Avainsana: Järjestötoiminta

Vauvan ja lapsen kanssa kotona oleminen on parhaimmillaan ihanaa, mutta se voi olla myös erittäin yksinäistä aikaa. Sosiaaliselle ja aktiiviseen elämään tottuneelle voi olla järkytys huomata, kuinka elämäntilanteen muuttuminen voi tuoda mukanaan yksinäisyyttä. Vauva itkee paljon ja valvottaa tai vaikka se olisikin hyvin mukautuvainen ja tyytyväinen tapaus. Kaverit jatkavat edelleen siiderinhuuruista elämää ja itse putoaa porukan ulkopuolelle, kun enää ei tuosta vaan pääsekään lähtemään kummin kaiman mökille viikonlopuksi. Saatat olla kaveriporukkasi ensimmäinen lapsen saanut. Isyysloman jälkeen mies palaa töihin ja äiti jää vauvan kanssa ihan yksin kotiin. Kotiin tultuaan isä haluaa vähän rentoutua ja pelata tietokoneella tai käydä ulkona kavereiden kanssa. Parhaimmillaan tähän liittyy vielä muutto uudelle paikkakunnalle, pois omien verkostojen läheltä. Ai mistäkö tiedän? Omasta kokemuksesta. Siihen on syynsä, miksi olen nuorempien lasten kohdalla lähtenyt mahdollisimman pian töihin, enkä ole jäänyt elämään kotiäitinä. Vasta nuorimman kohdalla löysin perhekahvilat ja muut kotona olevat äidit. Olen usein pohtinut, olisiko jotain ollut toisin, jos olisin löytänyt jo tuolloin, esikoiseni kanssa yli 13 vuotta sitten, perhekahvilat ja saanut sitä kautta vertaistukea ja jopa uusia ystäviä.