Oppivelvollisuuden pidentäminen – uhka vai mahdollisuus?

Vuoden 2021 syksyllä peruskoulun päättävät nuoret ovat uuden edessä. Silloin astuu voimaan lakimuutos, joka pidentää oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen asti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisen peruskoulun päättävän tulee hakea joko toisen asteen koulutusta, nivelvaiheen koulutusta tai muuta oppivelvollisuuden piiriin kuuluvaa koulutusta. Hakemusvelvoite jatkuu, kunnes oppivelvollinen saa koulutuspaikan

Hyvä idea – mutta miten se toimii käytännössä?

Koulutuksen ulkopuolelle jääminen lisää riskiä syrjäytymiseen. On siis hyvä, että oppivelvollisuutta pyritään jatkamaan, sillä sen avulla pystytään konkreettisesti vähentämään syrjäytymisriskiä. Oppivelvollisuuden pidentämiseen liittyy myös ongelmia. Syrjäytymisen taustalla on hyvin usein huono-osaisuuden ylisukupolvisuus, johon opiskelun jatkaminen ei aina auta. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus on laaja yhteiskunnallinen ongelma,  jonka vähentämiseen tarvitaan laajoja yhteiskunnallisia toimia. Opintojen keskeytymiseen voi olla syynä myös heikot peruskoulussa saavutetut taidot, oppimisvaikeudet, väärä alavalinta sekä taloudelliset, sosiaaliset, päihteisiin tai terveyteen liittyvät syyt. Toiselle asteelle opiskelemaan hakeutuminen ei ole nuorelle aina yksiselitteinen asia, vaan sen tukemiseksi tarvitaan laadukasta perusopetusta, tukea opintoihin sekä opinto-ohjausta tulevaa opiskelua varten.

Kuva: pixabay

Riittävällä opinto-ohjauksella varmistetaan se, että nuori löytää oikean, hänelle sopivan opiskelupaikan. Tällöin jatko-opinnot ovat oikeasti tärkeitä sekä merkityksellisiä, eivätkä vain pakotettu ratkaisu oppivelvollisuuden nojalla. Hyvä asia lakimuutoksessa on se, että oppivelvollisuuden jatkamisen perusteella toisen asteen opiskelusta tulee maksutonta. Maksuttomuus kattaa opiskeluun liittyvät materiaalit sekä ylioppilaskirjoitukseen vaadittavat kokeet sekä hylättyjen kokeiden uusinnat. Maksuttomuuden avulla poistetaan toisen asteen opintoihin liittyvä taloudellinen ongelma, mutta onko sekään riittävä?

Lakimuutos tuo mukanaan myös uuden nivelvaiheen koulutuksen vuonna 2022, jossa tarkoituksena on antaa valmiuksia toisen asteen koulutuksen hakeutumiseen sekä koulutuksen suorittamiseen. Tutkintokoulutuksen valmentavassa koulutuksessa (TUVA) yhdistetään perusasteen lisäopetus sekä lukio-opintoihin tai ammatilliseen koulutukseen valmistava opetus. Tämä voikin olla hyvä keino nuorelle lisätä opiskeluvalmiuksia toisen asteen opintoja varten. Se ei kuitenkaan poista laadukkaan perusopetuksen sekä varhaisen tuen tärkeyttä.

Onkin tärkeää, että yhteiskunnallisella tasolla panostetaan nuorten hyvinvointiin ja koulutukseen jo ensimmäiseltä luokka-asteelta alkaen. Laadukas perusopetus sekä oikea-aikainen tuki ovat erityisen tärkeitä nuorten kasvulle ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Siihen vaaditaan monialaista yhteistyötä niin koulun, vanhempien kuin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten välillä.   

Yksi kommentti artikkeliin ”Oppivelvollisuuden pidentäminen – uhka vai mahdollisuus?

  1. Jenni Viitasola

    Oppivelvollisuuden pidentäminen vähentää eriarvoisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Aikaisemmat sukupolvet ovat saattaneet työllistyä peruskoulupohjalta ja työskennellä samassa työpaikassa koko työuransa, mikä on nykyään käytännössä mahdotonta. Koulutusta arvostetaan enemmän ja enemmän ja sen puute saa työnantajat helposti nostelemaan kulmiaan. Myös pitkä ura samassa työpaikassa on nykyään harvinaista. Työnantajat odottavat, että työntekijät haluavat kehittyä, kouluttautua lisää, eivätkä pelkää uusia haasteita.
    Olen nähnyt monia perheitä, joille lukiokirjojen kustannukset aiheuttavat suurta ahdistusta ja hampaiden kiristelyä, joten niiden sekä YO-kirjoitusten maksuttomuus on mielestäni upea asia! Mainitsit kirjoituksessasi erään hyvin tärkeän asian, joka saa mielestäni usein liian vähän huomiota, nimittäin opinto-ohjauksen. Uskon vakaasti, että se on nuorelle ihmiselle ensiarvoisen tärkeää ja sen laatuun pitäisi panostaa entistä enemmän. Omilta kouluajoiltani muistan, että opinto-ohjaus oli lähinnä koko luokalle pidettäviä tunteja, joissa käytiin läpi yleisiä asioita, kuten hakuprosesseja ja pääsykokeita. Hyvin harva nuori koki hyötyvänsä siitä sen enempää. Mielestäni pitäisi panostaa yksilöohjaukseen ja käydä kattavasti läpi erilaisia jatkopolkuja riippuen nuoren kiinnostuksen kohteista ja lähtökohdista.
    Kuten kaikissa asioissa, tässäkin on varmasti hyvät ja huonot puolensa. Itse kuitenkin koen, että opintovelvollisuuden pidentämisen hyvät puolet päihittävät kirkkaasti sen mahdolliset huonot puolet.

Vastaa