Huomaan usein seisovani keittiöni ikkunan edessä kahvikuppi kädessä ja katselen vastapäisessä puistossa leikkiviä koiria. Omistajat heittävät palloa ja koirat juoksevat innokkaasti hakemaan pallon ja tuovat sen takaisin omistajalle. Tai kun satoi paljon lunta, koirat menivät ilosta sekaisin lumesta (tai ainakin jotkut) ja piehtaroivat lumikasassa. Huomaan hymyileväni ikkunan edessä kuin Hangon keksi. Koirat ovat aina tuoneet minulle hyvän mielen.
Pienenä ollessani kinusin vanhemmiltani koiraa. En saanut, koska perheessäni oli allergisia. Siksi leikissäni oli aina vahvasti mukana se, että omistin koiran. Laitoin lelukoirani kaulan ympärille kylpytakin vyön ja leikin, että ulkoilutin häntä. Välillä pinkki pulkkani muuttui koiraksi ja, kun komensin koiraa luokse tulemaan, vedin pulkan narusta ja hän tuli. Olin opettanut pulkkani, ei kun siis koirani hyvin tottelevaiseksi. Kun muutin kotoa pois, oli ilmiselvää, että koira tulisi elämääni. Ja hän tuli. Hän oli täydellinen koira.
Mutta tarkastellaanpa hieman analyyttisemmin, mitä koiran tai lemmikkieläimen omistaminen ihmiselle merkitsee. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että se opetti vastuuta. Piti pitää toisesta huolta. Se opetti kärsivällisyyttä, esimerkiksi siitä, että koulutus on pitkä prosessi, joka kantaa hedelmää, kun koira on aikuinen. Se opetti hetkeen pysähtymistä. Kyllä, nurmikolla on sammakko ja nyt me sitä tässä katsellaan. Mutta jos on esimerkiksi lauantai aamu, ei mihinkään kiire, niin miksipä ei voisi katsella sammakkoa ja kiinnittää huomiota siihen miten kauniilta maailma näyttää, kun aurinko alkaa paistamaan. Hengitellä. Hän myös sosiaalisti minua. Lukemattomat kerrat olen jutellut koirapuistossa ventovieraan ihmisen kanssa. Hän myös piti minut kunnossa. Huomaan, että hänen pois nukkumisen jälkeen, kuntoni on mennyt alaspäin. Joka kerta kun tulin kotiin, otti hän minut iloisena vastaan ja oma stressi taso, päivän kuormitus alkoi laskemaan.
Luin Taina Turusen opinnäytetyön, koiraharrastuksen merkitys hyvinvointiin. Siinä kerrottiin, kuinka tutkimusten mukaan koiran omistamisella on monia merkityksiä ihmiselle. Se vähentää yksinäisyyden tunnetta, sairauden tunnetta, antaa aikuiselle vapauden olla leikkimielinen, sekä tuo elämään sisältöä. Vuorovaikutus koiran tai muun lemmikkieläimen kanssa alentaa verenpainetta, sydämen sykkeen alenemista. Koira auttaa omistajaa valitsemaan aktiivisemman ja fyysisemmän elämäntavan. Arkiliikunta lisääntyy. Koiralla on vaikutusta myös psyykkiseen hyvinvointiin. Esimerkiksi leikkiessä koiran kanssa vapautuu elimistöön endorfiineja, jotka ehkäisevät pahaa oloa, masennusta ja vaikuttamalla kipuhermoihin kivuntunne lievittyy. Työssä myös kerrotaan, kuinka koira voi olla apuna siihen, ettei ihminen eristäydy yhteiskunnan ulkopuolelle. Koirat myös yhdistävät hyvin erilaisia ihmisiä yhteen. Eri sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset löytävät koirien avulla toisensa. (Turunen 2015.)
Luin myös Heidi Kihlström-Lehtosen pro gradu tutkielman minä ja koirani, vaikutus toiminnalliseen hyvinvointiin. Tutkielmassa kerrottiin kuinka autistiset lapset käyttävät merkittävästi enemmän puhekieltä ja ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa eläinavusteisessa toimintaterapiassa, kuin muilla menetelmillä toteutetuissa toimintaterapiassa. Näkövammaisille sen sijaan avustajakoirat lisäsivät turvallisuuden tunnetta arjen toiminnoissa. Koiran on huomattu myös auttavan oppilaita opiskelemaan luokassa, keskittymään sekä lisäämään empatiatunteiden osoittamista erityisoppilailla. On myös huomattu, että se paransi oppilaiden sosiaalista käyttäytymistä. Vanhainkodeissa koirat ovat tuoneet vanhuksille iloa elämään sekä lisäävän sosiaalista kanssakäymistä. (Kihlström-Lehtonen 2009.)
Päätin käyttää sosiaalisen median voimaa ja kysyinkin ihmisiltä Facebookissa (koira foorumissa), miten koiran omistaminen lisää heidän hyvinvointiansa. Vastauksissa plussana koettiin liikunnan lisääntyminen koiran myötä, tuo tekemistä arkeen, poistaa yksinäisyyttä, vie metsään rentoutumaan, tuo rakkautta elämään, sekä tuo vastuuta ja turvaa.
Eräs vastanneista kertoi, että hän sairastaa paniikkihäiriötä ja saa apua siihen silloin, kun saa koskettaa eläintä. Hänellä lemmikkieläimenä kissa ja koira. Kissa jopa tulee itsenäisesti istumaan hänen syliinsä, ja on siinä niin kauan, kun paniikkikohtaus on päällä. Koira auttaa myös siihen, että sängystä on noustava joka päivä ylös.
Toinen vastanneista kertoi, että hän on sairaseläkkeellä ja hänellä on diabetes ja artros (nivelrikko), sekä selkävaivoja. Hänen on diabeteksen takia tärkeä liikkua. Koira vie häntä liikkumaan ja tuo hänelle turvaa. Koira tuo myös iloa hänen elämäänsä.
Yksi vastanneista kertoi kuinka koirat vievät häntä liikkumaan, antavat rakkautta, ja kuinka opettavat vastuuta tukilapsillensa.
Vanhempi rouva kertoi, että hänellä on kotona juttukaveri, pääsee koiran kanssa ulkoilemaan, on joku, jota halata. Hänen paras kaveri. Rahat ovat tiukalla, mutta koiran hyvinvoinnista ei pihistellä.
Nainen kertoi, kuinka koira vie ajatukset kivusta pois ja hänestä on seuraa.
Yksi vastanneista kertoi kuinka koira auttaa kuntoutumaan masennuksesta ja toimii hänen omana terapeuttinansa.
Yksi vastanneista kertoi myös, kuinka koira auttoi hänet ylös masennuksen kuopasta ja auttaa silloin kun hän saa ahdistuskohtauksia. Hän kertoi, kuinka koira tulee istumaan hänen syyliinsä ja antaa halata silloin, kun on oikein huono hetki elämässä menossa. Hän on myös auttanut pitämään päivärytmistä kiinni, kun masennus on ollut pahana. Koira on laittanut liikkumaan ja on pitänyt sosiaalisena masennuksesta huolimatta.
Eräs koiranomistaja kertoi, kuinka koira kertoo hänelle, kun hänellä on verensokerit huonosti ja kannustaa liikkeelle, kun on masennuskausi.
Eräs vastanneista kertoi, kuinka hän muutama vuosi sitten sairastui keskivaikeaan masennukseen, jolloin hänen koiransa oli ainoa syy, minkä takia hän nousi sängynpohjalta ylös. Hän myös mainitsi, että hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia, mutta koirat olivat syy siihen, ettei hän toteuttanut niitä.
Olin kiitollinen niin monista vastauksista mitä sain. Olin kiitollinen siitä, kuinka ihmiset halusivat kertoa minun blogiani varten, hyvinkin arkaluontoisia asioita. He halusivat kertoa oman kokemuksensa kautta, kuinka eläin on auttanut heitä esimerkiksi masennuksen aikana. Vastaukset olivat koskettavia. Niitä lukiessa liikutuin. Mitä ajatuksia teksti sinussa herätti?
Lähteet
Kihlström-Lehtonen, H 2009. Minä ja koirani, vaikutus toiminnalliseen hyvinvointiin. Viitattu 12.3.2022. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/22209/URN_NBN_fi_jyu-200910203997.pdf?sequence=1
Turunen, T 2015. Koiraharrastuksen merkitys hyvinvointiin. Viitattu 12.3.2022. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/90790/turunen_taina.pdf?sequence=1
Facebook. Koira ryhmä. Anonyymit haastattelut. 12.3.2022.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Minullakin on muisto lapsuudestani, kuinka halusimme sisareni kanssa kovasti koiraa. Perheeseemme olisi sellainen otettukin, mutta sisareni oli todella allerginen lähes kaikelle, myös koirille. Vuosia kävimme lenkittämässä kaikkia kulmakunnan koiria. Silloin yli 30 vuotta sitten ihmiset tosiaan antoivat koiransa ulkoilutettaviksi kun kävi ovella kysymässä. Tätä jatkui vuosia ja lopulta otimme naapureiden koiria hoitoon kotiimme, jotta saisimme tietää, ovatko sisareni allergiaoireet ahkeran siedättämisen seurauksena lieventyneet. Tätäkin jatkui joitain vuosia kunnes oltiin siinä pisteessä, että perheeseen päätettiin ottaa oma koira. Kasvun ja siedättämisen myötä sisareni allergiaoireet olivat lievittyneet.
Koira oli meille todella tärkeä. Se oli paljon enemmän kuin koira. Koira eli rotuisekseen normaalin pituisen elämän ja se jouduttiin lopettamaan sairauden vuoksi vuonna 1997 ylioppilasjuhliani seuraavana päivänä. Minusta tuntui, että en selviä siitä koskaan. Vuotta myöhemmin OKL:n pääsykokeissa kysyttiin, mikä on ollut elämäni raskain kokemus ja vastasin, että koiran kuolema.
Minulla on ollut koko aikuisikäni koiria. Ensimmäisen oman koiran otin lähes heti kun muutin omilleni. Melkein heti otin toisenkin. Nämä elivät noin 16 vuotta, joten ihan hirveän montaa koiraa minulla ei ole lähes 44 vuotisen elämäni aikana ehtinyt olemaan. Tällä hetkellä minulla on neljä lyhytkarvaista chihuahuaa ja yksi vinttikoiratyyppinen koira. Näiden koirien kanssa koiraharrastukset ovat tulleet kuvioihin koiranäyttelyiden, jäljestyksen ja ratajuoksun muodossa.
Väitän, että kuntoutumiseni kulmakivi oli koirat, kun tasan neljä vuotta sitten sain massiivisen aivoverenvuodon ja kuntouduin siitä vain kuudessa viikossa takaisin työkykyiseksi. Olisin halunnut nukkua 23 tuntia vuorokaudessa, mutta koirien vuoksi oli oltava välillä hereilläkin.
Hei Hanna, Kiitos kommentistasi.
Ja kiitos, että jaoit omakohtaisen kokemuksesi siitä kuinka koirat ovat sinua auttaneet.
Itse voin samaistua tuohon ajatukseen, että koirat eivät vain ole lemmikejä, vaan perheenjäseniä. Voin samaistua myös tuohon rakkaan ystävän poismenettämiseen. Onneksi muistoja on paljon, ja niihin voi tarttua kun, ikävä tulee.
Mukavia hetkiä koiriesi parissa. Rapsutuksia heille.
Kiitos Heli koskettavasta kirjoituksesta! Itse omistan 1,5v koiran ja tätä lukiessani pystyn allekirjoittamaan niin monta asiaa kirjoittamistasi asioista miten koira vaikuttaa esimerkiksi hyvinvointiin ja mielialaan. Yllätyin miten moni kyselyssä kertoi kuinka koiralla on vaikutus ihmiseen jolla on esimerkiksi masennus. On tärkeää että koirasta on tullut suuri voimavara heille ja koiria koulutetaan paljon nykyään terapiakoiriksi. Kuten ylempänä keskustelitte, itse koen myös koirani olevan meidän perheenjäsen ja hän kulkeekin aina melkeimpä kaikkialla mukana. Koira tuo paljon vastuuta mutta niin paljon enemmän hyvää.
Hei, Netta . Kiitos kommentistasi.
Olen kanssasi samaa mieltä, että koira tuo paljon vastuuta, mutta myös valtavasti iloa.
Itsekkin yllätyin saamistani vastauksista, kun kyselin blogiani varten. Ihmiset olivat niin avoimia. Ehkä heillä oli tarve kertoa oma tarinansa jollekkin. Toimi varmasti myös terapeuttisena asiana laittaa sanoja paperille.
Liikutuin myös siitä, kuinka se oma lemmikkieläin on auttanut heitä, kun heillä on ollut vaikeaa. Ja kuinka heidän kommenetissaan välittyi se rakkaus omia lemmikejään kohti ja kuinka kiittollisia he olivat heille, heidän antamastaan pyytteettömästä avusta. Koira on todella ihmisen paras kaveri.
Ihanaa sunnuntaita sinnulle ja rapsutuksia koiralle.
Tämä oli kyllä koskettava aihe, joka herätti paljonkin ajatuksia. Minusta on erityisen hienoa se, kuinka lemmikit yhdistävät erilaisia ihmisiä. Joillekin tällaiset kohtaamiset voivat olla jopa ainoita sosiaalisia kontakteja, mikä tekeekin lemmikinomistajien kohtaamisista vieläkin merkittävämpiä. Lemmikki antaa yksinäiselle ihmiselle ilonaihetta, seuraa sekä aktiivisuutta elämään. (Välilä 2016.)
Kissanomistajana haluankin nostaa esille, että myös kissojen on todettu edistävän ihmisen terveyttä. Pelkästään kissan kehräyksen kuuleminen laskee verenpainetta ja stressitasoa. Joissakin vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa asustaa tai vierailee kissoja, sillä hetkellisenkin lemmikin silittelyn ja hellimisen on todettu kohentavan elämänlaatua. (Välilä 2016.)
Itsekin huomaan, että vaikka kuinka korkea stressitaso olisikin niin kyllä sitä aina kummasti rauhoittuu, kun saa rakkaan kissan syliin paijattavaksi. Kissani myös tuntuu tunnistavan mielialoja ja lohduttavan, sillä se hakeutuu erityisesti silloin syliini, kun olen surullinen tai jos olen sairaana.
Lähteet:
Välilä, A. 2016. Näin lemmikit tekevät hyvää. Elämä. Turun sanomat. Viitattu 31.3.2022. https://www.ts.fi/teemat/1277184577