Yle areenan esittämässä neliosaisessa Huume-Suomen historia dokumentissa tulee esille kiinnostavia yksityiskohtia. Dokumentissa kerrotaan 1930-luvulla tuberkuloosin tappaneen 10 000 ihmistä Suomessa vuoden aikana. Tällöin yskän lievittämiseen otettiin lääkkeeksi heroiinia tablettina tai jauheena. YK kiinnitti huomiota, että Suomessa käytettiin valtavan paljon laillista heroiinia ja sitä kuluikin vuosikymmenen puolivälissä maailman eniten henkilöä kohden. Imeväisikäisillekin annettiin yliopiston sairaalassa peräpuikko, mikä sisälsi heroiinia. Vasta 1957-luvulla kiellettiin heroiini. YK julisti vuonna 1961 noin 100 ainetta huumausaineeksi, silloin kielletään hallussapito ja käyttö muuta, kuin hoidollisessa tai tutkimusmielessä.
Toisen maailman sodan aikana Suomen armeija sai Saksasta Pervitiiniä eli metamfetamiinia. Jokainen sotilas oli rintamalla kovilla ja saattoi joutua ottamaan vasten tahtoaan pari Pervitiiniä jaksaakseen. Useimmat eivät tienneet, että kyseessä oli erittäin vahva huumausaine, vaan niitä otettiin lääkkeenä. Onko edelleen laillinen lääke monien mielestä ihan sopivaa? Lääkärit antavat hyvin pienin perusteluin masennuslääkkeitä, unilääkkeitä ja rauhoittavia. Tällöin hoidetaan oiretta, ei itse syytä joihin lääkäreillä ei ole aikaa paneutua. Seuraavassa artikkelissa psykologi Aku Kopakkala kertoo masennuslääkkeiden olevan psykoaktiivista riippuvuutta aiheuttava ja sukupuolista kykyä lamaannuttava aine. Hän muistuttaa, ettei pitäisi sokeasti kuvitella lääkkeen olevan hyvästä, koska sitä kutsutaan lääkkeeksi. Taustalla liikkuu paljon isompi koneisto. Kopakkala kertoo, että hoitosuositukset perustuvat lääketutkimuksiin, joita lääkeyhtiöt itse tekevät, vaikka tutkimusten pitäisi perustua riippumattomaan tieteelliseen tietoon.
1950 luvulla lääkäreiltä sai helposti reseptejä huumausaineille, ja osa lääkäreistä lääke tehtaili lisätienestin takia huumausaineita narkomaaneille. Tänä päivänä lääkeyhtiöt tekevät suurta voittoa suuren kulutuksen vuoksi.
Ylen artikkeli kertoo vuonna 2017 Suomessa olleen yli 400 000 masennuslääkkeen käyttäjää kelan tilaston mukaan. Samassa artikkelissa Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson uskoo, että keskustelu masennuslääkkeiden käytöstä on Suomessa polarisoitunutta. Keskustelu on mustavalkoista. Niistä saa kokemuksen, että ne ovat hyviä tai huonoja. Suuri osa kuitenkin saa hyötyä ja pieni osa ei saa toteaa Karlsson. Samassa artikkelissa biologian, kemian ja maantiedon aineenopettajaksi opiskeleva oli niin lopussa, ettei ollut työ- ja opiskelukykyinen. Hän kertoo saaneensa apua toisesta lääkityksestään ja samanaikaisesta psykoterapiasta. Hän toivoisi järkiperäistä avointa keskustelua asian ympärille, eikä mututuntumaan perustuvia mielipiteitä.
Lääkintöneuvos, psykiatri, emeritusylilääkäri Tapani Sipilä varoittaa masennuslääkkeiden mahdollisista vaarallisista sivuvaikutuksista. Sipilä kertoo Ylen artikkelissa serotoniinia sisältävien SSRI- lääkkeiden lisänneen sivuvaikutuksena vihaa ja aggressiivisuutta. Monella käyttäjällä masennus ei ollut poistunut. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrian professorin Mauri Marttusen mukaan mielestä lievään masennukseen ei pitäisi määrätä lääkkeitä, eikä lääkehoitoa saavia nuoria tulisi jättää yksin. Lääkintöneuvos Tapani Sipilä jatkaa, että monesti pelkkä keskustelu voi auttaa lievissä tapauksissa. Hän myös varoittaa, että toisinaan etenkin nuorilla mielialalääkkeistä voi olla enemmän haittaa, kuin hyötyä.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että aihe herättää voimakasta vastakkainasettelua ammattilaisten kesken. Mielestämme kaikki olemme varmasti samalla puolella siinä, että kaikki toivovat huonosti voivan ystävän jälleen voivan hyvin. Kellään ei vaan ole vielä absoluuttista oikeaa vastausta tähän. Tutkimme ja kokeilemme, että mikä toimii kenellekin parhaiten.
Huumausaineeksi todettu psilosybiinia on viime vuosina tutkittu masennuksen hoidossa psykoterapian yhteydessä. Pienellä tutkimuksella on saatu suurimmakseen positiivisia tuloksia. Psilosybiinin vaikutus oli nelinkertainen verrattuna tavallisiin masennuslääkkeisiin. Tohtori Jesper Ekelund kertoo, että molekyylitasolla tiedämme, että psilosybiini aktivoi serotoniinireseptoreita. Ruotsissa aloitettiin hiljattain syksyllä 2020 kliininen tutkimus psilosybiinin käytöstä masennuksen hoidossa. Hankkeen pääjohtaja Johan Lundberg sanoo, että jos tutkimustulokset pitävät paikkansa tämä saattaa olla suurimpia asioita mitä psykiatriassa on tapahtunut 40 vuoteen.
Huumausaineiden käytön oli tarkoitus toimia lääkkeenä, mutta niiden väärinkäyttö johtikin monesti riippuvuuteen. Tänä päivänäkin käytetään edelleen morfiinia hyvin vaativissa kiputiloissa ja olisi hirveä ajatus, jos onnettomuuspaikalla tapaturmaan joutunut ihminen ei saisi helpotusta, koska kyseessä on huumausaine. Rintamalla moni sotilaista hiihti lujaa Pervitiinin avulla ja selvisi hengissä tämän vuoksi. Psilosybiinillä näyttäisi olevan iso apu masennukseen. Kannabis ja Lsd ovat laajentaneet taiteilijoiden tajuntaa ja on syntynyt hienoja taideteoksia ja laulunkappaleita. Missä kulkee raja? Saako ihmisellä olla itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa? Riippuvuus näyttäytyy koko kansan ongelmana, koska silloin aina joku kärsii. Tutkijat ja kemistit ovat halunneet kehittää aineita, joilla annetaan apua ihmisille, mutta väärinkäytöillä on ollut ikäviä seurauksia. Tämän päivän väärinkäyttäjinä toimivat huumediilerit, lääkeyhtiöt ja itse huumausaineiden käyttäjät.
Lähteet:
https://areena.yle.fi/1-2491669
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/11/huume-laake-vai-muuntohuume.
https://www.iltalehti.fi/terveys/a/2014081718579420
https://yle.fi/uutiset/3-10506161
https://yle.fi/uutiset/3-6173100
https://www.hs.fi/tiede/art-2000007610164.html
https://yle.fi/uutiset/3-11606998
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos tekstistä. On aina mielenkiintoista, kun saa tietoon asioiden taustoja ja sitä kautta vähän näkemystä siihen, miten tähän nykyiseen tilanteeseen on päädytty. Itsekin tiedän miten vapauttavaa, helpottavaa ja mahtavaa on ihan laillisesti saada suoraan suoneen kivunlievitystä. Kun kivuntuntemukset asteikolla tippuvat kympistä nollaan lyhyessä ajassa. Aika koukuttava fiilis, jos kovien kipujen kanssa joutuisi vaikka elämään päivittäin.
Kirjoitat tärkeästä aiheesta, josta on syytä herätellä keskustelua laajasti. Itse aiheeseen suoraan kantaa ottamatta, olen sitä mieltä, että masennukseen tai muuhun saadut pillerit eivät yksinään tuo onnea, kun ei pureuduta syyhyn, mistä tila johtuu. Kun mieli synkkenee, myös pikkuhiljaa keho reagoi ja lopulta voi olla vaikea saada kiinni, mistä mikäkin johtuu ja mikä todella auttaisi. Aidosti läsnä oleva ja kuunteleva korva veisi jo monessa tilanteessa pitkälle.
Terveydenhuoltoon olisi saatava kokonaisvastuuta ottava malli, jossa kukaan ei jää reseptin kanssa yksin minkään vaivan takia, vaan olisi edes jonkin tasoista seurantaa. Olisi se sitten vaikka automatiikan lähettämä viesti, jossa kyseltäisiin vointia. Siihen voisi sitten matalalla kynnyksellä vastata, jos vaivat vielä jatkuvat. Että tulisi tunne, että joku on kiinnostunut, sainko avun. Ettei jää yksin vaivoinensa ja tule tunne siitä, ettei kukaan kuitenkaan auta tai ei sitä oikeasti mitään apua saa. Yritin jo, ei ollut hyötyä. Ja näin fyysisen vaivan takia myös mieli synkkenee entisestään. Lisäksi kuten kirjoitit, lääkkeillä on omat sivu- ja yhteisvaikutuksensa.
Kiitos Tina, kun luit blogini ja kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi. Meilläkin ryhmässä heräsi esille keskustelu, että miten voitaisiin pureutua oireiden sijaan tarkemmin syyhyn. Masennukselle on aina joku syy. Ilmeisesti halutaan antaa lääkkeillä nopea ensiapu ja pykoterapiassa sitten lähdetään purkamaan syitä. Tämä tukee silloin, kun on varma pääsy terapiaan, mutta näin ei ole aina ollut. Lisäksi osa ei halua ottaa lääkkeitä ja tämä pitääkin olla mielestäni potilaan/asiakkaan oma päätös.
Mieli ry:n sivuilla sanotaan, että kansalaisaloite terapiatakuusta keräsi yli 50 000 tuhatta allekirjoitusta ja nyttemmin sosiaali-ja terveysministeriö tukee ohjelman toteutusta 70 miljoonan euron valtionavustuksella. Hienoa, että voimme itse vaikuttaa Suomessa näin voimakkaasti meitä koskettaviin asioihin.