“Onko rikokseen syyllistyneen nuoren vanhemmalla ketään kenelle puhua?” Vertaistuen merkitys huoltajille ja sen huutava tarve oli näyttäytynyt useasti Lauralle ja Mialle heidän työuransa aikana. Jos lapsi kadottaa itsensä rikokselle, voi vanhempi kadota sen mukana.
Valtioneuvoston toimenpideohjelmassa todetaan, että nuorten väkivaltarikollisuus on viime vuosina kasvanut ja ilmiö on valtakunnallinen. Suomessa on tehty havaintoja nuorten aikuisten muodostamista paikallisista katujengeistä. Ohjelman toteuttamiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi tulisi ottaa mukaan koko yhteiskunta, kotien ja vanhempien kasvatusvastuun tukeminen sekä syrjäytymisen ja syrjinnän vastainen työ aina kotoutumis- ja maahanmuuttopolitiikkaan saakka. Ilmiöön vaikuttaminen vaatii moniammatillista otetta. (Valtioneuvosto 2023.)
Tieto tapahtuneesta rikoksesta tulee huoltajille usein yllätyksenä joko poliisin tai lastensuojelun yhteydenottona. Käynnistyy prosessi, jonka keskiössä on rikokseen syyllistynyt nuori, mutta myös nuoren vanhemmat. Huoltajat ovat tilanteessa, joka vaikuttaa laajasti arkielämään. Surun ja pettymyksen tunteet ovat läsnä, niistä avoimesti puhuminen samaa kokeneiden kanssa helpottaisi syyllisyystaakan kantamista ja antaisi voimavaroja.
Aloittaessamme sosionomiopinnot, projektinhallinta oli yksi niistä monista opintojaksoista, joiden parissa opintomme alkoivat. Tiimimme viidestä opiskelijasta lopulta me kaksi jatkoimme projektimme aiheen kehittämistyötä eteenpäin. Meillä oli aikaisempaa kokemusta rikosprosessista, ja huomasimme nuorten rikoksentekijöiden huoltajien jäävän usein sivustakatsojan rooliin prosessissa. Huoltajat kokevat syyllisyyttä nuoren rikoksista, mikä herätti ajatuksen vertaistukiprojektista nuorten rikoksentekijöiden huoltajille.
Projektisuunnitelman valmistuttua opettajat pitivät aihetta merkityksellisenä, mikä johti hankeprosessin ideointiin. Huoltajien yksinäisyys ja syyllisyys rikoksen vuoksi voivat vaarantaa sekä nuorten että heidän hyvinvointinsa. Vertaistukiryhmä tarjoaisi mahdollisuuden jakaa tunteita ja ajatuksia saman kokeneiden kanssa ilman pelkoa tuomitsemisesta tai pelkoa huonosta vanhemmuudesta.
Vastuu on rakkautta
Vanhemmuus on yksi elämän suurimmista asioista, joka tuo tullessaan syvää rakkautta, mutta myös valtavan vastuun. Kun nuori hiljalleen kehittyy omaksi itsekseen ja itsenäistyy vanhemmistaan, jää vanhemman rooli huolenpitäjänä vähemmälle ja vaihtuu sivusta seuraajan rooliin nuoren valintoja koskien. Vanhemmuus muuttaa muotoaan ja nuoren ja vanhemman erillisyys toisistaan korostuu.
Vanhempien vaikutus heikkenee, ja vanhemman on hyväksyttävä, että nuori tekee omia päätöksiä, vaikka ne eivät aina miellyttäisikään. On vanhempia, joilla on monenlaisia resursseja lastensa tukemiseen, mutta on paljon niitä, joilla sellaisia ei ole. Lapset eriarvoistuvat, ja lapsen vaikeuksien syyt nähdään entistä enemmän vanhemmassa: taisit tehdä vääriä valintoja. (Törrönen 2019, 19.)
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) 1 luvun 3 §:ssä määrittelee lapsen huoltajiksi hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu ja huoltajuus päättyy lapsen täyttäessä 18 vuotta. Huoltajan on keskusteltava lapsen kanssa henkilökohtaisista asioista lapsen iän ja kehityksen mukaan ja otettava huomioon lapsen mielipiteet ja toiveet päätöksenteossa. Huoltajan tehtäviin kuuluu turvata lapsen hyvinvointi ja kehitys sekä edustaa lasta tämän asioissa lain sallimissa rajoissa. (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983.) Huoltajan on kuitenkin omattava voimavaroja ja kyky nähdä lapsen tilanne objektiivisesti, jotta hän voi hoitaa vastuullisen tehtävänsä ilman liiallista tunteiden vaikutusta.
Miltä vanhemmasta tuntuu, kun nuoren tekemän valinnan seurauksena perheen arki muuttuu? Miten vanhempaan vaikuttaa, kun nuoren tekemää rikosta arvioidaan viranomaisten lisäksi ehkä myös mediassa ja yhteiskunta tuomitsee teon armottomasti spekuloiden sitä, missä kasvatus on mennyt pieleen? Vanhemmat voivat olla elämätilanteessaan monessa solmussa. He ovat avuttomia, stressaantuneita, masentuneita ja yhtenä kysymysmerkkinä. Monella on päällimmäisenä toiveena ratkaisun löytyminen joko alituiseen odotettuna ihmeenä tai vaikka voimakeinoin. Huoli, väsymys, stressi, suru, raivo ja tilanteeseen kyllästyminen kaventavat ajattelua. Vanhemman katse on juuttunut lapseen, hänen tekemisiinsä tai tekemättä jättämisiinsä. Vanhemmalla ei ole juurikaan voimia eikä mielessään tilaa pohtia itseään, omia tunteitaan ja omaa jaksamistaan. (Törrönen 2019, 23-24.)
Shokissa oleva vanhempi kysyy itseltään, miten tämä kaikki on päässyt tapahtumaan? Onko ollut joitain merkkejä, joista minun olisi pitänyt kyetä ennakoimaan, että jotakin tällaista voisi tapahtua? Olinko riittävän hyvä vanhempi? Onko lapseni todella tuo ihminen, josta olen tuntenut suurta ylpeyttä? Mitä tein väärin? Vanhempi hakee vastauksia kysymyksiinsä, mutta onko vastauksia saatavilla? Syyllisyys voi olla niin vaikeaa, ettei vanhempi uskalla edes päästää koko tunnetta mieleensä. On niitäkin vanhempia, jotka sulkevat täysin silmänsä lapsen ongelmilta. Onko nimenomaan pelko murskaavasta syyllisyydestä se, joka estää silmien avaamisen ja lapsen vaikeuksien näkemisen. Vai onko kyseessä häpeä? Onko lapsen tosiasiallisia vaikeuksia selitetty vaikkapa kaveripiirin aiheuttamiksi tai ajateltu niiden olevan ohimenevää murrosiän kuohuntaa? (Törrönen 2019, 32.)
Häpeän viitta
Nuoren syyllistyessä rikokseen vanhemman mielessä myllertää voimakkaita tunteita, kuten pelko ja häpeä. Pelko siitä, että ympäröivä yhteiskunta tuomitsee nuoren ja sitä kautta koko perheen. Vanhempi näkee nuoressaan myös erityisen ihmisen, ja kykenee erottamaan hänestä itse teon, mutta yhteiskunta näkee usein vain nuoren rikoksentekijän ja tehdyn rikoksen. Viranomaisten tekemät, nuorta koskevat päätökset, pakkokeinot sekä median uutisointi julistavat huoltajien kyvyttömyyttä kasvattaa nuoresta yhteiskuntaan kunniallinen veronmaksaja.
Negatiivisten tunteiden ja huolen kanssa yksin jääminen voi pahimmillaan lisätä huoltajien pahoinvoinnin kestämättömäksi ja aiheuttaa vakavan kriisin. Nuoren tekemä rikos voi syöstä huoltajan traumaattiseen kriisiin, josta voi olla vaikeaa päästä pois. Tapahtuneesta ja sen aiheuttamista seurauksista ystäville ja läheisille puhuminen ei välttämättä luonnistu, koska vastavuoroista ymmärrystä ja kokemusta ei ole saatavissa. Vertaisuutta voi pitää erityisenä lähtökohtana tuen antamiselle ja vastaanottamiselle. Siihen on usein yhdistetty molemminpuolinen ymmärrys, jonka tavoittaminen on mahdollista vain vertaisille. Vertaistuen tarve voidaankin liittää tilanteisiin, joissa ammattilaisten, ystävien tai sukulaisten tarjoama tuki ei riitä, jos heiltä puuttuu omakohtainen kokemus. (Itäpuisto, Kiili, Malinen & Punna 2023, 25.)
Olemme molemmat työssämme huomanneet, että rikoksilla oireilevia nuoria on kaikissa yhteiskuntaluokissa, ja häpeä voi olla erityisen raskasta, kun perheen ulkoiset olosuhteet näyttävät hyville. Lähipiirin keskustelut keskittyvät usein lasten onnistumisiin, mikä voi vaikeuttaa vanhempien myöntämistä lapsen ongelmista, erityisesti korkeasti koulutettujen vanhempien keskuudessa. Häpeä voi estää vanhempia puhumasta vaikeuksistaan muille ja kynnys hakea apua voi olla suuri. Vertaisryhmät, tuki läheisiltä, oma psykoterapiakin jää saamatta. Onko kyseessä sittenkään häpeä vai voiko ajatella, että avun hakemisen vaikeus on myös muoto rangaista itseään? Kokeeko vanhempi, että ei ansaitse mitään tukea tai helpotusta? (Törrönen 2019, 59.)
Huoltajan tuen tarve viranomaisprosessissa
Nuoren tekemän rikoksen myötä myös huoltajat saattavat kohdata viranomaisprosessin ensimmäistä kertaa ilman tietoa omista tai nuoreen kohdistuvista oikeuksista ja velvollisuuksista. Vaikka viranomaisilla on selkeä käsitys prosessista, heidän tulisi huomioida huoltajien tilanne ja tiedottaa heitä tapahtumista. Huoltajat kokevat usein yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, mikä voi johtaa siihen, että he keskittyvät enemmän epävarmuuden hallintaan kuin lapsensa ja perheensä hyvinvointiin. Jos heillä olisi vertaisia, jotka voisivat selventää asioita, voimavaroja olisi voitu käyttää tehokkaammin. Kaoottisessa elämäntilanteessa kyky arvioida omaa tilannetta etäältä heikentyy entisestään. Kaoottisessa ja kasaantuneiden vaikeuksien moukaroimassa elämäntilanteessa valmiudet tarkastella omaa tilannetta etäämpää heikkenivät. Tällaisissa tilanteissa oman tilanteen hallinta olisi edellyttänyt “tulkkia ja ulkoista muistia” ja “kuuntelevaa korvaa, eräänlaista vertaisasianajajaa ja toivon ylläpitäjää. Tärkeää olisi ollut saada lupaus siitä, että asiat järjestyvät edes jotenkin. (Itäpuisto ym.2023, 127-128.)
Kun tieto nuoren tekemästä rikoksesta saavuttaa, ei vanhempien elämässä mikään ole enää niin kuin ennen. Alkaa rikosprosessi, jonka kaikki eri vaiheet on käytävä läpi ja samalla on yritettävä ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu ja mihin oman lapsen elämä on menossa. Kaiken ohessa vanhemman tulee käydä töissä, huolehtia muista mahdollisista huollettavista ja hoitaa arkisia vastuita. Vanhempi saattaa tuntea itsensä yksinäiseksi ajatustensa ja kysymystensä kanssa, sillä viranomaiset tarjoavat vain lakisääteisiä tietoja. Vanhemmalla ei aina ole valmiita vastauksia omiin ajatuksiinsa ja kysymyksiinsä, mikä voi heikentää perheen hyvinvointia. Vertaistuen tarjoaminen on tärkeää, jotta vanhempikaan ei jää yksin vaikeassa tilanteessa. Kun vanhemman voimavarat hupenevat rikosprosessin myötä, on erityisen tärkeää, ettei tunteiden ja pohdintojen kanssa jää yksin.
Oikeudenkäynnissä vallitsee tuska, kun vanhempi seuraa lastaan tuomioistuimessa. Heidän välillään on henkinen muuri, joka etäännyttää heitä toisistaan. Samassa salissa ovat myös teon uhri ja hänen vanhempansa, joiden syyllistävät katseet painavat. Vanhemmasta tuntuu, kuin olisi itse tuomittavana, vaikka on tapahtuneeseen syytön. Vai onko kuitenkaan? Olisiko vanhempana voinut kuitenkin vaikuttaa, ettei näin olisi tapahtunut?
Rikoksen vakavuus vaikuttaa nuoren saamien rangaistusten kovuuteen, mikä aiheuttaa huoltajalle suurta tunnekuohua. Ajatus lapsen mahdollisesta vangitsemisesta on järkyttävä ja herättää häpeää, itsesyytöksiä sekä huolta lapsen selviytymisestä vankilassaolosuhteista ja hänen tulevaisuudestaan. Tuomion jälkeen vanhemman on sopeuduttava uuteen rooliin rikoksesta tuomitun vanhempana.
Huoltajan hätä ja projektin pilotointi
Projektimme yhteistyökumppani oli Aseman Lapset ry. Perustimme projektiin liittyen somealustalle nuorten rikoksentekijöiden huoltajille suunnatun, suljetun ryhmän, jossa kerroimme vertaistuki-illasta Teams-alustalla. Vertaistuki-ilta oli anonyymisti toteutettu ja korostimme osallistumista vain sen verran, kuin itsestä hyvältä tuntuu. Vertaistuki-iltaan osallistui yksi vanhempi, joka oli pitkään miettinyt osallistumistaan pohtien kysymyksiä:
“Tunnistaako minua joku?”
“Voinko kertoa lapseni teosta turvallisesti, ilman että minua tuomitaan?”
“Onko oma lapseni satuttanut lasta, jonka vanhempi on nyt vertaistuki-illassa?”
“Tulevatko minun pelkoni ja huoleni ymmärretyksi?”
Tämän osallistujan pohdinta oli erittäin pysäyttävää ja vahvisti edelleen käsitystä siitä, että rikoksilla oireilevien nuorten vanhemmat tarvitsevat kipeästi vertaistukea. Vaikka tilanne on raskas, on muistettava, että myös nuori tarvitsee vanhemman tukea enemmän kuin koskaan. Nuoren tunteet ja ajatukset ovat todennäköisesti yhtä sekavia ja pelottavia kuin vanhemman. On tärkeää, että huoltaja saa tilanteessa tukea, jotta voi olla myös nuoren tukena.
Vertaistuen merkitys
Vertaistuki on omien kokemusten jakamista ja vain saman kokenut voi ymmärtää, mitä toinen käy läpi. Vertaistuen keskeinen piirre on emotionaalinen tuki tarjoten ymmärrystä ja toivoa omaan tilanteeseen. Se voimaannuttaa ja auttaa löytämään voimavaroja hankalaan tilanteeseen. (Mikkonen & Saarinen 2018, 187.)
Kokemus voi yhdistää tuntemattomia ihmisiä erityisesti negatiivisten kokemusten kohdalla, joista on vaikeaa keskustella läheisten kanssa. Tämä korostuu vastoinkäymisissä ja kriiseissä, jolloin samaistuminen toisen tunteisiin on haastavaa, jos ei ole itse kokenut vastaavaa. Kokijasta voi tuntua teennäiseltä ja pintapuoliselta, jos asiaa kokematon toteaa hänelle, ”Ymmärrän miltä sinusta tuntuu.”
Vertaistuen erityispiirre on sen osapuolten asema toistensa vartaisina. Sosiaalityön tutkija Liisa Hokkanen on määrittänyt vertaisuuden ihmisten keskinäiseksi samanlaisuudeksi jonkin ominaisuuden, asian tai elämäntilanteen suhteen. Vertaisten väliseen samanlaisuuteen liittyy ajatus heidän tasa-arvoisesta asemastaan. (Itäpuisto ym.2023, 24.)
Katseet tulevaisuudessa
Tilastokeskuksen artikkelin (2023) mukaan ryöstö- ja pahoinpitelyrikoksista epäiltyjen nuorten määrä on kasvanut vuodesta 2019 alkaen kaikissa alle 21-vuotiaiden ikäryhmissä, erityisesti alle 15-vuotiailla, joiden vakavien rikosten osuus on noussut. Pääkaupunkiseudulla nuorten väkivaltarikokset ovat hieman yleisempiä. Vuonna 2022 alle 15-vuotiaita epäiltyjä ryöstöistä oli 269, mikä tarkoitti 136 prosentin kasvua edellisvuodesta, ja 15–17-vuotiaiden osuus kasvoi lähes 58 prosenttia. Pahoinpitelyjen osalta alle 15-vuotiaiden epäiltyjen määrä kasvoi 23 prosenttia ja 15–17-vuotiaiden 7,5 prosenttia. (Tilastokeskus 2023.) Lisääntynyt nuorisorikollisuus vaikuttaa merkittävästi kokemuksemme mukaan myös poliisin sekä oikeuslaitoksen toimintaan.
Rikoksilla oireilevien nuorten huoltajat ovat vähemmistö, jonka tarvitsee tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Huoltajien hyvinvoinnin huomioiminen nuoren rikosprosessin aikana sekä vertaistuki vahvistavat heidän kykyään tukea nuoriaan. Kartoituksen perusteella vastaavia vertaistukiryhmiä ei ole, joten tavoitteena on luoda pysyvämpää tukea huoltajille, joka tarjoaa lohtua ja toivoa. Huoltajien kokemusten jakaminen lisää hyvinvointia ja voimaannuttaa heitä tukemaan lapsiaan, erityisesti nuorisorikollisuuden kasvun myötä, joka vaikuttaa monien huoltajien hyvinvointiin ja tuen tarpeeseen.
Lähteet:
Törrönen H. 2019. Vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista. Helsinki: Kirjapaja
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®
Mikkonen I, Saarinen A. 2018. Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla. Tietosanoma. Suomi
Itäpuisto, M., Malinen, K., Moilanen,J. & Punna, M. 2023. Vertaistuki ja kokemukseen perustuva asiantuntijuus lasten ja perheiden voimavarana.Tampere: Vastapaino
Tilastokeskus. 2023. Mitä tuoreimmat tilastot kertovat nuorten väkivaltarikollisuudesta? Viitattu 12.1.2025.
Mitä tuoreimmat tilastot kertovat nuorten väkivaltarikollisuudesta? | Tieto&trendit
Valtioneuvosto.2023. Nuoriso- ja jengirikollisuutta ehkäisevä ja torjuva toimenpideohjelma. Viitattu 16.1.2025
Nuoriso- ja jengirikollisuutta ehkäisevä ja torjuva toimenpideohjelma – Valtioneuvosto
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!