Mikä on stigma?
Stigmalla tarkoitetaan ei-toivottua sosiaalista leimautumista, joka aiheuttaa muun muassa häpeää, kärsimystä ja itsearvostuksen vähenemistä.
Millaisia ennakkokäsityksiä sairastavat kohtaavat ?
Haastattelin tämän blogitekstin tueksi asiakkaita työharjoittelupaikastani, kysymällä millaisia ennakkoluuloja he kohtaavat mielenterveysongelmiensa vuoksi. Esille nousi seuraavanlaisia asioita:
”Jotkut ajattelee, että mielenterveyskuntoutujat ei voi hyvin huolehtia lemmikeistä. Hankin kissoja, niin oli vaikeaa saada kissaa. Koska työttömänä ja mielenterveyskuntoutuja, niin moni ei halunnut myydä lemmikkiä. ”
”Ihmiset ajattelee, että on laiska koska ei käy töissä tai outo, kun ei ole sosiaalinen.”
”Ei meinannut saada asuntoa, sillä vuokranantajat suosii työssäkäyviä ja on ennakkoluuloja vuokranmaksukykyä kuin asunnon ylläpitokykyä kohtaan. Kun kertoo olevansa eläkkeellä, suhtaudutaan kyseenalaistaen ja eräs löi jopa luurin korvaan, kun kerroin olevani mielenterveysongelmien takia eläkkeellä.”
”Jotkut ajattelee, että mielenterveyskuntoutujat olisi vaarallisia muille ja välttelee.”
”Ei meinannut päästä bileisiin, koska bileiden järjestäjä oli kuullut skitsofreniasta ja pelkäsi, että alan riehumaan tai sekoan bileissä, vaikka olen lääkityksellä ja vakaa.”
”Hoitohenkilökunta saattaa jopa vähätellä pahaa oloa ja ongelmia, vaikka niiden pitäisi olla nimenomaan ihmisiä, jotka auttaa ja hyväksyy. Koska ongelmat ei näy ulospäin, niin sitten ongelmia helgposti vähätellään, kun niistä kertoo. Jos olet iloinen, et voi olla masentunut.”
”Työpaikalla vaikka olisit ollut fyysisesti kipeänä, niin sairaloman syyksi epäiltiin helposti jotain mielenterveydellisiä syitä. Läheiset ei anna välttämättä tilaa ongelmille ja menevät vaikeaksi. Ihmiset saattaa vältellä ongelmien vuoksi, koska eivät osaa kohdata ongelmia ja olen myös tiputtanut ihmisiä pois elämästäni sen takia, koska eivät osaa kohdella kuin normaalia ystävää vaan paapovat sairauksien takia, vaikka et halua erityiskohtelua vaan nimenomaan keskittyä normaalin arjen elämiseen.”
”Paniikkikohtauksen aikana ihmiset ihmettelee käytöstä”
Miten ennakkokäsitykset vaikuttavat sairastavaan?
Kuten yllämainituista kohdatuista ennakkoluuloista käy ilmi, on stigmalla mielenterveyssairauksien osalta todella negatiivisiakin vaikutuksia ihmisen elämään ja ennen kaikkea todella monella eri osa-alueella ja jopa yllättävissäkin tilanteissa.
Luonnollisesti, kun ihminen kohtaa mielenterveydellisen sairautensa vuoksi arvostelua, syrjintää ja ennakkoluuloja, alkaa sairaus hitaasti mutta varmasti määrittää ihmisen omaa identiteettiä ja minäkäsitystä. Kun stigma on niin vahva, että se pyyhkäisee täysin kaikkien yksilön positiiivisten ominaisuuksien yli ja painaa vaakakupissa enemmän, kuin kaikki muu, mitä ihminen on, miten se voisikaan olla vaikuttamatta? Mielenterveydelliset sairaudet ovat yleisiä ja jatkuvasti yleistyvät. Tärkeintä olisi pystyä tai ainakin pyrkiä näkemään ongelmat vain yhtenä osana kokonaisuutta sen sijaan, että se määrittää yksilön koko olemusta. Kun pystymme näkemään ja kohtaamaan ihmiset diagnoosien ja ongelmien takana, annamme myös heille mahdollisuuden nähdä itsensä kokonaisuutena.
Mielenterveysongelmat voivat vaikuttaa myös vahvasti ihmisten henkilökohtaisiin ystävyyssuhteisiin. Joko ystävät kokevat vaikeana kohdata ongelmia tai sitten paapotaan liikaa. Mutta tärkeää olisi läheisen siarastaessa muistaa se, että mikäli ongelmista kärsivä ei itse halua puhua asioista tai kaipaa tukea, hän todennäköisesti kaipaa vain normaalin ihmissuhteen, sillä normaali arki tukee kuntoutumista. Ongelmiin keskittyminen ei ole tarpeen joka hetkessä, vain silloin, kun ihminen itse sitä haluaa! Ongelmat voi kohdata myös avoimesti – terapeutin taitoja ystäviltä ei vaadita, vaan pelkkä kuuntelu useimmiten riittää.
Miten stigmaa voidaan vähentää?
Stigmaa voi tutkitusti vähentää kohtaamisilla, lisäämällä oikeaa tietoa ja korjaamalla väärää tietoa sekä julkisilla vastalauseilla epäkohtia ja vääryyksiä kohtaan. Ei-leimaava puhe on ennakkoluulotonta, avointa, asianmukaista ja faktatietoon perustuvaa, kertoo mieli.fi. Sosionomi voi vähentää ihmisten kokemaa stigmaa keskittymällä asiakkaan hyviin ja positiivisiin puoliin ja pyrkimällä muistuttamaan häntä kerrasta toiseen siitä, että hän on paljon muutakin kuin diagnoosinsa ja auttamalla heitä näkemään, etteivät he ole masennus, ahdistus, skitsofrenia – tai mikä tahansa heidän sairautensa onkaan – he ovat paljon laajempi kokonaisuus, jossa on vain pieni särö.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos teksistäsi.
Meidän jokaisen olisi hyvä pohtia omia ennakkoluulojamme ja asenteitamme kanssaihmisiä kohtaan, ettemme toista näitä haitallisia ja leimaavia stereotypioita mielenterveyden sairauksista.
Valitettavan usein olen kuullut tuosta hoitohenkilökunnan vähättelevästä suhtautumisesta, mikäli et täytä hoitohenkilökunnan ennakkokäsitystä mielenterveysongelmaisesta ihmisestä. Itsekin elämässäni olen monesti törmännyt ihmisten puheissa ajatukseen ettei mielenterveysongelmainen ihminen ole huolliteltu tai että masentunut ihminen ei koskaan naura. Tällaiset haitalliset asenteet ja luulot saattavat vaikeuttaa monen hakeutumista avun piiriin, mikäli syntyy ajatus ettei ole esimerkiksi “tarpeeksi masentunut” mikäli ei täytä jotain masentuneen stereotypiaa.
Lopuksi vielä totean, että lemmikin omistaminen voi olla mielenterveyskuntoutujalle äärimmäisen suuri voimavara ja lemmikki tuoda lohtua ja turvaa, eikä keneltäkään pitäisi evätä oikeutta lemmikinpitoon sen perusteella että henkilö on mielenterveyskuntoutuja.
Hienosti laadittu teksti. On ollut hienoa huomata aiheeseen liittyvän paljon ajankohtaista keskustelua. Esimerkiksi viime vuosien aikana useat julkisuuden henkilöt ovat kertoneet avoimesti mielenterveydellisistä sairauksistaan. Mielenterveyskuntoutujan ei tarvitse enää julkisessa keskustelussa olla heikossa yhteiskunnallisessa asemassa tai välttämättä kärsiä leimaantumisesta sairautensa vuoksi. Julkisesta keskustelusta on kuitenkin valitettavasti vielä hieman matkaa henkilökohtaiseen kohtaamiseen tai esimerkiksi työyhteisöön mukaan ottamiseen. Edelleenkin aihetta ympäröi valitettavan paljon ennakkoasenteita ja epäluuloa, joita julkinen keskustelu on toivon mukaan lieventämässä.