Keskittymiskyky, kuin marsulla

Telkkari auki. Sieltä joku ohjelma. Katsot ohjelmaa. Katsot samalla puhelinta. Instagram. Facebook. Ai niin!! Uutisia en ole vähän aikaa lukenut.  Taas katse hakautuu telkkariin. Sieltä tulee autonkorjausohjelma. Miksi minä katson tätä ohjelmaa? Ai niin, en katsonutkaan. Katoin aikaisempaa ohjelmaa, mutta kun huomio menikin puhelimeen, en oikeastaan seurannut sitä minun ohjelmaani kuin toisella silmällä, ja nyt se jo loppui. Etsin telkkarista ohjelmaan mitä haluan seurata. No nyt löytyi. Mutta taas. Telkkari, puhelin, telkkari, puhelin. En oikeastaan keskity kumpaakaan.

Jaahas, katsotaanpas se huominen bussiaikataulu, että monelta pitääkään lähteä kotoa. Otan puhelimen käteen. Samassa eksynkin internetin ihmeelliseen maailmaan. Miten tehdään maailman paras suklaakakku. No tämähän minun pitääkin ehdottomasti lukea. Pitäisikö minun leipoa sitä viikonloppuna? Jos kutsusi sukulaisia kahville.  Laitanpas samalla kaikille viestin. Noin, ihan huippua. Viestit menivät ja nyt sinne reseptiin takasin, mitä tarvitsenkaan? Ah, tuli viesti. Kaveri laittoi videon. Oih!!! Koiravideo. Tämähän minun pitää katsoa. Voi, että miten suloinen. Samassa tulee mieleen rescuekoirat ja niitä koskevat internet sivut. Katsotaanpa sivut läpi, jospa meille löytyisikin sitä kautta uusi perheenjäsen. Hetki siinä sitten taas menee. Puhelinta selataan ja eksytään uudelle ja uudelle sivulle. Jossain vaiheessa huomaan, että se alkuperäinen asia mitä hakeuduin etsimään, on unohtunut. Mitä lähdinkään ensimmäisenä etsimään? Ai niin. Bussiaikatauluja!!

Luin Savon Sanomissa julkaistun artikkelin, jossa kerrottiin ADT:stä. Se on keskittymishäiriö, jonka henkilö luo itse itselleen omalla käytöksellään. Se syntyy, kun henkilö tottuu tekemään liian monia asioita samaan aikaan. Vaiva tekee ihmisistä yleensä ylikuormittuneita ja levottomia. ADT:n tunnistamiseen ei ole mitään virallista testiä. Voit kysyä kuitenkin itseltäsi, teenkö liian monta asiaa samaan aikaan tai olenko menettänyt kyvyn rauhoittumiseen tai onko nukahtamisessa ongelmia. Jos vastaat kysymyksiin kyllä, saattaa sinulla olla ADT. ADT:n yleisyyttä on vaikea arvioida. Ruuhkavuosissa elävät työikäiset ovat suurin riskiryhmä. Heillä on samanaikaisesti monta rautaa tulessa. ADT:n kehittymisen riskiä lisää työ, jota on vaikea säädellä, johon liittyy keskeytyksiä tai jatkuvaa tavoitettavuutta. Monesti myös ajatellaan, että kun tekee monia asioita samanaikaisesti, on tehokas. Todellisuudessa lopputuloksena, jos puhutaan esimerkiksi työnteosta, voi jälki olla hutiloitua ja sisältää enemmän virheitä. Asioista toiseen hyppiminen ei ole aivoille normaali tapa toimia. Apukeinojakin onneksi löytyy, joilla voi auttaa aivojamme. Mindfulness, riittävä uni, retkeily metsässä tai käsitöiden tekeminen. Keskittyminen yhteen asiaan. Harjoitukset voi aloittaa pienillä harjoitteilla. Olemalla läsnä yhdessä asiassa, esimerkiksi ruokaa laittaessa. Keskitytään vain siihen. Artikkeliin oli haastateltu neuropsykologian erikoispsykologia Heli Isomäkeä ja aivotutkija Mona Moisalaa. (Savon Sanomat 2019.)

Koen sen, että itse olemme vastuussa siitä, millaiseksi oma vapaa-aikana muodostuu. Tukeeko se sitä, että voimme henkisesti ja fyysisesti paremmin jokapäiväisessä elämässä vai tekeekö se meistä esimerkiksi levottomimpia.

Ehkä ajatus myös siitä, että voi välillä vaan olla ja nauttia. Ei tarvitse altistaa itseänsä jatkuvalla tietotuvalle, jota mieltämme ärsyttää. Ehkä välillä meidän mieltämme painaa ajatus sitä, että pitäisi olla jatkuvasti ajan hermolla, oppia uutta, olla tietoisia koko maailman menosta. Eikö välillä vaan voisi istua nojatuolissa ja lukea kirjaa? Eikö tämä jopa olisi hyväksi meille?

Mutta mitenkäs sitten työelämä? Onko jopa toivottavaa, että työntekijällä on hyvät ominaisuudet tehdä monta asiaa samaan aikaan? Multitaskata.

Halusin haastatella jotakuta, joka työskentelee tällä alalla, niissä työtehtävissä, johon me valmistumisen jälkeen suuntaamme tai jolla olisi näkemys siitä. Pääsinkin haastattelemaan Piia Tuuraa, joka työskentelee Lappeenrannassa, Kelassa. Hän on toimeentuloturvan tiimipäällikkö. Hän kertoi seuraavaa: ”Esihenkilönä tulee multitaskattua, vaikka ei pitäisi. Priorisoimalla ja hoitamalla yhden asian loppuun tulee homma hoidettua tehokkaammin ja lopputulos on parempi.

Oma persoona vaikuttaa myös multitaskauksen alttiuteen. Temperamentti ohjaa käyttäytymistä. Keskittymiskyvyn vaaliminen saattaa nousta tulevaisuudessa työelämässä uudestaan arvoon, sillä yhä useammin työntekijän aivot ovat ylikuormittuneet keskeytyksistä. Näin arvioi aivotutkija Helsingin yliopiston professori Minna Huotilainen, Kauppalehden Töissä huomenna -podcastissa. Huotilainen on puhunut pitkään keskittymiskyvyn elvyttämisen puolesta, Tuura mainitsee. Työelämä, joka täyttyy keskeytyksistä, vahingoittaa pidemmän päälle tarkkaavaisuutta. Lopulta ihminen ei kykene keskittymään edes häiriöttömänä hetkenä, vaan keskeyttää itse itsensä. Tuura myös mainitsee, että itse hän on sitä mieltä, että juuri silloin pitäisi pitää tauko, kun alkaa multitaskata. Aivot ovat kuormittuneet liikaa, eivät tunnista enää mikä on tärkeintä. Hän kertoo myös, että Kelassa työntekeminen on asiantuntijatyötä, jossa kokonaisuus täytyy ottaa huomioon. Pitää keksittyä asiakkaaseen tai perheeseen, vaikkakin työssä saattaa olla vaiheita, jolloin täytyy ottaa yhteyttä eri tahoihin. Siihen ei multitaskaus sovi.  Hän jatkaa, että tässä työssä tärkeintä on kohdata ja erityisesti nähdä ihminen papereiden takana. Tehtävänä on pitää huolta kaikista heikommassa asemassa olevista ihmisistä, joilla turvaverkko, niin taloudellinen kuin sosiaalinen on puutteellinen, pettänyt tai sitä ei ole. (Tuura 2022)

Mitä ajatuksia teksti sinussa herätti? Multitaskaatko sinä?

Lähteet:

Savon sanomat. ADT on nykymaailman ongelma- tekee ihmisistä ylikuormittuneita ja levottomia. Viitattu 26.3.2022. https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/2781629

Tuura, P. Toimeentuloturvaryhmän tiimipäällikkö sähköposti haastattelu 26.3.2022. Kela. Lappeenranta.

5 ajatusta aiheesta “Keskittymiskyky, kuin marsulla”

  1. Kiitos Heli kirjoituksestasi. Nostan käden pystyyn virheen merkiksi ja niin luulen lähes kaikkien muidenkin tekevän. Huomiostamme kilpailevat erilaiset sovellukset ja somet. Ja herra Googlen viisaudesta haluamme osamme heti, kun jokin kysymys nousee mieleemme. Tämä nykyajan ilmiö itseaiheutettu tarkkaavaisuushäiriö sai minut pohtimaan toista aikamme ilmiötä. Joka on kaikki, mulle, heti, tänne! Ennen kirjoitettiin kirje ja odotettiin siihen vastausta monta viikkoa. Oman lempisarjan jaksoa piti odottaa viikon ja olla tv.n ääressä tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan. Jos johonkin asiaan etsi vastausta käännyttiin ensin kirjahyllystä löytyvän Suuri tietosanakirja-sarjan puoleen. Ennen asioita ehti pohtia ja mietiskellä. Tarkastella monelta kantilta ja kypsytellä. Ei livahtanut sammakoita somekanavalle. Ei tullut reagoitua asioihin ilman parempaa tietoa, eikä tarvinnut muodostaa asioista heti omaa mielipidettä. Luulen että pelkäämme myös jostain paitsi jäämistä. Tämä ilmiö tunnetaan termillä Fomo (fear of missing out). Paitsijäämisen pelossa meidän on seurattava, tykättävä, reagoitava ja päivitettävä. Ja korvaan kuiskii ääni, joka sanoo, että muilla on kivempaa, kauniimpaa ja enemmän. Tehdäänpä pieni testi. Sammuta kännykkäsi, älä laita tietokonetta päälle ja vietä yksi päivä vapaudessa. Miltä tuntuu! Ai ei voi. Lasten pitää pystyä tavoittamaan, voi tulla hätätilanne….. Tiedetään, tiedetään. Joskus vaan ihmettelen, miten selvisin omasta lapsuudesta hengissä 70-luvulla. Lankapuhelimet, ei nettiä tiedättehän?

    1. Hei Virpi. Kiitos kommentistasi.
      Tunnistan itseni sinun kommentistasi.Kaikki minulle nyt ja heti. Tieto täytyy saada heti käsiin. Kun joku kysymys tulee mieleen olemme heti googlettamassa. Toisaalta tämä toki auttaa meitä jokapäiväisessä elämässä. Helpottaa tiedon hakua ja saatavuutta. Kysymyksiin saamme helposti vastauksen. Mutta toisaalta tässä on myös vaaransa. Meistä tulee kärsimättömiä. Malttamattomia. Emme jaksa odottaa. Nämä eivät voi olla hyviä piirteitä ihmisessä.

      Oman lapsuuden vietin 80-luvulla. Lankapuhelin ja ei nettiä. Välillä jopa miettii, että oliko elämä jollain tavalla helpompaa silloin, vaikka asiat eteni hitaammin. Vai pitäisikö sanoa koska asiat eteni hitaammin?

      Hyvää kevättä sinulle.

  2. Kiitos kirjoituksestasi Heli! Tunnistan itseni liian hyvin tuosta aloituksestasi, telkkari, puhelin, telkkari, puhelin. En vain pysty keskittymään yhteen asiaan, puhelin on koko ajan läsnä. Nyt kun viime syksynä aloitti nämä opinnot olen joutunut toden teolla miettimään miten saan itseni keskittymään vain tietokoneeseen ja opiskeluun, asiaa ei auta tämä etäopiskelu. Joudun viedä puhelimeni toiseen huoneeseen tai sammuttamaan sen, koska löydän itseni aina selaamasta somea…

    Myöskin koulun kautta on tullut nukahtamisen vaikeutta, koska koulu asiat ja deadlinet pyörii päässä ihan eritavalla kuin työasiat. Olenkin kokeillut meditaatiota iltaisin sekä ostin painopeiton.
    Mainitsit tekstissäsi mindfulness:in täytyykin perehtyä tähän paremmin, kiitos!

  3. ADT on siis kuin ADHD, mutta neurologisen häiriön sijaan itseaiheutettu. Kuulostaapa aika hurjalta!
    Mielenkiintoista oli lukea aiheesta, aivotutkija Minna Huotilainen kertoo lisääntyvien vastuualueiden työelämässä olevan yksi riskitekijä ADT:n syntyyn erilaisten älylaitteiden lisäksi. Ihmiset ovat tänä päivänä liian kuormittuneita, mikä aiheuttaa tällaisia haasteita. Ylen kirjoituksessa on listattu kuitenkin hyviä vinkkejä, kuinka päästä eroon ADT:stä. Vinkeiksi annettiin esimerkiksi puhelimen hälytysäänien poistaminen ja yön ajaksi virran sammuttaminen, lenkkeily tai muu mieltä rauhoittava toiminta ilman puhelinta sekä lopettamalla puhuminen jatkuvasta kiireestä. (Tola 2019.)

    Tämä oli tosiaan itselleni täysin uusi käsite, mutta tunnistan tämän kyllä itsestänikin melko hyvin. Esimerkiksi tätäkin blogitekstiä lukiessani minun oli pakko tarkistaa pari kertaa puhelin siltä varalta, olisiko sinne tullut jokin viesti. Suorastaan pelottavan riippuvaista ja pakonomaista toimintaa, jonka vuoksi on keskeytettävä mielekäskin toiminta. Kuitenkin tämä on niin normaalia puhelimen ollessa kaikessa läsnä, että yleensä tällaiseen käytökseen ei osaa edes kiinnittää huomiota. Aion kyllä jatkossa kiinnittää enemmän huomiota tällaisiin häiriötekijöihin ja sainkin yhden hyvän vinkin tuosta blogitekstiisi tulleesta aiemmasta kommentista, että puhelimen voisi jättää jopa toiseen huoneeseen työskentelyn ajaksi.

    Kiitos hyvästä kirjoituksestasi ja mielenkiintoisen aiheen jakamisesta!

    Lähteet:

    Tola, T. 2019. Kadonneen keskittymiskyvyn voi palauttaa, kun lopettaa voivottelun ja ryhtyy toimeen – lue aivotutkijan neljä neuvoa! Keskittymiskyky. Uutiset. Yle. Viitattu 31.3.2022. https://yle.fi/uutiset/3-10472461

  4. Hei ja vau! Kuin olisi omasta arjestaan lukenut. Oma multitaskaamiseni toki jo menee sillä levelillä, että sitä voi kutsua multip***aamiseksi.

    Ihan oli uusi käsite tämä. Mindblown. Olen persoonaltani aina ollut suorittaja, ja välillä joutunut kysymään, ketä varten suoritan? En kuitenkaan koskaan yritä miellyttää ketään tai boostata omaa arvoani toisten silmissä.

    Omalla kohdallani uskon, että madaltunut stressinsietokyky ja to do- listan läjäytyminen aiheuttavat sisäistä levottomuutta, jonka puran multip… milloin mitäkin. Tätäkin tekstiä kirjoittaessani olen jo ehtinyt miettiä naakkojen pesimäkautta sekä hakenut tietoa undulaateista.

    Kiitos!

Kommentoi