Näkymätön koti

On aika meidän kirjoittaa viimeinen yhteinen blogikirjoitus.  Tarkastelimme aihetta useasta eri näkökulmasta ja tekstejä kirjoittaessamme olemme oppineet lisää asunnottomuudesta ja sen haasteista. Käsittelimme teksteissämme muun muassa nuorten ja naisten asunnottomuutta, koronan vaikutuksia asunnottomuuteen, asunnottomuuden historiaa ja pohdimme kodin merkitystä sekä sitä, onko olemassa vapaaehtoista asunnottomuutta. Lisäksi nostimme esille erilaisia matalankynnyksen palveluntarjoajia, joilta on mahdollista saada tukea asunnottomuuteen ja sivusimme myös sitä, kuinka asunnottomuus näyttäytyy esimerkiksi poliisin tai ensihoitajien työssä. Ennen kaikkea jaoimme mietteitämme ja ajatuksiamme asunnottomuudesta.  Paljon ajattelemisen aihetta antoi […]

Viimeinen blogikirjoitukseni pohjautuu 3.10.2019 julkaistuun Oletko kuullut Helsingistä- juttusarjan audioon. Siinä haastattelija vierailee Helsingin Vaasankadun VVA:n päiväkeskuksessa, jossa haastattelee yhtä asunnotonta ja kahta entistä asunnotonta henkilöä. Heidän kertomuksensa herätti voimakkaita ajatuksia ja tunteita, joita tässä blogissa jaan kanssanne. Jokainen kertoo missä he asunnottomana voivat oleskella ja yöpyä.

Erään määritelmän mukaan vapaa tahto tarkoittaa ihmisen kyky tehdä harkittuja valintoja. Mutta miten vapaan tahdon käsite tulisi ymmärtää tilanteissa, joissa voimavaroja harkittujen valintojen tekemiseen ei välttämättä ole? Voivatko riittävän painavat menneisyyden taakat tehdä omaa hyvinvointia tukevien valintojen – kuten vaikkapa asunnon vastaanottamisen – tekemisestä mahdotonta? Perustuslain mukaan ihmisen henkilökohtainen vapaus on luonteeltaan yleisperusoikeus, jolla suojataan tämän tahdonvapautta

Seuraava tieto pohjautuu poliisissa, ensihoidossa sekä päivystyksessä toimineiden tai parhaillaan työskentelevien tuttujeni kokemuksiin. Juttelimme siitä, kuinka asunnottomuus on heidän työssään mahdollisesti näkynyt ja minkälaisia tunteita se on heissä herättänyt.

850 alle 25-vuotiasta tilastoitiin olevan vailla pysyvää asuntoa vuonna 2019. Suhteessa muihin asunnottomiin pitkäaikaisasunnottomien nuorten määrä on kasvanut viime vuosien aikana. Todellinen lukumäärä asunnottomista nuorista pysynee kuitenkin hämärän peitossa, sillä asuntoa vailla olevia nuoria on hankala tavoittaa. ARAn selvityksen mukaan pääkaupunkiseudulla asunnottomia nuoria olisi noin neljäsataa. Valtaosa asuntoa vailla olevista nuorista sijoittuukin suurimpiin kaupunkeihin.

Viime postauksessani sivusin Suomessa sovellettavaa Asunto ensin -toimintamallia. Kerrattakoon, että sen pohja-ajatuksen mukaan jatkuvan asuinsijan takaaminen ilman ulkokohtaisia vaatimuksia esim. elämäntapamuutoksista on jokaisen perusoikeus ja lähtökohta ihmisarvoiselle elämälle. Tämän päälle rakentuu toinen mallin keskeisimmistä periaatteista: yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemusten tukeminen osana ongelmien vähentämistä kodittomien arjessa. Aiheeseen tutustuminen sai minut pohtimaan laajemmin sosiaalisen osallisuuden kokemusten merkitystä