Pohtiessani syitä asunnottomuuteen, päihdeongelmiin, nuorten häiriökäyttäytymiseen, taustalta suurin piirtein aina tai usein löytyy mielenterveysongelmia. Myös jos ajatellaan kehitysvammatyötä, vanhustyötä tai maahanmuuttajatyötä, usein näihin liittyy myös mielenterveydellisiä haasteita. Olisiko kaikki vaan helpompaa, jos suoraan keskityttäisiin mielenterveydenhoitoon?
Jos oikeastaan keskityttäisiin mielenterveyden ennaltaehkäisevään hoitoon, niin eikö sillä päästäisi niin pitkälle, että koko Suomella olisi kohta kivaa ja kustannukset kaikilla sosiaalialan hoitopuolilla kääntyisi laskuun. Vai mitä? Utopiaako?
Jos lasten ja nuorten mielenterveyttä ei pelkästään hoidettaisi 100%, vaan myös jatkuvasti opetettaisiin ja kehitettäisiin tunne-elämä- ja itsensätuntemistaitoja, kohta olisi uusi sukupolvi aikuisia, jotka ei tietäisi mitä ongelmat edes ovat.
Ehkäpä tällaista ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä on jo. Päätän lähteä tutkimaan millaisia palveluita on jo olemassa, jotka tuottavat ennaltaehkäiseviä tukitoimia nuorten mielenterveyden tukemiseksi.
THL sivulla kerrotaan myös että 20-25% nuorista on ennen aikuisikää ollut mielenterveyden ongelmia. Ei ole ihme, jos niitä on sitten myöhemminkin. Ajan myötä ongelmat alkavat kasaantumaan ja osalla tapahtuu lumipalloefekti. Jokainen syystä tai toisesta moniongelmainen aikuinen ovat joskus olleet nuoria, ketä olisi voitu auttaa.
Kuka tukee, kuka kehittää… mistä tulee ennaltaehkäisevä mielenterveystyö nuorille? Se on osien summa. EHYT on laaja-alainen kansalaisjärjestö, sen alaisuudessa toimii 115 eri yhdistystä, jotka kaikki toteuttavat ennaltaehkäisevää päihdetyötä nuorten parissa.
Perheiden ongelmiin apua tarjotaan mm. Mannerheimin lasten suojeluliitolta. Sivustolta löytyy apua vanhemmille sekä lapsille/nuorille perhe-elämän haasteisiin liittyen. Ongelma tietenkin saattaa olla, ettei sivuille ajauduta ennen kuin tilanne on kärjistynyt pahaksi. Perhetyön asiakkuus auttaa ongelmaperheitä. Sinnekin täytyy hakeutua itse, jos haluaa ennaltaehkäisevää ohjausta. Oma arvioni on, että täytyy olla todella jaksavainen ja valveutunut että hakee perhetyönpalveluihin jo ennen kuin on isompia ongelmia. Perhetyön asiakkaaksi päädytään siis, jos vanhemmista jompikumpi on aktiivinen tai kun joku on huolissaan lapsesta/nuoresta ja ohjaa hänet palveluun.
Oppimisvaikeuksiin olisi koulun syytä puuttua. Potilaan lääkärilehdessä kerrotaan, että huonokoulumenestys kasvattaa riskiä syrjäytymiseen ja mielenterveysongelmiin. Kolmannella luokalla esiintyvät oppimis-tai lukivaikeudet on todettu heijastuvan usein vielä peruskoulunloppuvaiheessa ja vaikuttaa jopa akateemisen uran suuntautumiseen.
Kiusaamiseen puuttuminen ja sen ehkäisy nähdään osana opettajien toimintaa. Myös varhaiskasvatuksessa tulisi jo puuttua kiusaamisen ennaltaehkäisyyn.
Jos nuori kokee tai todistaa väkivaltaa tänne: on kerätty kattavat palvelut, jonne tulisi heti ottaa yhteyttä.
Seksuaalisen hyväksikäytön ennalta ehkäisy tai oikeammin varhainen puuttuminen on hyvin vaikeaa. Jokainen lapsi/nuori reagoi tilanteessa hyvin yksilöllisesti ja siksi on vaikeaa antaa selkeitä ohjeita, miten tilanteen voisi tunnistaa varhaisessa vaiheessa. HUS:n sivuston mukaan monista tekijöistä johtuen lapsi/nuori saattaa salata tapahtuneet.
Tässä vaiheessa totean, etten löytänyt suoraa vastausta esitettyyn kysymykseeni miten ennaltaehkäistä nuorten mielenterveysongelmien synty järjestötyön avulla. Internet on täynnä erilaisia hyviä palveluja ja neuvovia tahoja, joiden kautta oikeiden palveluiden pariin pääsee. Siinä vaiheessa nuoren täytyy itse olla aktiivinen ja etsiä neuvoa johonkin ongelmaansa. Muuten vastuu on kasvatuslaitoksilla varhaiskasvatuksella ja kouluilla ja tietysti kotona. Onko resurssit tarpeeksi hyvät, että opettajat voivat kantaa vastuuta kaikkien oppilaiden tilanteista tarpeeksi monipuolisesti? Ehkä joissain paikoissa on. Toivottavasti.
Sitten kun minä olen vanhainkodissa vuonna 2070, kaikki siellä olevat hoitajat voivat henkisesti hyvin. Silloin luultavasti yhteiskunnassa on mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyn johdosta hyvin paljon vähemmän moniongelmaisia ja syrjäytyneitä. Mitähän ihmiset sitten tekevät? Tylsistyvät hyvinvoinnista? Varmaan käyvät virtuaalimaailma sotapelissä harjoittamassa ihmisen tunneskaaloja ja tulevat illalla kotiin nukkumaan turvalliseen kotiin. Tai testailevat LSD-matkoja virtuaalisesti ja kokevat valaistuvansa. Ainiin ilmastonmuutos… ehkä me sittenkin olemme päivisin virtuaalimatkalla entisajan Suomessa ja käymme Lapissa hiihtämässä ja katsomassa revontulia kunnes illan päätteeksi palaamme todellisuuteemme jäähdytettyyn ammeeseemme, jossa nukumme. Matrix?
-Lilli
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos todella mielenkiintoisesta ja mukaansa tempaavasta kirjoituksesta! Aihe, jota käsittelet on erityisen tärkeä ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy olisi varmasti ratkaisu moniin ongelmiin etenkin tarkasteltaessa asioita pidemmällä tähtäimellä. Olen itse työskennellyt viimeisen vuoden sijaisena erityisluokalla, jossa opiskelee perhetyön asiakkaina olevia lapsia, joilla on erilaisia tunne elämän-ja käytöksen ongelmia ja häiriöitä. Heidän kanssaan koulun käynnissä opetellaan paljon kaveri- ja tunne elämäntaitoja, sekä itsensä ilmaisemista. Olenkin usein omia oppilaitani opastaessa pohtinut, että yleisopetuksen puolella samaan aikaan toista oppilasta suutuspäissään potkaisevaa oppilasta olisi varmasti ihan yhtä tärkeää opastaa näissä tunnetaidoissa. Tuntuukin, että usein apua ja neuvoja jaetaan ihmisille vasta silloin kun tilanne on jo edennyt liian pitkälle. Entä jos näitä tunne- ja kaveritaitoja opetettaisiin jokaiselle nuorelle automaattisesti, ei vain perhetyön asiakkaina oleville lapsille. Ennaltaehkäisevä työ on minusta ehdottomasti avain ja ratkaisu moneen yhteiskuntamme tämän hetkiseen ongelmaan ja tilanteeseen. Kiitos hyvästä kirjoituksesta!