Tuomion alkumetreillä vangille tehdään rangaistussuunnitelma, jossa määritellään vangin kanssa yhdessä, mitä tavoitteita ja toiveita hänellä on tuomion ajalle. Suunnitelmassa voi olla esimerkiksi toive koulutuksesta, työllistymisestä tai päihdeongelman hoidosta. (Krits 2022) Vangille tarjotaan vankilassa tukipalveluita tämän suunnitelman pohjalta. Mutta mitä nämä tukipalvelut käytännössä voivat olla? Mitä tukea ja apua ehdotonta vankeustuomiota suorittaville henkilöille on, ja miten ne toimivat käytännössä? Selvittäessäni vastauksia näihin kysymyksiin, törmäsin jatkuvasti samaan ongelmaan: tietoa ei löydy.
Seuratessani kymmeniä rikkinäisiä linkkejä, lukiessani vuosikymmeniä vanhoja, vanhentunutta tietoa sisältäviä artikkeleita ja kaapiessani kasaan pieniä tiedonmuruja lukuisista virallisiksi lähteiksi kelpaamattomista lähteistä, tunsin paljon turhautumista. Jos ajankohtaisen faktatiedon löytäminen on internetin aikakaudella kasvaneelle nuorelle aikuisellekin näin haastavaa, voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa se on monille muille. Netti on täynnä ympäripyöreitä ”tukipalveluja on saatavilla tarpeen mukaan” -lausahduksia, mutta konkreettista tietoa on heikosti.
Kymmeniä eri julkaisuja ja tekstejä läpi kahlattuani olen saanut jonkinlaisen yleiskäsityksen siitä, minkälaista vangin saama tuki voi esimerkiksi olla, mutta mielestäni tiedon hankkimisen ei tarvitsisi olla näin aikaa vievää ja monimutkaista. Vankilan arki ylipäätään on monelle ihmiselle lähinnä epämääräinen möykky täynnä huhupuheiden perusteella tehtyjä johtopäätöksiä, ellei itsellä tai lähipiirissä satu olemaan käytännön kokemusta vankilaelämästä. Tuntuu melkein, että vankilamaailma on tietynlainen sisäpiiri, jossa ”tietäjät tietää”, ja lopuilla ei ole asiaa faktatiedon pariin. En itsekään ennen nykyisiä opintojani ollut koskaan törmännyt puheeseen vankilasta tai vankeudesta, vaikka olenkin useiden vuosien ajan ollut aktiivinen paikoissa, joissa on ollut samaan aikaan myös useita vankilataustaisia ihmisiä. Kenties avoimempi puhe ja tutuksi tekeminen voisi tässäkin asiassa auttaa vähentämään ennakkoluuloja ja vankilan leimaa, jotta yhteiskuntaan palaaminen ja niin ikään kaidalla tiellä pysyminen olisi vapautuneille vangeille nykyistä helpompaa.
Mitä tukea vankilassa sitten voi saada?
Suurin osa löytämästäni vankilan tukipalveluja koskevasta tiedosta koskee päihdehoitoa, johon sisältyy esimerkiksi päihdearvio, vieroitushoito, päihdepsykiatrinen hoito sekä opioidiriippuvaisten korvaus- ja ylläpitohoito (Rikosseuraamuslaitos 2022). Tämä on ymmärrettävää, sillä noin 80–90 % Rikosseuraamuslaitoksen asiakkaista on päihteiden ongelmakäyttäjiä (mm. Rikosseuraamuslaitos, Päihdelinkki). Vangit voivat silti tarvita apua tai tukea muillakin elämän osa-alueilla.
Päihdehoidon lisäksi löysin lyhyitä mainintoja myös mahdollisista erityisohjaajan, psykologin tai pastorin tapaamisista tuomion aikana. Erityisesti psykologin juttusille pääseminen on kuitenkin entisten vankien kokemusten mukaan ollut hidasta ja vaikeaa, ja keskusteluavun sijaan vangeille määrätään mieluummin mielialalääkkeitä. (Honkanen, Menke 2022) Tässä asiassa vankilalla ja siviilillä ei selvästi ole suurta eroa.
Vangeille myös järjestetään erilaisia lyhytaikaisia kursseja ja ohjelmia, joiden tarkoitus ja teema voi olla esimerkiksi päihteettömän elämän tukeminen, itsetutkiskelu ja henkilökohtainen kasvu tai rikoksista irrottautuminen (Honkanen, Menke 2022). En löytänyt tietoa siitä, ovatko nämä kurssit vapaaehtoisia, vai voidaanko vankeja esimerkiksi määrätä osallistumaan kursseille.
Vankien on myös mahdollista kouluttautua vankilassa oman kiinnostuksensa mukaan. Vankilat tarjoavat esimerkiksi perusopetusta, lukio-opetusta, ammatillista koulutusta sekä opintoihin valmentavaa kuntoutusta tai ohjausta, mikäli vangin opiskelutaidot ovat selvästi heikot. Usein koulutus tai työpaikka voivatkin olla merkittävässä roolissa vangin kuntoutumiselle, itsetunnon kohoamiselle ja onnistuneelle yhteiskuntaan palaamiselle. (Opetushallitus 2022)
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan tietoa Suomen vankilaelämästä ja tuomion aikaisista mahdollisuuksista löytyy luotettavista lähteistä heikosti. Koen, että varsinkin sellaisen ihmisen, jolle rikosmaailma on täysin tuntematon käytännön tasolla, on vaikeaa saada monipuolista kokonaiskuvaa vankilan arjesta sekä vankila-ajan mahdollisuuksista ja kompastuskivistä, sillä kaikki tieto on pieninä palasina ripoteltuna lukemattomiin eri lähteisiin, ja suurin osa tiedosta pohjautuu ihmisten subjektiivisiin kokemuksiin varsinaisen tutkimustiedon sijaan. Toisaalta koen myös, että ihmisten omat tarinat ja kokemukset ovat nimenomaan se voima, jonka avulla ennakkoluuloja ja stigmaa saadaan ajan saatossa vähennettyä, joten niilläkin on ehdottomasti paikkansa.
Lähteet:
Honkanen, Menke 2022. Vankien kokemuksia mielenterveys- ja päihdekuntoutuksesta vankilassa. Viitattu 9.10.2022. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/746013/Honkanen_Niina%20%26%20Menke_Meri.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Kriminaalihuollon tukisäätiö 2022. Mikä on ransu ja miksi se on tärkeä? Viitattu 8.10.2022. https://www.krits.fi/tietoa/tuomio-tulossa/mika-on-ransu-ja-miksi-se-on-tarkea/
Kriminaalihuollon tukisäätiö 2022. Valmistautuminen vankilaan. Viitattu 8.10.2022. https://www.krits.fi/tietoa/tuomio-tulossa/valmistautuminen-vankilaan/
Opetushallitus 2022. Vankilassa järjestettävä koulutus. Viitattu 9.10.2022. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/vankilassa-jarjestettava-koulutus
Päihdelinkki 2021. Päihteet ja vankila. Viitattu 9.10.2022. https://paihdelinkki.fi/sgn/node/212
Rikosseuraamuslaitos 2022. Päihdetyö. Viitattu 8.10.2022. https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/seuraamukset/kuntoutus/paihdetyo.html
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei Katarina,
toit valtavan tärkeän ja mielenkiintoisen aiheen esiin blogikirjoituksessasi. Tekstissäsi tuli esiin myös omat näkemyksesi sekä pohdinnat liittyen tiedon väheisyydestä vangeille tarjotuista palveluista.
On huolestuttavaa ettei netistä löydy tarpeeksi tietoa vankilassa tarjoituista palveluista ja ihmisten vankilakokemukset harvemmin nousevat esille. On kuitenkin hienoa, että löysit jotain tietoa tarjottavista tukipalveluista kuten päihdehuollosta, mahdollisuudesta saada keskusteluapua psykologilta, ohjaajalta tai pastorilta sekä mahdollisuudesta kouluttautua tuomion aikana. Vankiloissa on varmasti tavoitteena edistää tuomiota suoritettavien sopeutumista yhteiskuntaam. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että vankilassa tarjottavista palveluista voisi saada enemmän tietoa.
Pohdintasi liittyen avoimempaan puheeseen ja tutkimustietojen vähyydestä olivat erittäin hyviä.
Hienoa Katarina, että tartuit tähän tärkeään aiheeseen! Tekstisi oli erittäin mielenkiintoinen ja sitä oli mukava lukea.
Koen, että opintojenkin aikana meille on myyty ajatusta rikosseuraamuksista kuntouttavana ja yhteiskuntaan palauttavana instanssina rangaistuslaitoksen sijaan. Jaan kokemuksesi tästä, että luotettavaa tietoa asioiden oikeasta tolasta on todella haastavaa löytää. True crime -kirjallisuudessa ja podcasteissa nostetaan vankien kokemuksina usein esiin tukipalveluiden puute. Muutamankin entisen vangin olen kuullut kertovan, että ei ole mitenkään harvinaista vapautua suljetulta osastolta suoraan ulkomaailmaan ilman minkäänlaista ennakointia. Toki näihinkin tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti, mutta voihan niissä jotain perääkin olla.
Viime keväänä kävin Naiserityisyys rikosseuraamusalalla -kurssin ja se mielestäni valaisi hyvin naisvankien taustojen ja haasteiden lisäksi myös naisvankilan arkea ja erilaisia toimintoja. Mutta tämäkin koskee ainoastaan Hämeenlinnan naisvankilaa. Ilmeisesti vankiloiden arki ja kuntouttava toiminta jää meille edelleen hämärän peittoon. Vai voisikohan tässä olla aihetta opparille?
Moi Katarina! Todella hyvä kirjoitus ja erittäin mielenkiintoinen aihe! Etenkin tänä päivänä ”kun kaikki tieto löytyy netistä”, on osattava suhtautua hyvinkin kriittisesti siihen, mitä lukee ja mistä. Kirjoituksesi perusteella, kyse ei suinkaan ole tietoa etsivän ihmisen medianlukutaidosta tai luotettavista lähteistä, vaan siitä, kuinka tietoa ei kerta kaikkiaan ole tuotettu tarpeeksi tai ainakaan selkeästi löydettäväksi. En voi olla ajattelematta sosiaalisen raportoinnin merkitystä tässä tilanteessa. Vankiloita Suomessa on useita ja erilaisia, joten varmasti myös tukipalveluiden tarjonta eroaa toisistaan. Miksi tällaista tietoa ei tuotaisi kansalaisille luettavaksi? Nostit myös kokemusasiantuntijuuden tärkeyden ja olen siitä kanssasi täysin samaa mieltä. He ihmiset ovat juuri oi-keita kertomaan omista kokemuksistaan.