Tikkurilan Laurean Jotpa1-opiskelijat järjestivät perjantaina 9.10.2026 paneelikeskustelun varhaiskasvatuksen tulevaisuudesta ja sosionomin työnkuvasta osana tulevaa lakimuutosta. Lakimuutos tulee voimaan 1.1.2030 ja jatkossa lapsiryhmissä tulee olla vähintään kaksi korkeakoulutettua, joista toisen tulee olla varhaiskasvatuksen opettaja. Varhaiskasvatuksen sosionomin ammattinimikettä ei ole lakiin erikseen linjattu, joten paneelissa keskityttiinkin muutokseen tästä näkökulmasta.
Paneeliin oli kutsuttu päiväkodin johtajia ja asiantuntijoita Keravalta, Espoosta ja Vantaalta sekä ammattiliitto Tehystä. Keskustelijat saivat tuoda omia näkökulmiaan kuuteen kysymykseen, jotka oli koostettu opiskelijoiden ennalta esitetyistä kysymyksistä. Paneelisteille esitetyistä kysymyksistä heijastui sosionomien tämän päivän epävarma asema varhaiskasvatuksessa ja kuinka ammattinimikettä voidaan kirkastaa, jotta oikeanlainen osaaminen pääsee näkyväksi ja kohdennetuksi oikein.
Paneelin keskustelijoina toimivat Eva Siitonen Tehy (vas.), Sanna Korpisalo Vantaan kaupunki, Hannele Koskinen Keravan kaupunki, Marika Warsell Espoon kaupunki, Johanna Nevala Keravan kaupunki ja Netta Hilvenius Vantaan kaupunki.
Varhaiskasvatuksen keskiössä on lapsi ja lapsen etu. Lapsiryhmissä työskentelee ammattilaisia, joilla on koulutuksensa puolesta erityisosaamista. Varhaiskasvatuksen opettaja vastaa ryhmän pedagogiikasta suunnitellen, toteuttaen ja arvioiden, mukaan lukien lapsen varhaiskasvatuskeskustelut. Lastenhoitajalla on osaaminen hoidon ja hoivan osa-alueilla. Panelistien näkemys varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvasta keskittyi sosiaalipedagogiseen näkemykseen. Sosionomi erityisosaaminen tulee näkyväksi lapsen kokonaisvaltaisessa näkemisessä, yhteistyössä perheiden kanssa sekä tunne- ja kaveritaitojen vahvistamisessa.
Kukaan näistä ammattilaisista ei toimi yksin, vaan yhteistyöllä saavutetaan lapselle paras kasvualusta. Paneeliin osallistujat nostivat esiin varhaiskasvatuksessa esiintyvää ”kilpailua” ammattialojen välillä. ”Kilpailun” sijasta tulisi olla arvostusta eri ammattialoja kohtaan sekä toimivaa yhteistyötä. Kukaan ei ole poisottamassa töitä toiselta, vaan jakamassa ja helpottamassa yhteistä työtaakkaa. Tässä kohtaan kuulutettiin aktiivista johtamistyötä, jonka avulla saataisiin vakautta arkeen.
Työtehtävien uudelleenrakentamisella voidaan selkeyttää ja tehdä näkyväksi tehtäväjakoja. Työnkuvien uudelleenrakentamista tulisi tehdä kaikkien kolmen ammattialan kesken, ei ainoastaan varhaiskasvatuksen sosionomin näkökulmasta. Uudenlainen työnkuvien rakentaminen ei ole yksin riittävää toimintaa, vaan tulisi miettiä, kuinka työnkuvat saataisiin myös arkeen. Tästä tehtävästä työstä esitettiin suurin vastuu työnantajapuolelle. Riittävä johtajien koulutus, tiedonlisäys ja yhteistyö sosionomien kanssa johtaa avoimempaan ilmapiiriin. Tällä saavutettaisiin lapselle paras etu kasvamiseen, oppimiseen ja kehittymiseen.
Varhaiskasvatuksen sosionomilla on osaamista yhteistyöstä niin verkostoissa kuin perheiden välillä. Palvelujärjestelmän tuntemus ja siinä työskentely voisi olla sosionomin työtehtäviä. Eva Siitonen nosti esiin yhdyslinkkinä toimimisen hyvinvointialueiden ja varhaiskasvatuksen välillä. Laaja-alaisen varhaiskasvatuksen opettajan ja sosionomin yhteistyössä tekemä verkostotyö vapauttaisi aikaa ryhmässä toimivan opettajan pedagogiseen työhön lapsiryhmässä.
Entä se tulevaisuus, miltä se näyttää panelistien mielestä? Panelistien edustamilla kunnilla, samoin kuin valtakunnallisella tasolla, on erilaisia näkemyksiä varhaiskasvatuksen sosionomin roolista. Kehittämistyötä ovat hidastaneet muun muassa tämänhetkinen sosionomien vähäinen määrä työkentällä, vaikka rekrytointi onkin lisännyt palkattujen sosionomien määrää. Vantaan kaupunki on panostanut koulutukseen, jota kautta saadaan pätevää henkilöstöä jo olemassa olevista työntekijöistä. Sanna Korpisalon mukaan Vantaan kaupunki tavoittelee varhaiskasvatuksen sosionomeja yhdeksi kolmesta ammattikunnasta lapsiryhmässä. Tämä tarkoittaisi yhtä sosionomia jokaiseen lapsiryhmään.
Laki ei kuitenkaan määritä sosionomeja toimimaan lapsiryhmissä. Paneelissa nostettiin esiin mahdollisuus talokohtaisen sosionomin tehtävään. Tässä työmuodossa sosionomin osaaminen tulisi varmemmin käyttöön koko päiväkodin tasolla. Ryhmästä poissaolevalla sosionomilla voisi olla mahdollisuus suunnitteluaikaan, arviointiin ja kehittämiseen varmemmin kuin ryhmässä toimivalla sosionomilla. Vaarana kuitenkin nähdään päällekkäisen työn tekeminen, esimerkiksi hyvinvointialueiden kanssa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen sosionomille on paikkansa varhaiskasvatuksessa. Muutos ei tapahdu nopeasti, mutta se on jo nähtävillä. Onnistuakseen se tarvitsee avointa, rehellistä keskustelua valtakunnallisesti, johtajatasolla ja työyhteisöissä, rakennemuutoksia ja osaamisen näkyväksi tekemistä. Tämä kaikki tarvitsee aikaa ja lisää sosionomeja varhaiskasvatuksen työkentälle. Tiedonlisäämiseksi tarvitaan yhteistyötä työnantajatahon, varhaiskasvatuksen sosionomien ja meidän, tulevien ammattilasten välillä. Olemme siis siinä prosessissa ja tuokaamme omaa osaamistamme onnistuneeseen muutokseen.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!