Kuten muuallakin maailmassa, myös Suomessa on viime vuosina keskusteltu kannabispolitiikan ja -lainsäädännön muuttamisesta sallivampaan suuntaan. Vuonna 2019 jätetyssä kansalaisaloitteessa esitetään, ettei alle 25 gramman hallussapidosta rangaistaisi, ja että jokaisella saisi olla neljä kannabiskasvia hallussaan. Perusteina kansalaisaloitteelle on nykypolitiikan epäonnistuminen tavoitteessaan ehkäistä huumeista aiheutuvia haittoja. Suomessa kannabiksen käytöstä voi seurata vankeusrangaistus. Vaihtoehtoja nykyiselle lainsäädännölle olisi laillistaminen, dekriminalisointi (käytön ja pienten määrien hallussapidon salliminen) ja depenalisointi (käyttö edelleen rikollista, mutta ei rikosoikeudellisesti rangaistavaa). Nykyään lainsäädäntö vaihtelee EU-maiden välillä.
Kannabis on kuitenkin yhä suositumpaa myös Suomessa. YLE:n artikkelin mukaan Jo melkein neljäsosa suomalaisista on kokeillut joskus kannabista, ja asenteet sitä kohtaan ovat koko ajan sallivammat. Koska yhä useampi nuori kokeilee kannabista ja pitää sitä melko harmittomana, on ongelmallista, että käytöstä seuraava merkintä rikosrekisterissä voi aiheuttaa ongelmia pitkälle tulevaisuuteen. Katsoin kaksi aihetta käsittelevää dokumenttisarjan jaksoa, dokumenttisarjoista Mitä mietit, Ronja Salmi? sekä YLEn Perjantai. Molemmissa käyttäjät puolustivat käyttöään sen rentouttavalla vaikutuksella ja sillä, ettei käytöstä ole harmia muille. Etenkin jos kasvit kasvattaa itse kotonaan tai metsässä, ei tule myöskään rahoittaneeksi järjestäytynyttä rikollisuutta. Kummassakin sarjassa kuitenkin puhuttiin myös kannabiksen mahdollisista haitoista kuten skitsofrenian laukaisemisesta henkilöillä, joilla on siihen alttiutta, sekä esimerkiksi vainoharhaisuuden lisääntymisellä, passivoitumisesta ja muistihäiriöistä. Kiinnitin huomiota siihen, ettei mielestäni kukaan haastatelluista käyttäjistä puhunut siitä, miten heidän runsas kannabiksenkäyttönsä vaikuttaa heidän lähipiiriinsä. Kuitenkin jotkut satunnaiset haastatellut ihmiset vastasivat kannabiksenkäytön olevan heidän mielestään pelottava asia. Vuoden 2019 Euroopan huumeraportissa kerrotaan, että ensimmäistä kertaa hoitoon hakeutuvat ilmoittivat hoitoon hakeutumisen pääsyyksi kannabiksen, mikä kertoo siitä, ettei kyseessä ole täysin vaaraton päihde.
On vaikea selkiyttää oma mielipiteensä kannabiksen depenalisaatiosta tai dekriminalisaatiosta. Itse olen sitä mieltä, että kannabiksen käytön haittoja vähätellään kannabismyönteisissä piireissä. Ihmiset eivät myöskään välttämättä tule ajatelleeksi, että kannabis voi vaikuttaa eri ihmisiin hyvin eri tavalla. Kuitenkin tuntuu ristiriitaiselta, että samaan aikaan vaikkapa alkoholi on laillista ja kannabis ei, kun kyseessä ei kuitenkaan ole ns. kova huume. Aika monet myös argumentoivat, että kannabis on OK koska sen vaikutuksen alla olevat käyttäytyvät harvoin aggressiivisesti. Kuitenkaan en toivo esimerkiksi Hollannin mallia Suomeen, vaikka en itse siellä asuessani radikaaleja haittapuolia huomannutkaan (en tosin asunut kaikkein turistirikkaimmalla alueella). Luulen, että tulevaisuudessa Suomessakin mennään dekriminalisaation tai vähintään depenalisaation puolelle myös politiikassa, mutta kovin pian sitä ei tule tapahtumaan. Itse toivoisin, että vaikka kannabis laillistettaisiin, olisivat ihmiset myös varovaisia ja tietoisia sen käytön aiheuttamista riskeistä. Kannabiskeskustelussa tulisi myös muistaa sen käytön mahdollisesti aiheuttamat haitat käyttäjän lähipiirille: päihteidenkäyttö, myös kannabiksen, voi aiheuttaa pelkoa, turvattomuutta ja hätää perheessä ja lähipiirissä.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Tuntuu, että sama keskustelu ja samat argumentit ovat velloneet vuodesta toiseen jo pitkään. Asian puolustajat ovat saaneet uutta pontta mainitsemistasi tilastoista (n. 25% kokeillut), sekä rekisterimerkinnän vaikuttavuudesta esimerkiksi työnhaussa.
Oma kantani on yhtä lailla ristiriitainen. Tunnen muutaman pitkän linjan pössyttelijän ja en tiedä, ovatko sattuman kaupalla muuten vaan raivostuttavia persoonia, mutta veikkaisin kannabiksen muovanneet heistä flegmaattisia, hitaasti höpöttäviä urpoja – stereotyyppejä. Tuntuu, että näillä tyypeillä pilvi on koko elämän sisältö.
Polttelijoiden argumentit dekriminalisoinnin puolesta ovat yleensä hiekkalaatikkotasoa, kovin naiveja:
“Mutqu alkoholikin on laillista…” – tälle rinnastavalle argumentointityylille on varmasti terminsä, jota nyt en muista, mutta taso on sama kuin “Mutqu Pekkakin saa, niin miksen mäkin saa?”.
“Ei tee aggressiiviseksi, ei aiheuta jälkioireita, ei ole kovinkaan addiktoivaa”. Uutisia: vetäkää omenamehua, se on laillista. En todellakaan halua noilla argumenteilla liikenteeseen yhtään sen enempää sekoilijoita.
“If it comes from the nature, it’s natural” – tjsp. Noh, tämä nyt on näitä heittoja, joita välillä kuulee, kun porukka yrittää rinnastaa kannabiksen johonkin teehen tai kahviin. Elohopeakin tulee luonnosta. Sitä vaan suoneen sitten.
Myöskään asian yleistyminen tai yleisyys ei tee siitä yhtään sallitumpaa. Sama jos esimerkiksi pahoinpitelyjen yleistyessä vaadittaisiin rangaistuksista luopumista, koska “kaikkihan nykyään mätkii toisiaan” – hieman överi esimerkki, mutta kuitenkin.
Summa summarum. En välttämättä kannattaisi (sittenkään) dekriminalisointia. Ajatus toisesta laillisesta päihteestä yhteiskunnan riesana ei tunnu mukavalta. Vaikka asian kannattajat kuinka toitottavat kannabiksen harmittomuutta, niin asia ei todellakaan ole niin. Rikostilastoissa huumeet ovat ajaneet alkoholin ohi taustatekijänä vaikuttavana seikkana. Mukana tosin on kaikki piristä pilveen, mutta usein kannabiksen käyttäjillä on mukana myös alkoholin käyttö.
Mutta toisaalta. Jonkinlainen Hollannin, Kristianian malli, jossa yhteiskunta (so. valtio) olisi aktiivisesti mukana toiminnassa. “Kukkaa Alkoista!” eli maahantuonti ja myynti olisi kontrollointia jolla pyrittäisiin estämään rikollisjärjestöjen osuus. Syy, miksi kannabiksen sanotaan olevan ns. porttihuume on osittain se, että diilerit osaavat olla ovelia. Kun bilenälkäinen satunnaispolttelija hakee perjantaigrammaansa, niin diileri levittelee käsillään ei-oota, ja tarjoaa essoa tilalle. Tai piriä. Tai subua. Heikko sortuu ja parin vuoden päästä ollaankin sitten nistipisteellä hakemassa puhtaita neuloja.
Tuosta ns. H-merkinnästä, eli käyttörikoksen merkinnästä rikosrekisteriin, löysin avaavan artikkelin, jonka mukaan vähäinen käyttörikos johtaa yleensä sakkorangaistukseen, josta ei merkintää tule. Lähde: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mirkavainikka/h-merkinta-pelotteluako/
Kiitos kommentista!
Porttihuumepointtisi oli kiinnostava, monethan kieltävät porttiteorian kannabiksen osalta. Tällaista mainitsemaasi kuitenkin varmaan tapahtuu.
Tuohon merkintään liittyen, YLE:n artikkelissa listataan mahdollisia seurauksia, mitä kannabiksen poltosta kiinnijäädessään voi saada. Yhdeksi seuraamukseksi mainitaan merkintä poliisin tietojärjestelmään (ei siis käsittääkseni tosiaan sittenkään rikosrekisteriin välttämättä). Tämän merkinnän voi tietyn alan työnantaja saada tietoonsa Suojelupoliisin turvallisuusselvityksen kautta. Jonkinlainen merkintä kuitenkin siis on olemassa, ja tiettyihin (esimerkiksi joihinkin turvallisuusalan) töihin pääsemiseen se voi vaikuttaa.
Hei Noora, kiitos hyvästä tekstistä ja aiheesta! Olen itsekin seuraillut tätä aihetta jo viimevuodesta lähtien. Tästä aiheesta on esitelty monia argumentteja ja en edes tiedä mitä mieltä itse olen asiasta. Olen täysin samaa mieltä siitä, että kannabiksen haittoja vähätellään kovasti ja siitä tehdään aivan mahtava juttu. Toki kaikilla on omat kokemukset ja mielipiteet, mutta olen itse nähnyt, miten se on tuhonnut minun läheisiäni. Kannabis addiktion seurauksena on yleensä vakava masennus, laiskuus ja muistihäiriö, kuten blogissasi mainittiin.
Kiitos kommentista! Juuri tuo läheisten kokemus usein tuntuu unohtuvan tässä kannabiskeskustelussa. Mainitsemasi seuraukset eivät todella ole mitään vähäpätöisiä.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!
Oma näkökantani dekriminalisointiin / depenalisointiin on se, että en oikein näe mitään syytä tehdä niin. Usein kuultu vertaus alkoholin mukana tuomiin haittoihin on vähän ontuva, sillä en usko, että alkoholiakaan enää nykypäivänä laillistettaisiin, mikäli se ei olisi jo sellainen tällä hetkellä. Miksi yhteiskuntamme sallisi aineen, jolla on runsaasti ilmeisiä haittoja? Siimaa on kuitenkin vaikea kelata enää sisään kun sitä on jo annettu alkoholia koskien.
Myös porttiteoriaa olen pohtinut usein. Tuo Samun kommentissaan esiin nostama teoria oli ihan mielenkiintoinen näkökanta siihen. Itse olen miettinyt porttiteoriaa lain näkökulmasta. Koska kannabis on laiton, joutuu sen kokeilija ylittämään henkisen rajan kokeillessaan / käyttäessään kannabista. Kun on sitten kerran astunut tuon rajan yli, väitän että ei ole enää niin suuri askel astua hiukan ”syvemmälle” laittomuuden puolelle ja kokeilla muitakin aineita.
Kiitos kommentista Linda!
Hyvä pointti tuo sinun pohdintasi porttiteoriasta. Ajattelen itsekin jotakuinkin näin tästä asiasta. Olisi ihan kiinnostavaa nähdä tilastotietoa niistä maista, joissa kannabis on laillistettu. Onkohan laillistaminen vaikuttanut kovempien huumeiden kokeilun kynnyksen alenemiseen?