”Kuvin tuettu opas varhaiskasvatuksen aloitukseen” on työväline, jonka avulla lapsen varhaiskasvatuksen aloituksesta ja siihen liittyvistä asioista voidaan keskustella niiden perheiden kanssa, joiden kanssa ei ole vielä yhteistä kieltä, tai sitä on vasta vähän. Toive tämän kaltaiselle apuvälineelle on tullut päiväkodeista, joissa sellaiselle on koettu olevan tarvetta.
Ihan konkreettisesti opas on nippu kuvitettuja lomakkeita, joiden avulla saadaan tietoa hoidon aloittavasta lapsesta, hänen perheestään, sekä perheen tavoista ja tottumuksista. Opas on suunniteltu käytettäväksi lapsen aloituskeskustelussa, mutta sitä voi hyödyntää myös muissa tilanteissa, kuten vanhempainilloissa. Opasta tehdessä pohdimme mm. valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman eli Vasun ohjenuoria, mentalisaation käsitettä, sekä positiivisen pedagogiikan näkökulmia. Näistä hieman lisää seuraavaksi…
Valtakunnallinen Vasu yhteistyön lähtökohtana
On tärkeää, että erilaisia apuvälineitä yhteistyön helpottamiseksi on saatavilla, sillä jokainen lapsi ja perhe tulee kohdata varhaiskasvatuksessa tasa-arvoisesti. ”Inklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kaikessa toiminnassa. Lasten, henkilöstön ja huoltajien aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitä arvostetaan. Tämä edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen sekä rakenteiden tietoista kehittämistä.” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 19.)
Haluamme työkalun avulla myös madaltaa kynnystä vuorovaikutukseen silloin, kun yhteinen kieli on vielä alkutekijöissä. Tulkin, kuvien ja selkokielen lisäksi tärkeää on sanaton vuorovaikutus kuten ilmeet ja eleet, sekä kunnioittava ja avoin asenne. ”Ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin ja perheiden erilaisiin kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiin luo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle. Lasten perheidentiteettiä ja perhesuhteita tuetaan siten, että jokainen lapsi voi kokea oman perheensä arvokkaaksi.” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 11.)
Lähtökohta yhteistyöhön kaikkien perheiden kanssa on se, että ”varhaiskasvatuksen tehtävä on edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista yhteistyössä huoltajien kanssa”. Lisäksi Vasussa todetaan, että ”yhteistyö on erityisen tärkeää siirtymävaiheissa”, kuten lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 21.)
Aloituskeskusteluissa varhaiskasvatuksen henkilökunnan sekä vanhempien välille luodaan pohjaa tulevien vuosien yhteistyölle perheiden kanssa. On tärkeää, että tiedon siirto on molemminpuolista, sekä varhaiskasvatuksesta perheelle, että perheeltä varhaiskasvatuksen suuntaan. ”Lapsi tuo varhaiskasvatukseen mukanaan aiemman elämänkokemuksensa, jossa merkittävänä tekijänä ovat huoltajan ja lapsen väliset vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteet. Henkilöstön tehtävänä on luoda luottamuksellinen suhde lapseen. Huoltajan ja henkilöstön välinen yhteistyö tuo lapsen elämään jatkuvuutta ja turvallisuutta. Sovittaessa lapsen varhaiskasvatuksen tavoitteista avoin, arvostava ja tasavertainen kohtaaminen on tärkeää.” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 10.)
Mentalisaatiosta ymmärrystä yhteistyöhön
Kun yhteistä kieltä ei ole, emmekä voi täysin ymmärtää toisiamme, voimme käyttää apuna mentalisaation käsitettä. ”Mentalisaatio tarkoittaa pyrkimystä ymmärtää samanaikaisesti itseä ja toista. Se on aktiivista ja myönteisen uteliasta ihmettelyä ja kuvittelua, joka auttaa tulemaan tietoiseksi oman tai toisen käyttäytymisen taustalla olevista ainutkertaisista mielentiloista, näkökulmista ja kokemuksista.” Toisaalta on tärkeä muistaa, että mentalisaatio sisältää myös ymmärryksen siitä, ettemme voi koskaan oikeasti tietää, mitä toinen ajattelee. Voimme vain aavistella ja arvailla myötätuntoisesti. Sillä kuitenkin, ”Tietämistä tärkeämpää on se, että yrittää ymmärtää. Ihmettelyn ja arvuuttelun prosessi on itsessään arvokas. Nimittäin, kun hyväksyy ei-tietämisen ja epävarmuuden toista havainnoidessaan ja tulkitessaan, ei tule jyränneeksi, väittäneeksi tai inttäneeksi omassa kannassaan.” (Mattila ja Rantala 2019, 20-24.)
Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten perheiden kanssa työskenneltäessä on todennäköistä, että kulttuurimme poikkeavat joissain asioissa toisistaan ja väärinymmärryksiäkin saattaa tulla herkästi yhteisen kielen puuttuessa tai ollessa rajattu. Kasvatusyhteistyön ja yhteisen arjen sujuvuuden kannalta on tärkeää, että löydetään yhteinen, myönteinen halu vuorovaikutukselle ja yhteisymmärryksen etsimiselle. Tässä mentalisaatio on erinomainen työväline kasvattajalle, jonka vastuulla on rakentaa mahdollisimman sujuvaa yhteistyötä kaikkien perheiden kanssa varhaiskasvatuksessa.
Tietoa meille, tietoa teille!
Meillä varhaiskasvatuksessa on paljon tiedotettavaa perheille. On tärkeää että vanhemmat osaavat tuoda lapselle oikeanlaiset varusteet, jotta arki päiväkodissa sujuu mukavasti. On myös tärkeää, että perhe tietää, mitä suomalaisessa varhaiskasvatuksessa painotetaan ja tehdään. Tiedottamisen rinnalle halusimme nostaa vahvasti myös perheen näkökulman, jotta aloitusprosessista tulisi tasa-arvoisempi; jaamme molemmat arvokasta tietoa toisillemme.
Kieli- ja kulttuuritietoisuuden perusajatuksena on ”antaa jokaiselle lapselle mahdollisuus tulla nähdyksi omana itsenään sekä tilaisuus osallistua, toimia ja oppia omista lähtökohdistaan”, eli mahdollistaa lapsen osallisuus. ”Lapsen mielenkiinnonkohteet, aikaisemmat tiedot ja kokemukset, toiveet ja tarpeet ovat tärkeä oppimisen lähtökohta.” Tässä asiassa lapsi ja hänen perheensä ovat parhaita asiantuntijoita. (Malinen, 2019, 95.)
Vahvuudet esiin
Kysyessämme perheeltä tietoja heidän lapsestaan, halusimme käyttää apuna vahvuusperusteista pedagogiikkaa; kysyä mistä lapsi pitää ja missä hän on taitava. ”Vahvuusperustaisessa työssä käytetään aikaa lapselle tärkeiden asioiden havaitsemiseen sekä niihin liittyvien onnistumisten ja edistymisen näkyväksi tekemiseen.” ”Vahvuuksien esiin nostaminen ja niistä palautteen saaminen rohkaisee ja tuottaa myönteisiä tunteita.” (Uusitalo-Malmivaara ja Vuorinen, 2017, 18)
On mahdollista, että lapsenkaan kanssa ei ole vielä yhteistä kieltä ja varhaiskasvatuksessa aloittaminen saattaa olla haastavaakin. Lapsen sopeutumista helpottaa, kun kasvattajilla on tietoa siitä, millaisista asioista lapsi pitää ja mitä mieluisaa tekemistä voidaan tarjota lapselle, vaikkei lapsi osaisi sitä vielä itse pyytää. ”Vahvuuksien tutkiminen ja niille rakentaminen ei tarkoita lapsen oppimisen ja kehityksen maalailua yltiöpositiiviseksi tai tuen tarpeiden tai huolen mitätöimistä. – Pikemminkin se jakaa tietoa, joka auttaa ymmärtämään, miten juuri tämän lapsen kasvua ja oppimista olisi hyvä tukea parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi.” (Uusitalo-Malmivaara ja Vuorinen, 2017, 23).
Ennen kaikkea vahvuuksiin kiinnitetään huomiota, jotta voidaan tutustua lapseen, sekä aloittaa yhteistyö perheen kanssa myönteisessä ilmapiirissä; ”Lapsen vahvuuksien sanallistaminen ja onnistuneiden hetkien jakaminen yhdessä lapsen huoltajien kanssa tarjoaa myönteisen näkökulman yhteistyön rakentamiseen.” ”Onkin merkityksellistä huomata, miten vahvuusperustainen oppiminen ja opetus voi johtaa monipuolisesti toimivampaan kodin ja koulun väliseen suhteeseen, jota kuvaavat keskinäinen luottamus, avoimuus, tuki ja yhteiset tavoitteet.” (Uusitalo-Malmivaara ja Vuorinen, 2017, 35.)
https://drive.google.com/file/d/11DV6qrv5cV1-4q6bSC5yF7DbpZLbzl9l/view?usp=sharing
Lopuksi
Käytännössä tämä opas on tehty etäyhteyksin Kotkan ja Tuusulan välillä. Yhteisen aiheen löytymisen jälkeen olemme tavanneet etäyhteyksin monta kertaa ja aina välissä tehneet pohjatyötä omilla tahoillamme. Senni Enroos työskentelee Kotkassa varhaiskasvatuksen opettajana, tällä hetkellä 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmästä ja päiväkodista löytyy paljon monimuotoisuutta; monikulttuurisuutta, kaksikielisyyttä jne. Elina Hyyhö työskentelee tällä hetkellä varhaiskasvatuksen S2-opettajana Keravalla ja työ painottuu vahvasti monikielisiin- ja kulttuurisiin lapsiin ja perheisiin, sekä henkilöstön ohjaamiseen.
Senni keskittyi työssä enemmän työn visuaalisuuteen, Elina puolestaan keskittyi enemmän teoria-pohjaan. Yhdessä muokkasimme ja pohdiskelimme työn lopullisen muodon.
Koronarajoituksista ja ajankohdasta johtuen (kevätpuolella ei uusia perheitä ole juuri aloittanut) opasta ei ole vielä aivan autenttisessa tilanteessa testattu, mutta sen tekemisessä on käytetty oman kokemuksen lisäksi ajatuksia työyhteisöistä.
Toivomme että oppaan avulla voimme luoda ymmärrystä ja avata uusia näkökulmia yhteistyöhön monikulttuuristen perheiden kanssa. Lisäksi toivomme, että oppaan avulla yhtä useampi perhe voisi kokea osallisuutta silloin, kun lapsi aloittaa varhaiskasvatuksessa. Kannustamme avoimeen, rohkeaan, kunnioittavaan sekä lapsilähtöiseen kohtaamiseen. Hymyllä pääsee jo pitkälle!
Terveisin, Senni ja Elina
- Lähteet:
- Malinen, H. 2019. Anna lapselle ääni – Kieli- ja kulttuuritietoisuuden voima kasvatuksessa. Jyväskylä: PS-kustannus.
- Mattila, L. & Rantala, J. 2019. Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä. Helsinki: Gummerus kustannus Oy.
- OPH 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Viitattu 25.4.2022. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/varhaiskasvatussuunnitelmien-perusteet
- Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K. 2017. Huomaa hyvä! Vahvuusvariksen bongausopas. Jyväskylä: PS-kustannus.
- kuvat: Elina Hyyhö
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!