”Tuntui, kuin tämä päivä ei ikinä tulisi. Olet laskenut viikkoja, päiviä, tunteja ja lopulta minuutteja jännittynein tunnelmin, ja viimein kävelet käytävää pitkin kohti vankilan pääporttia. Kädessäsi on vain pieni kassi, jossa on lähes koko omaisuutesi. Portti aukeaa, ja otat ensimmäiset askeleesi pitkään aikaan vapaana yhteiskunnan jäsenenä –mutta mitä nyt? Kuka sinua on vastassa, vai onko kukaan?”
Kuulin joitakin vuosia sitten eräältä entiseltä vangilta, että ensimmäiset 15 minuuttia vapautumisen jälkeen ovat entisen vangin elämän ratkaisevimmat hetket. Se suunta, mihin vasta vapautunut henkilö lähtee vankilan portilta, määrittää pitkälti hänen lähitulevaisuutensa tapahtumat. Kyseinen henkilö kertoi, että sillä on valtava merkitys, onko vapautuvaa vankia portilla vastassa esimerkiksi sosiaalityöntekijä tai muu ammattilainen, perheenjäsen, tai kenties kaveri vanhasta päihdeporukasta.
Samaa sanoo myös entinen vanki Renee Wyatt PBS NewsHour:in dokumentissa “Searching for Justice: Life after Lockup”. Wyatt kertoo, että jos vangilla ei vapautuessaan ole tiedossa paikkaa, minne mennä, hänelle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin palata takaisin sinne, mistä hänet alun perin pidätettiinkin. Wyatt lisää, että vanhoihin ympyröihin palaaminen nostaa riskiä, että henkilö myös palaa tekemään samoja asioita, mitä teki ennen vankilaan joutumista. (PBS NewsHour 2022)
Vankilasta käsin voi olla vaikeaa luoda uusia, elämänmuutosta tukevia ihmissuhteita vankilan ulkopuolelle. Vapautumisen hetkillä työntekijöiden, vapaaehtoisten ja vertaistuen merkitys korostuu, sillä monilla vangeilla voi olla tilanne, ettei heillä ole tasapainoisia tai uudenlaisen elämänpolun mahdollistavia ihmissuhteita. Esimerkiksi KRIS -järjestön työntekijät tulevat vankilan portille vastaan, kun vanki vapautuu, ja sen jälkeen he lähtevät yhdessä vapautuneen kanssa luomaan hänelle toimivaa tukiverkostoa (KRIS 2022). Tällaiselle konkreettiselle avulle ja tuelle on valtava tarve, sillä lyhytkin tuomio katkaisee vangin yhteyden yhteiskuntaan, ja tämän yhteyden jälleenrakentamiseen voi tarvita apua. Tukipalveluita on kuitenkin rajallisesti, joten kaikki eivät saa riittävästi tarvitsemaansa apua.
Huomioitavaa on, että kaikki vankilasta vapautuvat henkilöt eivät välttämättä halua apua, tai he eivät koe olevansa vielä valmiita elämänmuutokseen. Näissä tilanteissa oikeanlaisesta, oikea-aikaisesta tuesta voi olla apua muutosvalmiuden lisäämisessä. Vankia voidaan heti tuomion alusta alkaen yrittää auttaa löytämään oma sisäinen motivaatio muutokseen, ja hänen itseluottamustaan ja käsitystään itsestään voidaan yrittää muokata positiivisempaan suuntaan riittävän intensiivisellä ja sopivalla työskentelyllä. Voimavarakeskeinen työskentely on erityisen tärkeää sellaisten asiakkaiden kanssa, joilla on hyvin negatiivinen kuva itsestään ja omista mahdollisuuksistaan (Keskitalo, E. & Vuokila-Oikkonen, P. 2018). Loppupeleissä jokaisella ihmisellä on kuitenkin oikeus sekä vastuu päättää omasta elämästään, eikä ketään voi pakottaa muuttumaan.
On yleisesti tiedossa, että kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen kimmokkeena on usein jonkinlainen henkilökohtainen pohjalla käyminen. Renee Wyatt kertoo olevansa samaa mieltä tämän ajatuksen kanssa. Hän kertoo dokumentissa, että toista vankilatuomiotaan suorittaessaan hän pysähtyi miettimään omaa elämäänsä, ja hän huomasi silloin olevansa vihdoin valmis muutokseen. Heti vankilasta vapautumisen jälkeen hän suuntasikin vapaaehtoisesti päihteidenkäyttäjien kuntoutuslaitokseen sen sijaan, että olisi palannut takaisin tuttuun ympäristöön. Hän kuntoutui onnistuneesti, ja hän on nykyään sosiaalityön maisteri ja työskentelee vankilasta vapautuneiden naisten kanssa. (PBS NewsHour 2022)
Tuen oikea-aikaisuus ja riittävä intensiteetti ovatkin kenties yksiä tärkeimmistä vangin kuntoutumiseen ja onnistuneeseen yhteiskuntaan paluuseen vaikuttavista asioista. Kuntoutuminen harvoin onnistuu täysin yksin, joten apua ja tukea on oltava saatavilla kaikille halukkaille -ja myös niille, joita täytyy rohkaista avun piiriin vähän voimakkaamminkin. Sosiaalihuoltolain mukaan henkilöllä on nimittäin oikeus saada riittävät sosiaalihuollon palvelut siltä hyvinvointialueelta, jonka alueella hän asuu. (Sosiaalihuoltolaki 1031/2014)
Lähteet:
Keskitalo, E. & Vuokila-Oikkonen, P. 2018. Voimavaralähtöisyys sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksenä. 84–96. Viitattu 5.10.2022. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141721/Diak_Tyoelama_13_verkko.pdf?sequence=4&isAllowed=y
KRIS 2022. Mikä Kris on? Viitattu 4.10.2022. https://kris.fi/etusivu-kris-fi_rikollisten_revanssi_yhteiskunnassa_mita_kris_on/sample-page-mita-kris-yhdistys-on/
PBS NewsHour. Searching for Justice: Life after Lockup. Dokumentti 14.4.2022. Viitattu 4.10.2022. https://www.youtube.com/watch?v=Lp8SF2Ky_bM
Sosiaalihuoltolaki 1031/2014. Viitattu 5.10.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Lukiessani tekstiäsi mieleeni jäi erityisesti ensimmäiset 15 minuuttia ja niiden erityinen merkitys. Kuulostaa hyvin kohtalokkaalta, että vapautumisen ensimmäiset 15 minuuttia ratkaisevat paljon. Vankilasta käsin on varmasti lähes mahdotonta luoda uusia pysyviä ihmissuhteita ja vanhat eivät välttämättä kanna pitkälle tai ovat menneet vankila-aikana huonoon jamaan. KRIS-työntekijöiden tuleminen portille vastaan tuntuu mielestäni jotenkin liikuttavalta, koska vanki voi kokea myös yksinäisyyttä sekä pelkoakin vapautuessaan. Vapaaehtoisen merkitys voi tuossa kohdassa merkitä hyvinkin paljon vapautuvalle vangille. On erittäin herättelevää, että vain 15 minuuttia voi merkitä isoa muutosta ihmisen tulevaisuuteen. Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta! 😊