Tässä postauksessa kerron, mitä termit kehitysvammaisuus, sekä itsemääräämisoikeus tarkoittavat, jotta aiheeseen on helpompi sukeltaa.
Kaikki varmasti jossain tilanteissa ollaan sekä nähty, että kuultu kehitysvammaisista ihmisistä. Monelle kuitenkin kehitysvammaiset voivat olla vieras asia, jos lähipiirissä ei ole vammaista, tai jos vaikka käymässäsi koulussa ei ole ollut eritysluokkia. Sanan kehitysvammaisuus kuullessaan, meille voi tulla mielikuva autettavasta, pyörätuolissa istuvasta ihmisestä, joka on muiden autettavana, ehkä jopa ymmärrystä vailla.
Totuushan on se, että kehitysvammaisuus näyttäytyy yksilöiden kohdalla hyvin eri tavoin. Kehitysvammaisuutta on monenlaista, eikä kehitysvammadiagnoosin myötä voida lokeroida ihmisiä, niin kuin ei muidenkaan meidän henkilökohtaisten ominaisuuksien tai diagnoosien perusteella.
Joku vammainen ihminen voi asua itsenäisesti, asioida kaupassa ja käyttää rahaa. Joku toinen voi tarvita tukitoimenpiteitä paljon; asumismuoto voi olla tuettua tai ohjattua, tai joissain tilanteissa laitosmuotoista. Avuntarpeita voi olla runsaasti, tai sitten ei juuri lainkaan.
Lyhyesti, kehitysvammaisuus tarkoittaa jonkinasteista vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioita. (Kehitysvammaliitto, 2016.)
Kehitysvammaisuuden vaikutus yksilön elämään vaihtelee kuitenkin paljon, kaikilla kehitysvammaisuus ei näy samalla tavalla. Joku selviää vähäisellä tuella tai ohjauksella, ja vaikeasti vammainen henkilö voi tarvita ihan jatkuvaa tukea, kaikissa elämänalueissa.
Mistä kehitysvammaisuus sitten johtuu?
Kehitysvammaisuuden syyt eivät ole yksiselitteisiä. Syitä voivat olla perintötekijät, tai ongelmat raskauden aikana. Synnytyksessä vauva voi kärsiä hapenpuutteesta, joka voi johtaa kehitysvammaisuuteen. Joku muu voi vammautua aikuisiällä esimerkiksi auto-onnettomuudessa. Syitä on siis monia.
Suomessa arvioidaan olevan noin 50 000 ihmistä, jolla on kehitysvamma. Lähtökohtana on kuitenkin aina se, että jokainen meistä on yksilö, ja meillä jokaisella on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, olimme me terveitä, tai sitten kehitysvamma diagnoosilla varustettuja ihmisiä. (Kehitysvammaliitto, 2016).
Itsemääräämisoikeus?
Jokaisella meillä on ihmisarvo, riippumatta siitä, minkälaisia olemme ominaisuuksiltamme. Ihmisarvo luo perustan itsemääräämisoikeudelle. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa vapautta päättää omasta elämästään, ja tehdä itseään koskevia valintoja. (Kehitysvammaisten tukiliitto ry, 2022).
Itsemääräämisoikeus tarkoittaa sitä, että me itse voimme valita missä asumme, mitä valmistamme ruuaksi, missä me asumme, ja minkälaista työtä teemme.
Kun kyse on erityisryhmistä, itsemääräämisoikeus ei aina tunnukaan niin helpolta asialta, haasteita siihen tuo ehkä yksilön kyky ymmärtää itseään koskevat asiat, tai valintojen erilaiset vaihtoehdot. Missä tilanteissa itsemääräämisoikeuteen tulee kajota? Missä määrin ihminen oikeasti saa päättää?
Kehitysvammalaissa on määrätty itsemääräämisoikeudesta liittyen vammaisiin. Meidän tulee vahvistaa ja tukea vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta. Me sosiaalialan toimijoina olemme avainroolissa siinä tehtävässä.
Kerromme pian lisää, mitä itsemääräämisoikeuden tukeminen ja vahvistaminen oikeastaan tarkoittaa, ja millä keinoilla me voimme toteuttaa sosiaalialan eri toiminnoissa.
Lähteet:
https://www.kehitysvammaliitto.fi/kehitysvammaisuus/. Viitattu 14.2.2022.
https://www.tukiliitto.fi/tuki-ja-neuvot/itsemaaraamisoikeus/mita-itsemaaraamisoikeus-on/. Viitattu 14.2.2022.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kehitysvammaisuus.
Tämä on hyvä aihe. Itse mietin kehitysvammaisuuden monia kasvoja. Näissä kaikissa lähinnä mietin, heidän itsemääräämisoikeutensa toteutumista. Olen tehnyt vuosia töitä heidän kanssaan. Työni on ollut vaihtelevaa erityyppisten kehitysvammaisten kanssa.
Mielestäni on hyvin suuressa roolissa se miten he saavat itse päättää omasta elämästään. Tämä näkyy asumisessa, vaikka niin, että asukas saa itse valita asuinpaikkansa. Myös päätökset omiin harrastuksiin ja työtoimintaansa. Meidän ohjaajien tehtäväksi jää tukeminen näiden toteutumiseen.
Tämä on kuitenkin aihe, josta kannattaa edelleenkin puhua. Se, miten heidän oma itsemääräämisoikeutensa tuodaan ylipäätänsä esille, on eri asia.
Yleensä näkemykset jäävät hyvin usein ohjaajan omiin näkemyksiin. Valta päätöksistä pitää olla heillä itsellään, ei ohjaajilla. Meidän ohjaajien tehtävänä on ohjata heitä, jotta he oppisivat elämään turvallisesti elämäänsä. (THL 2021.)
Toitte blogissanne myös hienosti esille kehitysvammaisuuden määritelmiä, joita voi olla olemassa useita erityyppisiä. Näitä on yleensä neljä. Syvä ja vaikea kehitysvammaisuus, lievä ja keksivaikea. (Duodecim 2021.)
Lievästi kehitysvammaiset yleensä tietävät hyvin omista oikeuksistaan Ja he tietävät, miten he haluavat itse elää omaa elämäänsä.
Heille myöskin laki on vieras käsite. He usein ymmärtävät asian niin, että maailma pyörii heidän ympärillään. Eivätkä he ymmärrä olevansa osa vain tätä yhteiskuntaa.
Kehitysvammaisuuden yleisimmät geneettiset oireyhtymät ovat downinsyndrooma ja fragile X-syndrooma. (Duodecim 2021).
Olen itse lähinnä sitä mieltä, että opitaan ensin tuntemaan asiakas. Hänen tapansa ja tottumuksensa, mistä hän pitää ja mitä hän inhoaa. Kun on nämä ovat selvillä, niin sen jälkeen mietitään hänelle räätälöityjä mahdollisia tukitoimia elämiseen, jotta se olisi hänen näköistään elämää.
Myös se on tärkeää, että kehitysvammaiset pitäisi tuoda enemmän esiin jokapäiväisessä yhteiskunnassa. Heitä pitäisi tuoda enemmän muiden joukkoon ja mukaan kaikkiin tapahtumiin, mutta on myös muistettava muut ihmiset näissä tilanteissa.
Yleensä elokuvateattereissa esimerkiksi ihmiset poistetaan välittömästi, jos he aiheuttavat häiriötä muille ihmisille. Siis miksi ei, kehitysvammaiset voisi olla näitä?
Heille, joilla on vaikeaa antaa muille rauha katsella elokuvaa, niin heille voisi järjestää enemmän omia elokuvanäytöksiä näihin tapahtumiin. Heitä ei saisi missään nimessä jättää kuitenkaan näistä pois.
THL. 2021. Vammaispalveluiden käsikirja. Itsemääräämisoikeuden tukeminen. Viitattu 15.2.2022.
https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/tuki-ja-palvelut/itsemaaraamisoikeuden-tukeminen
Duodecim. 2021. Älyllinen kehitysvaimmaisuus. Viitattu 16.2.2022. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00556
Moi Heidi, kiva kun kommentoit “kentältä”. 🙂
Se on totta, että tukeakseen ja vahvistaakseen kehitysvammaisen itsemääräämisoikeuden toteutumista, tulee työntekijällä/läheisellä olla tieto siitä, minkälainen ihminen on ja mistä hän pitää ja mistä ei.
Tästä on apua jos kehitysvammainen ei itse kykene tuomaan esille omia mieltymyksiään.
Usein omaisilla onkin iso rooli kehitysvammaisen arkielämässä. Joka toisaalta tukee itsemäärämisoikeuden ja oikeuksien toteutumista, mutta valitettavasti ehkä joissain tapauksissa päinvastoin, “lupaa” ei välttämättä huoltajalta heru senkaltaisiin asioihin mikä olisi ihan normaalia ei kehitysvammaisen ihmisen elämässä- valitettavasti. Tätä olen myös nähnyt työurallani, kun olen joskus työskennellyt työtoiminnanohjaajana jossa asiakkaina oli mm. kehitysvammaisia.
Olen samaa mieltä siitä, että kehityvammaisten tulisi näkyä ja kuulua enemmän ihan arkipäiväisessä elämässä. Itse olin ilahtunut, kun esikoistyttäreni aloitti koulu-uraansa vuosia sitten, ja heidän koulussaan oli myös erityisoppijoille tarkoitettuja luokkia jossa oppilaina oli mm. Downin syndroomalla “lisämaustettuja” ihmisiä.
On mielestäni tärkeää päästä pienestä pitäen kasvamaan erilaisuuden keskellä, ehkä sen itsemääräämisoikeudenkin ymmärtäminen, ja toisten puolien pitäminen kirkastuu mielessämme, kun huomaamme heidän olevan ihan samanlaisia yksilöitä kuin mekin ilman sitä “lisämaustetta”.
Paluuviite: Pääset edelliseen blogipostaukseen tästä https://showcase.laurea.fi/opiskelijablogit/pasova-2022/taalla-maaraan-mina/2022/johdatusta-aiheeseen/ jossa Jenni avaa hieman mitä tarkoittaa kehitysvammaisuus ja itsemääräämisoikeus. Itsemääräämisoik
Hei, tämä tosiaan on mielenkiintoinen aihe ja olenkin blogi postauksianne lukenut, koska mekin ryhmämme kanssa blogia kirjoitamme kehitysvammaisuuden näkökulmasta.
Itseäni aikoinaan lähihoitajaopinnoissa kiinnosti mennä tutustumaan kehitysvamma puoleen, mutta sattumien summan kautta lastensuojelu vei mennessään.
Se on täysin totta varmasti, että meistä kaikki on kohdannut jossain kehitysvammaisia jossakin yhteydessä ja kehitysvammaisen kohtaaminen on monelle vieras asia ja kohtaamis tilanne voi olla omituinen, kun ei tiedä kuinka kohdata kehitysvammainen. Tämän eteen kehitysvammaisten tukiliitto onkin tehnyt työtä ja tukiliiton strategia, missio ja visio kiteytyy kahteen sanaan: Kohtaa Mut. Tukiliiton mukaan Kohtaa mut sanapari on “kuplien rikkomista ja vastalause erillisjärjestelmälle”. Vaikka laitosasumista puretaan niin erillisjärjestelmä edelleen tehokkaasti ehkäisee vammaisten ja vammattomien normaalia kohtaamista.
Kommentti ei nyt ihan tuohon itsemäärämiseen osunut, mutta mielestäni kehitysvammaisten yhdenvertainen kohtaaminen on sen verran tärkeä asia, että päätin siitä kirjoittaa, kun oli tuossa tekstin alussa kohtaamisesta kirjoittanut.
Lähteet:
https://www.tukiliitto.fi/tavoitteet/kohtaa-mut/