Mieti lähipiiriäsi, tunnetko sinäkin mahdollisesti yksinäisen oloisen ikäihmisen? Voisitko jotenkin olla hänelle avuksi?
THL:n mukaan hyvinvointi koostuu mm. osallisuudesta ja yhteisestä tekemisestä, sekä läheisistä ihmisistä. Yksinäiset ihmiset eivät valitettavasti välttämättä saa näitä tarpeita tyydytettyä ja täten he ovat syrjäytymisvaarassa, joka taas aiheuttaa eriarvoisuutta eri ihmisten välille, josta pitäisi pyrkiä pois. Jokaiselle ikäihmiselle tulisi luoda samanlaiset mahdollisuudet ”hyvään” elämään.
Yksinäisyyden vähentämiseksi on nykyään olemassa monenlaisia palveluita ja toimia. Esimerkiksi ystävätoiminta ja erilaiset harrastustoiminnat. Erilaiset ikäihmisille suunnatut kerhot kokoontuvat melkein viikoittain ja toiminta on useimmiten matalan kynnyksen toimintaa. Sinne on siis helppo mennä mukaan ja toimintaan ei tarvitse sitoutua.
Erilaista ystävätoimintaa, joka toimii pääosin vapaaehtoisten voimilla järjestää monet eri tahot. Esimerkiksi Suomen Punainen Risti järjestää ikäihmisille, sekä ryhmämuotoista toimintaa, että kahdenkeskistä aikaa. Tästä pääset tutustumaan lisää.
Myös monet järjestöt järjestävät toimintaa vanhemmalle ikäpolvellemme. Lisäksi kaupungeilla on suuri vastuu vanhemman ikäluokkansa hyvinvoinnista ja onkin tärkeää edistää heidän hyvinvointiaan mahdollistamalla heille erilaista toimintaa. Jo pelkästään kahvittelu tai käsityökerho muiden kanssa varmasti piristää monen yksinäisen mieltä. Olisikin hyvä muistaa, että toiminnan ei tarvitse olla mitenkään erikoista tuottaakseen hyviä tuloksia. Pelkästään toisten ihmisten läsnäolo ja ”porukkaan kuuluminen” riittää monelle.
Useista tapahtumista ja toiminnoista ilmoitetaan nykyään internetissä, joka taas saattaa olla monelle ikäihmiselle haastava paikka löytää tietoa, sillä tietokoneen käyttö ei välttämättä ole tuttua. Jotta oikea kävijäkunta löytäisi oikeat tapahtumat ja harrastukset olisikin tärkeää mainostaa niitä myös muualla. Ehkä jopa jalkautua ikäihmisten sekaan.
Mitä luulet, voisitko sinä mahdollisesti toimia ystävänä yksinäiselle?
Lähteet:
https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/hyvinvointia-vanhuuteen
https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/yksinaisyyteen
Seuraavassa blogitekstissä perehdytään kokonaisvaltaisesti siihen, miten Suomen ikäihmiset voivat yleisesti
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Puhuttava aihe, joka varmasti monia koskettaa. Jalkautuminen kentälle varmasti edesauttaisi erilaisten palveluiden kehittämistä yksinäisille ja omana huomiona olen myös tehnyt sen, että välttämättä kaikki eivät sieltä oman kodin seinien sisäpuolelta pääse syystä tai toisesta ulos.
Pieni aika itseltä arjen keskellä jollekin, joka kokee yksinäisyyttä, on merkityksellistä. Ehkäpä jokainen meistä voisi kantaa kortensa kekoon tässä asiassa ja ryhtyä sanoista tekoihin!
Mielenkiintoinen aihe ja laittoi kyllä miettimään asioita.
Omasta lähipiiristä ei heti tule mieleen esimerkkiä, mutta voin kuvitella, että kuinka paljon yksinäisiä ihmisiä Suomessakin on.
Näen asian juuri itse tärkeänä siitä syystä, että mitä minä voisin tehdä?
Keskittyä omiin läheisiin enemmän, soitella isovanhemmille kuulumisia, jos käymään ei pääse. Pieniä arjen iloisia tekoja, joilla on jollekin suuri merkitys.
Kiva, kun käsittelit tätä aihetta!
Tärkeä ja mielenkiintoinen aihe. Itse olen törmännyt uutisia lukiessani monesti uutisiin jossa esimerkiksi vanhus on maannut kuolleena kotonaan viikkoja, ennenkun kukaan on huomannut. Tuntuu kauhealta ajatella kuinka moni vanhus kokee yksinäisyyttä, siksi kaveritoiminta on ihana idea, en vain tiedä kuinka hyvin se tavoittaa vanhukset jotka eivät asu kaupungissa.
Olisi ihanaa jos oma mummi asuisi niin lähellä, että voisi nähdä useammin, mutta onneksi voi aina soitella ja viestitellä 🙂
Ajankohtainen, paljon mediassakin esillä ollut asia, joka on mietittänyt minua jo tovin. Olen ainoa lapsenlapsi isoäidilleni ja hän asuu kovin kaukana, joten huono omatunto soimaa, kun en pääse kovin usein häntä tapaamaan. On kuitenkin onni, että nykypäivänä on mahdollista kommunikoida myös puhelimen välityksellä. Toisaalta hänellä on paljon ystäviä, jotka viettävät paljon aikaa keskenään. Voisin hyvin toimia vapaaehtoisena ystävänä vanhukselle, joka asuisi lähellä. Kiitos hyvästä pohdinnasta!