.
Kela kertoo omilla sivuillaan seuraavasti: Alle 16-vuotiaan vammaistuen tarkoituksena on tukea vammaisen tai sairaan lapsen päivittäistä elämää. Sairauden tai vamman diagnoosi ei yksin ratkaisen sitä onko lapselle oikeus tukeen, vaan se arvioidaan sen mukaan kuinka paljon hoitoa, huolenpitoa tai kuntoutus tarvitsee. Alle 16-vuotiaan vammaistuki myönnetään yleensä määräajaksi tämä sen takia, että sairauden tai vamman hoidon tarve voi muuttua lapsen kasvaessa ja kehittyessä vaikka sairaus tai vamma olisikin elinikäinen. Alle 16-vuotiaan vammaistuki on porrastettu kolmeen tasoon, perus, korotettu ja ylin vammaistuki. Perustuen määrä on 95,39€/kk ja sitä voi saada mikäli hoidontarve on viikoittaista. Korotetun tuen määrä on 222,58€/kk ja sitä voi saada mikäli hoidontarve on vaativaa tai päivittäin aikaa vievää. Ylimmän vammaistuen määrä on 431,6€/kk ja sen saamisen edellytyksenä on, että hoidontarve on ympärivuorokautista.
Vaikuttaa simppeliltä, eikö? Mutta jäi asiaan tutustuessa mietityttämään tuo hoidontarpeen arviointi ja sen määrittäminen… Kelan sivuilta löytyy lomake, jolla tukea voi hakea ja siihen tarvitsee lääkärin lausunnon liitteeksi. Eli jos hoitava lääkäri on todennut, että vamma on niin voiko Kelan lääkäri jyrätä yli ja todeta, että eipäs olekaan. Tätä jäin miettimään, kun vammaistuki asiaan tutustuin internetin syövereissä ja törmäsin Iltalehden uutiseen, jossa äiti kertoi Kelan kielteisestä päätöksestä tyttärensä kohdalla. Tyttäreltä puuttuu synnynnäisesti oikean käden kämmen. Jutussa kävi ilmi heidän saaneen 15v ajan sairaan lapsen hoitotukea ja sitäkin heidän piti hakea vuosittain. Odottikohan Kela, että kämmen alkaa tytölle kasvamaan jossain kohtaan. Kun tyttö täytti 16, äiti kertoi heidän hakeneen tytölle vammaistukea, mutta se tuli saman tien takaisin kielteisenä. Kela oli todennut, että vammasta ei aiheudu tytölle vähintään olennaista haittaa vaan Kela oli sitä mieltä, että toimintakyky on vain heikentynyt vamman takia. WHAT???
Kela sanoo sivuillaan, että tilanteet ovat yksilöllisiä ja tuen myöntäminen katsotaan tapauskohtaisesti. Mutta katsotaanko kaikki tapaukset samalla tavalla? Äiti jutussa kertoi jutelleensa ihmisten kanssa, joilla samanlainen vamma on kuin hänen tyttärellään, ja he äidin mukaan olivat saaneet vammaistukea. Äiti jutussa haastoikin hallitusta yhdenmukaistamaan tapaa, jolla Kelassa ihmisiä kohdellaan. Mielestäni äiti osuvasti kysyikin, että noppaa heittämälläkö Kelassa katsotaan kuka tukeen oikeutettu on…
Itselleni valitettavasti nousi koko ajan mieleen Kelan sivuja lukiessa, että siellä asiat on esitetty valtavan tulkinnanvaraisesti sekä niin, että niissä on mahdollisuus siihen, että Kela voi todeta, ettei ole oikeutettu tukeen. Ja tuo äidin kertoma tarina Iltalehden uutisessa ei ainakaan tätä tuntemusta vähentänyt… Herättääkö tämä teissä lukijoissa ajatuksia?
Lähteet:
https://www.kuntaliitto.fi/sosiaali-ja-terveysasiat/sosiaalihuolto/vammais-ja-kehitysvammapalvelut
https://www.kela.fi/vammaistuet
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c280e73f-3cbc-4005-97e6-c2110fd7dc95
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kyllä, tämä ”arpominen” herättää ajatuksia.
Kuten kirjoituksessasi totesit, vammaistuki ja sen hakuprosessi vaikuttaa simppeliltä, mutta sitä se ei aina todellisuudessa ole.
Vammaistuen hakeminen on aikaa vievä ja haastava prosessi, eikä tuloksesta ole varmuutta. Kun haetaan alle 16- vuotiaan lapsen vammaistukea, tärkeimmäksi seikaksi nousee hoitavan lääkärin lausunto. Lausunnossa tulisi tulla ilmi kaikki tuen tarpeet ja lapsen haasteet, ja nämä vielä erityisen hyvin listattuina. Mutta mistä tällaisen hyvän ja kattavan lausunnon sitten saa? Se ei ole aina niin helppoa. Erikois-sairaanhoito on kuormittunut, hoitokontakteja ei välttämättä jonojen ja resurssien puutteen vuoksi ole. Koululääkärin osaaminen ja kokonaistilanteen arvioiminen vammaisen lapsen kohdalla sekä kattavan lausunnon kirjoittaminen ei aina arjessa toteudu.
Toisaalta taas KELA tuo vahvasti esiin, että tärkeintä on lapsen vanhempien kuvaus arjen haasteista. Tämä kuvaus on aina tarpeen tehdä huonoimman päivän mukaan, Ja jopa vältellä kertomasta mitään hyvää lapsesta tai hänen kehittymisestään. Myös vertailua muihin ikätovereihin on syytä tehdä arjen kuvauksessa, jotta kelan käsittelijän saa riittävän vakuuttuneeksi tuen tarpeesta.
Vammaistuesta ja sen luokasta/suuruudesta tekee päätöksen kelan asiantuntija. Hän ei tapaa lasta, mutta papereiden ja kuvausten perusteella hän tekee päätöksen kuinka paljon lapsen sairaus tai vamma aiheuttaa perheelle rasitusta ja sidonnaisuutta arjessa. Päätös saattaa olla kiinni myös siitä, kuinka asiantunteva käsittelijä on. KELAn käsittelijöiden ammattitaito vaatimus on jokseenkin kirjava. Hyödyksi nähdään sosiaali- tai terveydenhuoltoalan koulutus, mutta pakollista se ei ole. Käsittelijänä voi toimia myös merkonomi, jonka työtä on tässä tapauksessa päättää vam-maistuesta ja sen määrästä.
Ja toden totta, saattaa olla, että hakemus täytetään vuoden välein ja pyritään kelan asiantuntija(t) vakuuttumaan siitä, että lapsen (elinikäinen) vamma, ohjaus ja tuen tarve ei ole poistunut vuoden aikana, eikä hänen toimintakykynsä ole merkittävästi parantunut.
Perheet ovat varmasti eriarvoisessa asemassa, kun he hakevat tukea ja palveluita. Niissä perheissä, jossa osataan itse laajasti hakea palveluita ja tietoa sekä kirjoittaa ja täyttää lomakkeita, saavat perheeseensä apua ja tukitoimia huomatavasti paremmin, verrattaessa perheisiin, jossa osaamista tai tietoa ei niin paljoa ole.
Vammaistuki siis saattaa olla arpapeliä. Voittavan arvan” saa käteensä, kun asiantuntijan saa vakuuttuneeksi lapsen haasteista ja hoidollisuudesta. Toisaalta haluan kuitenkin uskoa vielä KELAn järjestelmään, ja kykyyn tehdä tilanteeseen nähden oikeita päätöksiä asiakkaiden tilanteet huomioiden.
Ja huom, tämä tulkinta pohjautuu omaan kokemukseen, ei siis perustu tutkittuun tietoon, joten viralliseksi kannanotoksi tästä ei ole 😊.