Miksi vaadimme itseltämme jatkuvasti enemmän ja enemmän, jopa oman mielenterveyden hinnalla? Eikö mikään riitä?
Miten sinä näet oman tulevaisuutesi? Jännittävänä? Ehkä pelottavana? Vai elätkö päivä kerrallaan stressaamatta asiaa sen enempää? Jos valitsit viimeisen vaihtoehdon, niin onnittelen sinua, sillä tuo on asia johon itse en pysty. Ystäväporukkani koostuu pääosin nuorista naisista, ja kaiken muun yhteisen lisäksi meitä yhdistää se, että tulevaisuus pelottaa. Pelottaa oma jaksaminen. Monet meistä ovat olleet työelämässä vuosia pohtien, että mitähän sitä tekisi tulevaisuudellaan. Mikä työ olisi sellainen mitä jaksaisi tehdä yhteiskunnan vaatimusten ja sosiaalisten normien mukaisesti viisi päivää viikossa yhteensä piirun vajaa 40 tuntia?
Miten tuollaiseen työmäärään yhdistää oman hyvinvoinnin, kuten urheilun? Kuka jaksaa mennä kuntosalille 8 tunnin työpäivän jälkeen nostamaan rautaa, sitten kotiin ja sitten pitääkin jo mennä nukkumaan, että saa palauttavat yöunet? Ehkä viikonloppuna? No lauantai tietenkin menee ainakin omalla kohdallani palautuessa viikosta. Kotikin pitäisi siivota. Ehkä sunnuntaina sitten? Aamulla herään ajatukseen siitä, että apua huomenna taas töihin ja sama oravanpyörä alkaa alusta. Kuulostaa siltä, että uupumus ei ole kovinkaan kaukana.
Nuorten aikuisten, etenkin nuorten naisten, uupuminen on ollut rajussa nousussa. Kelan julkaiseman tilaston mukaan sairauspoissaoloissa korostuu mielenterveyden häiriöt. Vuodesta 2016 vuoteen 2019 mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat nousseet peräti 43 prosenttia. Mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot näkyvät kaikissa sukupuoli- sekä ikäryhmissä, mutta korostuu erityisesti nuorilla ja varhaiskeski-ikäisillä naisilla. 16-34 -vuotiaiden naisten ryhmässä sairauspäivärahaa saavien määrä suhteutettuna väestöön on kasvanut vuosien 2016-2019 aikana 57 prosenttia, miehillä vastaava luku on 48 prosenttia. Nuorilla miehillä mielenterveyden häiriöt nousi johtavaksi syyksi sairauspoissaoloihin vuonna 2017, kun naisilla mielenterveyden häiriöt ovat olleet yleisimpänä syynä sairauspoissaoloihin jo yli 15 vuoden ajan. Kasvu on hälyttävää, sillä tämän ikäluokan ihmisillä tulisi olla vielä pitkä työura edessä. (Blomgren 2020.)
Mielenterveyssyistä johtuva sairauspoissaolojen määrän kasvu on ollut merkittävä. Yksiselitteistä syytä sairauspoissaolojen lisääntymiseen on mahdoton antaa, sillä ilmiö on monimutkainen. Mahdollisiksi syiksi voi nostaa esille mm. vaatimusten lisääntymisen elämän jokaisella osa-alueella, työelämässä, perhe-elämässä sekä vapaa-ajalla. Myös stigman pieneneminen ja mielenterveyden haasteiden normalisoiminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa lisää mielenterveyden haasteiden tunnistamista ja siten avun hakemista. (Blomgren 2020.)
Kuormittuneisuutta saattaa lisätä myös se, että työasioita voi olla vaikea jättää työpaikalle, joten ne seuraavat kotiin. Olen huomannut itsekin pohtivani usein työasioita kotona, erityisesti jotain mokia joita on tullut vuosien aikana tehtyä. Monissa ammateissa työt seuraavat myös fyysisesti, esimerkiksi opettaja tarkistamassa oppilaiden kokeita junassa matkalla kotiin ei ole kovinkaan harvinainen näky. Tilastokeskuksen työolotutkimuksen (2018) mukaan lähes puolet palkansaajista lukee työsähköpostiaan jopa lomalla, 15 prosenttia perusteli lukemisen syyksi lomalta paluun työkuorman ja kaaoksen hallitsemisen. Työn ja vapaa-ajan rajaamisen kanssa voi olla haasteita myös itsestä riippumattomista syistä; Euroopan maissa tehdyn työvoimatutkimuksen (2019) tulosten perusteella Suomi erottui maana, jossa palkansaajaa lähestyttiin työasioilla vapaa-aikana enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Suomessa vapaa-aikaa sai viettää häiriöttä ilman työasioita vain noin 30 prosenttia palkansaajista muiden maiden keskiarvioisen prosenttimäärän ollessa 59.
Tilastojen valossa suomalaisella palkansaajalla ei näytä menevän turhan hyvin psyykkisesti ja hommia painetaan usein siihen asti, kunnes fyysinen raja tulee vastaan. Suomalaisethan on tunnettuja siitä kuuluisasta Sisusta, eikö? Meitä vaivaa usein myös häpeä. Häpeä siitä, ettei jaksakkaan vaikka pitäisi. Onneksi mielenterveyden haasteet ovat olleet paljon esillä ja niitä normalisoidaan jatkuvasti, suunta on siis ylöspäin mitä työnantajien varhaiseen puuttumiseen tulee. Puhutaan siitä lisää Pelottaako tulevaisuus? Osa 2:ssa.
Lähteet:
Blomgren, J. 2020. Mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen kasvu jatkuu jyrkkänä. Viitattu 21.9.2022. https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/5168
Eurostat. 2020.Work organisation and working time arrangements in 2019. Viitattu 21.9.2022. https://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/11384710/3-29092020-AP-EN.pdf/281a8d79-ad6a-a12d-40bd-bfa2dd781157
Kuvio 1. KELA. 2020. Mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot yleistyvät edelleen. https://www.kela.fi/ajankohtaista-henkiloasiakkaat/-/asset_publisher/kg5xtoqDw6Wf/content/id/26824851
Kuvio 2. THL. 2020. Kansallinen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus FinSote. Tulosraportti. https://www.terveytemme.fi/finsote/2020/terveys.html
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Todella mielenkiintoinen ja samaistuttava postaus! Tilastot olivat hyvä lisä ja ne auttoivat hahmoittamaan ilmiötä. Ne antoivat myös paljon pohdittavaa niin yhteiskunnallisesta kuin myös yksilöllisestä näkökulmasta.
Niinhän se on, että tulevaisuus ja nykyhetkikin pelottaa. Meissä on sisua, mutta meissä on myös häpeää ja itseni kohdalla lisäisin vielä, että omatuntonikin tykkää tulla kolkuttelemaan. Tätä tein liian vähän, olisin voinut tehdä tämänkin ja tämän, tämän taas olisin voinut tehdä paremmin ja niin edelleen…
Vuodesta 2016 vuoteen 2019 mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat nousseet peräti 43 prosenttia. Vau. Tämä on kyllä hurja luku. Olen huomannut miten vaikeaa joillekin tutuille on ollut selviäminen työpaineista ja arjesta kokonaisuudessaan. On hyvä, että mielenterveyden haasteita nostetaan esille ja toivottavasti opimme pitämään jatkossa itsestämme parempaa huolta.