Surusoitto osana laadukasta saattohoitoa

Kommentoi / Palliatiivisen hoidon erikoistumiskoulutus / Kirjoittaja /

Johanna Valta, Heidi Lindroos

Saattohoidon ei pitäisi päättyä potilaan kuolemaan, vaan jatkua läheisten tukemisena surun keskellä. Menetyksen jälkeinen aika on raskas ja täynnä kysymyksiä. Ammattilaisten tuella voi olla suuri merkitys surevan läheisen selviytymiselle. Helsingin palliatiivisessa hoitoketjussa läheisten huomioiminen kuoleman jälkeen ei ole kuitenkaan tasalaatuista. Surusoitolla voidaan lisätä laatua sekä yhtenäisyyttä saattohoitoon.

Lindroos, 2025

Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivisen, eli oireenmukaisen hoidon tavoitteena on lievittää kärsimystä ja vaikuttaa sairastuneen ja tämän läheisten elämänlaatuun. Se käsittää mm. psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen näkökulman (WHO 2020). Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa, johon siirtyminen on ajankohtaista silloin, kun elinaikaa on yleensä jäljellä joitakin päiviä tai viikkoja. Saattohoito käsitetään oireenmukaisen hoidon loppuvaiheena, aikana ennen kuolemaa. Kuten palliatiivisen hoidon aikana, myös saattohoidon keskeisin tavoite on tehokas oireiden, kuten kivun tai ahdistuksen lievittäminen. Myös saattohoitoon kuuluu aktiivinen läheisten tukeminen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024). 

Saattohoito ei pääty potilaan kuolemaan, vaan se käsittää läheisten tukemisen myös kuoleman jälkeen. Suomalaisten vuonna 2022 julkaistujen laatukriteerien mukaan läheisen tulee saada osallistua hoitoon halutessaan saattohoidon aikana. Osallistumisella voidaan tarkoittaa konkreettista hoitoon osallistumista, päätöksentekoon osallistumista sekä ohjauksen, tiedon ja tuen saamista. Lisäksi laatukriteeristössä mainitaan, että läheiseen tulisi ottaa yhteyttä myös kuoleman jälkeen, sillä saattohoidon ei katsota päättyvän potilaan kuolemaan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022).

Helsingin palliatiivisessa hoitoketjussa kuolleen potilaan läheisten huomioiminen kuoleman jälkeen on tällä hetkellä epätasalaatuista. Osassa Helsingin kotisairaaloissa on käytäntönä soittaa kotona kuolleen potilaan läheiselle heidän niin toivoessaan. Tätä käytäntöä ei kuitenkaan ole ollut käytössä Helsingin kotisairaaloiden tukiosastoina toimivien Suursuon sairaalan osastoilla 11 ja 21, joilla hoidetaan vaikeasti sairaita palliatiivisen hoidon piirissä olevia potilaita. Kehittämistehtävämme osana palliatiivisen hoitotyön erikoistumiskoulutusta oli luoda osastoillemme yhteinen käytäntö kuolleen potilaan läheisen kontaktoimiseksi noin kuukausi potilaan kuolemasta osana hyvää saattohoitoa.

Mitä on suru ja sureminen?

Suru liittyy monenlaisiin menetyksiin ja ne ovat osa eri elämänvaiheita. Tässä artikkelissa kuitenkin viittaamme läheisen kuolemaan liittyvään suruun. Läheisen kuolema ja siitä seurannut suru on yksi vaikeimmista elämänkokemuksista. Suru ei ole häiriötila, vaan normaali reagointitapa raskaaseen menetykseen. Suru on normaali tunne läheisen kuoleman jälkeen. Se on kuitenkin muutakin kuin surullisuutta. Siihen liittyvät tunteet ovat yksilöllisiä. Surun lisäksi on tavallista kokea vihaa, katkeruutta, raivoa, epätoivoa mutta myös tuskaa, pelkoa, kipua sekä turvattomuutta. Reaktioiden voimakkuus ja niiden kesto vaihtelevat ajan kuluessa. (Surevan kohtaaminen) 

Surevan tehtävä ei olekaan päästää irti menetetystä läheisestään vaan sopeutua elämään ilman menetetyn läheisen läsnäoloa. Menetyksen myötä, elämä muuttuu pysyvästi. Tutkimusten mukaan ammattilaisen tarjoamalla tuella on suuri merkitys surevan hyvinvoinnille niin lyhyellä, kuin pitkällä aikavälillä. Ammattilaisen tehtävä on myös ohjata sureva vertaistuen sekä tarvittaessa muun ammattiavun piiriin. Usein sureville läheisten ja vertaistuen tuki on kaikista tärkeintä. (Mielenterveystalo; Terveyskirjasto 2024)

On tärkeää varmistaa kuolleen läheisten selviäminen suuren surun keskellä. Potilaan kuollessa työ ei kuitenkaan lopu siihen. Kuolleen kunnioittava kohtaaminen ja valmistelu viimeiselle matkalle ovat saattohoidon perusperiaatteita. Näihin kuuluu myös läheisten kohtaaminen ja menetyksen keskellä tukeminen.  

Suursuon sairaalan saattohoito osastojen käytäntöihin kuuluu, että potilaan kuollessa keskustelemme läheisten kanssa käytännön asioista “Kun läheinen on poissa” -oppaan turvin sekä luovutamme potilaan mukanaan tuoman omaisuuden. Käymme läpi tulevia hautajaisia ja näiden suunnittelua sekä muita läheisiä pohdittavia asioita. Matkamme kuitenkin loppuu läheisten kanssa kovin lyhyeen. Emme kuule läheisten ajatuksia ja jaksamista surun keskellä enää hoitosuhteen päätyttyä.

Surusoitto

Surusoitto on potilaan kuoleman jälkeen tapahtuva soitto vainajan läheiselle. Se tapahtuu noin kuukauden kuluessa kuolemasta. Surusoiton ajankohta on keskeinen, sillä läheisen tulisi olla tilanteessa, jossa menetyksestä puhuminen tuntuu luontevalta ja surua pystyy käsittelemään. Noin kuukauden päästä tapahtuva surusoitto on todettu toimivaksi, sillä tällöin usein hautajaiset ovat takanapäin sekä usein arki on muovautunut surun muuttaessa muotoaan. Jokainen surusoitto on kuitenkin erilainen ja soitto etenee läheisen tahdissa, hänen toiveitaan ja tarpeitaan kunnioittaen.

Potilaan saapuessa osastolle, hoitaja ottaa potilaan vastaan. Hän tutustuu potilaaseen sekä hänen läheisiinsä. Hoitajan yksi keskeisimmistä tehtävistä potilaan saapuessa onkin tiedottaa läheistä siirtymisestä sairaalaan. Puhelu mahdollistaa keskustelun läheisen kanssa tämän toiveista sekä antaa tilaa myös vaikeille aiheille, kuten loppuelämän kysymyksille. Soiton yhteydessä on hyvä tiedustella läheisen halukkuutta surusoittoon. 

Kokeiluna kuitenkin olisi, että osastoltamme muutama nimetty hoitaja lähtisi toteuttamaan surusoittoja. Loppujen lopuksi puhelu kuitenkin etenisi läheisen mukaan. Puhelun kesto ja sen sisältö on yksilöllinen. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tieto siitä, että läheisiä kuullaan ja heidän jaksamistaan varmistetaan on keskeistä. Puhelu on loistava mahdollisuus läheiselle keskustella rakkaasta, menetetystä henkilöstä. Puhelu on myös mahdollisuus varmistaa asioita, joita läheiset ovat jääneet pohtimaan sekä tarvittaessa ohjata läheinen avun piiriin, kuten erilaisiin vertaistuen ryhmiin sekä varmistaa, ettei sureva jää yksin.

Vaikka surusoiton tulee olla yksilöllinen ja surevan näköinen, niiden runko kuitenkin pohjautuu tehtyyn lomakkeeseen. Se pohjautuu tuki kysymyksiin, joita on mahdollisuus esittää läheiselle puhelun aikana. Käsittelimme surusoittoa työyhteisöissä. Se mahdollisti sen, että jokainen sai esittää mielipiteensä asiasta sekä mahdolliset huolenaiheet. On normaalia, että uusi toimintamalli herätti puhetta ja kysymyksiä aiheeseen. Kaikki olivat, kuitenkin yhden mielisiä asian tärkeydestä. Ajankäyttö sekä oikeaoppisen avunantaminen mietitytti monia. On tärkeää, että työyhteisössä omaksutaan uusia käytänteitä ja mahdollisuuksia, sillä tavoitteemme on kaikilla kuitenkin sama: toteuttaa ammatillista, lämmintä ja oikeaoppista elämän loppuvaiheen hoitoa kuolevalle mutta myös niille, jotka jäävät suuren surun keskelle. Näin hoitajina voimme kuulla ja nähdä, mutta myös kulkea vierellä tuntemattoman edessä.

Jatkossa ajankohtaiseksi tulee surusoiton jalkauttaminen osaksi luonnollista toimintaa osastoilla. Kehittämistehtävässä luodun lomakkeen toimivuutta on kokeiltava käytännössä, ja tehdä siihen muutoksia tarpeen mukaan.

Lähteet

    Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!

    Tutustu koulutustarjontaan

    Related Posts

    Kommentoi