Olin ohjaamassa tutussa kehitysvammaisten työpajassa, kun koin jotakin yllättävää. Asiakas mojautti minua nyrkillä vatsaan. Yllättäen ja pyytämättä. Isku ei ollut erityisen kova, mutta kyllä sen lyönniksi tunnisti. Lyönti aiheutti enemmän hämmennystä kuin kipua, eikä sitä seurannut uusien lyöntien sarja, vaan tuima, ja ehkä hieman anteeksipyytävä tuijotus asiakkaalta samalla kun ilmaisin hämmennykseni ja totesin ettei meidän työpajassamme harrasteta väkivaltaa.
Asiakas, joka tarjoili iskun minulle, on jo eläkeikää lähentelevä ja yleensä rauhallinen ja toimelias. Hän ei juurikaan puhu, varsinkaan kun paikalla on useampia ihmisiä, ja kahden keskenkin hyvin vähän ja usein vain yksittäisillä sanoilla. Työpajatoiminnassa hänen kanssaan on usein helppoa, hän ei tarvitse kuin sanallisen kehotuksen toiminnan aloittamiseen, ja hän tekee annetun tehtävän huolellisesti ja viivyttelemättä. Olin kuullut, että nuoruudessaan hän olisi ollut useamminkin väkivaltainen, mutta nyt näin vanhoilla päivillä vastaavanlainen käytös on erittäin harvinaista, ja se on usein merkki siitä, että häntä väsyttää, harmittaa tai ei huvita.
Ongelmallista on, ettei hän osaa sanoittaa omaa tahtoaan tai tunnetilojaan. Hän lähtee mukaan tekemään lisää hommia, vaikka energia olisi lopuillaan, ja sitten väsymys tai turhautuneisuus purkautuu väkivaltaisena käyttäytymisenä.
Tätä tapausta pohtiessani tajusin, ettei tämä asiakas todellakaan ollut ainoa asiakkaistani, jolla on ongelmia tunteidensa käsittelyn tai ilmaisun kanssa. Hän oli vain ensimmäinen, jonka tunteet purkaantuivat väkivaltaisesti minuun. Mieleeni nousi toinen asiakas, joka osasi aina vain sanoa, että hänellä on ”outo olo”, kun hänen elämässään tapahtui asioita, jotka nostivat pintaan negatiivisia tuntemuksia. Myös hänellä käsittelemättömät tunteet saattoivat purkaantua väkivaltaisena käytöksenä. Muistelin myös asiakasta, joka halusi itse opetella tunnetaitoja pelin avulla, mutta ei osannut lainkaan käsitellä ajatusta siitä, että hän olisi joskus voinut olla surullinen, vihainen tai ylipäätään mitään muuta kuin iloinen.
Totuus on se, että meillä jokaisella on tunteita, ja ne ovat olleet kanssamme syntymästä lähtien. Tunteiden ilmaisussa eroavaisuuksia valtaväestön ja kehitysvammaisten välillä kuitenkin löytyy, johtuen keskushermoston poikkeavuuksista, jotka vaikuttavat muiden asioiden lisäksi myös tunteiden säätelyyn. Esimerkiksi jo vauvaikäisenä kehitysvammainen lapsi saattaa olla temperamenttisempi ja vaikeammin rauhoittuva verrattuna vammattomaan vauvaan. Usein vaikeasti kehitysvammaisilla ihmisillä on vammattomiin ihmisiin verrattuna haastavampi reagointityyli. He saattavat olla lauhkeita ja vähätunnereaktioisia persoonia tai vastakohtaisesti taas tulisia, nopeasti reagoivia, temperamenttisia henkilöitä. (Grönstrand 2018.)
En voi kuvitellakaan, kuinka turhauttavaa olisi, jos kokisin itse vahvasti tunteita, joita en osaisi ilmaista millään lailla. Kuvittele, että sinulla olisi kamala ärsyyntyminen ja väsymys päällä, mutta ei mitään keinoa sanoittaa sitä, saatikka tehdä asialle mitään. Asiakas, joka turhautuneisuuttaan minua löi, tekee työpajassa töitä aina pyydettäessä naama peruslukemilla. Kun häneltä kysyy ”haluatko tehdä asiaa X”, ryhtyy hän tuumasta toimeen heti. Mielessäni heräsi ajatus, että ottaako hän kysymykset käskyinä, ja on luonteeltaan tottelevainen? Lyömisepisodin jälkeenkään hän ei mennyt lepäämään, kun kysyin, tarvitseeko hän lepoa, vaan vasta kun sai ”luvan” kun sanoin että mene ihmeessä lepäämään pitkäkseen, mikäli olet uupunut.
Elämänhallinnan tunne, eli tunne siitä, että pystyy itse vaikuttamaan asioihin, joita itselle tapahtuu, on tärkeä myös kehitysvammaisille. Heidän mahdollisuutensa tämän tunteen saavuttamiseen ovat vain usein rajatummat kuin vammattomilla ihmisillä. (Mielenterveystalo 2022.) Sydäntäni vääntää, kun mietin, kokeeko tämä vähäsanainen asiakkaani työpajatoiminnan aina ikuiseksi käskyttämiseksi, missä hänellä itsellään ei ole sananvaltaa vaikuttaa mihinkään. Onko ollut niin, että aina kun olen kysynyt konditionaalilla jotain, on hän vastaanottanut viestin käskymuotona? Ei mikään ihme, mikäli negatiiviset tunteet kasaantuvat päivän myötä, varsinkin jos päivä on ollut täynnä monenlaista tehtävää, kuten väkivaltakohtauksen sisältäneenä päivänä. Toinen vaihtoehto, joka on vähemmän sydäntä raastava, on se, että hän oli vain poikkeuksellisen väsynyt kyseisenä päivänä ja väsymys purkaantui väkivaltana, kun muita keinoja ei hänellä sen sanoittamiseen löydy.
Mitä tästä kaikesta opin? Jotta jatkossa voisin lisätä asiakkaani elämänhallinnan tunnetta, aion jatkossa konditionaalimuodon lisäksi antaa hänelle vaihtoehdon, eli kysyä haluaako hän lähteä tekemään asiaa X vai mieluummin tehdä asiaa Z. Yksinkertaisimmillaan ”lähdetkö kanssani haravoimaan vai pidätkö nokoset?”. Kahdesta vaihtoehdosta valitseminen on hyvä keino lisätä kehitysvammaiselle henkilölle tunnetta siitä, että hänellä on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä hänelle hänen omassa elämässään tapahtuu (Mielenterveystalo 2022). Vaikka kyse olisi ollut vain väsymyksestä, eikä nujerretusta tahdosta, koen kaikkia hyödyttäväksi ottaa päivittäiseen toimintaan mukaan vaihtoehdon antamisen. Ei siitä haittaakaan ole, ja näin toivottavasti pystymme välttymään uusilta välikohtauksilta, sekä saamme yhdelle ihmiselle, jolla on vaikeuksia esittää tunteitaan, levollisemman mielen.
Lähteet:
Grönstrand 2018. Tunteita on ja niitä saa näyttää. Ketju. Viitattu 06.10.2022. https://ketju-lehti.fi/numerot/2018-nro-4/tunteita-on-ja-niita-saa-nayttaa/
Mielenterveystalo 2022. Kehitysvammaisten mielenterveyteen vaikuttavia asioita. Viitattu 06.10.2022. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/tietoa_kehitysvammaisten_mielenterveydesta/Pages/kehitysvammaisten_mielenterveyteen_vaikuttavia_asioita.aspx
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Moi Lauri!
Olipas mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus! Mielestäni oli hienoa, että otit postaukseesi mukaan omakohtaisen kokemuksen, johon peilasit asiatekstiä. Ennen kaikkea pidin siitä, että olit jäänyt pohtimaan tilannetta enemmänkin ja sitä kautta lähtenyt muuttamaan omaa toimintatapaasi työntekijänä. Vaikka kysymyksen muotoilun muuttaminen on sinulle pieni asia, se voi asiakkaalle olla todella merkityksellinen asia ja antaa hänelle vahvistuksen siitä, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa.
Jokainen asiakas, jonka kohtaamme, on yksilö omine tarpeineen ja toimintatapoineen. Siksi onkin tärkeää, että me alan ammattilaisina kyseenalaistamme omaa toimintaamme sekä opimme kokemistamme tilanteista aina jotain uutta.
Kiitos tästä <3
Iida
Hei Lauri,
Kiitos hämmentävästä, mutta mielenkiintoisesta lukuhetkestä, jonka koin blogitektiäsi lukiessa. Vaihtoehtojen antaminen lisää itsemääräämisoikeuden toteutumista, koska tällöin ihmisellä on mahdollista valita itselleen mieluinen toiminta tai tekeminen. Hyvä, että toit valintojen merkityksen esille.
Jaoit pysäyttävän ja pohdintoja herättävän kokemuksen tilanteesta, jonka koit kehitysvammaisten kanssa työskennellessä. On erinomaita, että lähdit miettimään syitä aggressiiviselle käyttäymyiselle sekä pohdit omien toimintatapojen muuttamista.
Oli mielenkiintoinen havainto siitä, että kehitysvammainen saattaisi kokea ehdotukset käskyinä, mikäli ehdotukset eivät sisällä vaihtoehtoja. Kiitos kokemuksiesi jakamisesta ja ajatuksia herättävästä blogikirjoituksesta.
Kehitysvammaisilla ihmisillä saattaa olla haasteita sanoittaa ja ilmaista tunteitaan, joten tunnetaitoihin liittyvä havaintosi oli myös hyvä.