Pidän palkkaani epäoikeudenmukaisena. Sosiaali- ja terveysalalla saatavat palkat ovat liian pienet siihen nähden minkälaista vastuullista työtä me teemme. Huolehdimme lapsista ja heidän perheistään ja autamme heitä saamaan tarvittavan avun oikeilta tahoilta. Työmme on henkisesti ja fyysisesti raskasta, työmme on mahdollisesti vuorotyötä, keikkatyötä tai päivätyötä. Saat mahdollisesti yö-, ilta- ja aamulisät palkan lisäksi, mutta eivät ne ole päätä huimaavat.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006417845.html
Helsingin sanomien mielipide artikkelin mukaan varhaiskasvatusalan heikko palkka yhdistettynä työn vaativuuteen karkoittaa alalle hakijat ja saa nykyiset opettajat pohtimaan alan vaihtoa. Varhaiskasvatuksen opettajalla on koulutuksensa myötä valmiudet tunnistaa lapsen oppimisen vaikeudet jo varhaisessa vaiheessa ja tarjota pedagogista tukea lapsiryhmässä. Tarvittaessa opettaja ohjaa lapsen ja perheen tukipalveluidenpiiriin yhteistyössä erityisopettajan ja neuvolan kanssa.
Alalla moni tekee epäpätevänä työtä ja saa silloin pätevän palkan, työmäärä ja palkka eivät vain kohtaa. On tarve ammattitaitoiselle henkilökunnalle, mutta pahoin pelkään että, heitä ei kohta saada alhaisen palkan takia.
Alan heikko palkkataso ja yhteiskunnallinen arvostuksen puute aiheuttavat varhaiskasvatuksen ammattilaisissa turhautumista ja taloudellista turvattomuutta. Olisi tärkeää puuttua epäkohtiin nyt, jotta laadukas varhaiskasvatus voidaan turvata jatkossakin.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006417845.html
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei, Mira.
Nostit esiin tärkeän ja ajankohtaisen aiheen. Keskustelimme juuri tämän kevään aikana opettajien joryssa työsuojeluvaltuutetun kanssa opettajien palkan ja vastuun suhteesta. Hän muistutti meitä siitä, että koska työ on raskasta sekä fyysisesti että henkisesti, omasta hyvinvoinnista huolen pitäminen on erittäin tärkeää. Taukoja ei juuri ole, työ on täynnä keskeytyksiä, taustahäly ja kuormitus usein työhyvinvointia alentavaa ja vastuu on suuri. Mehän kannamme vastuuta sen sukupolven kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta, joka tulevaisuudessa pitää huolta yhteiskunnastamme.
Varhaiskasvatusta voidaan mielestäni pitää yhteiskunnan peruspilarina. Jos me varhaiskasvatuksenopettajat teemme työmme hyvin ja laadukkaasti, niin kuin Varhaiskasvatuksen perusteet, yhteiskunta, päättäjät ja perheet meiltä vaativat, ja huolehdimme lasten ja perheiden tarvitsemasta tuen saamisesta, lähtökohta lapsen elämään saa hyvän pohjan. Jos me laiminlyömme tehtävämme, yksittäistapauksissa seuraukset voivat olla lapsen ja perheen kannalta peruuttamattoman ikävät. Kuitenkin joudumme taistelemaan resurssien saamisesta ja riittävyydestä esimerkiksi silloin, kun lapsiryhmässä nähdään selkeästi lapsen tehostetun tai erityisen tuen tarve. Ja selkeästä tuen tarpeesta, useista puoltavista lausunnoista huolimatta rakenteellinen tuki evätään talouden tiukkaan tilanteeseen vedoten. Silti me lapsiryhmässä teemme kaikkemme jokaisen lapsen parhaan mahdollisen kehityksen ja oppimisen takaamiseksi – niin kauan kuin jaksamme – ja mahdollisesti resurssien puutteesta johtuen siirrämme huolen ensin esiopetukseen ja sitten koulun hoidettavaksi.
Varhaiskasvatuksen opettajat ovat alipalkattu ryhmä, mutta huomattavan palkankorotuksen lisäksi varhaiskasvatukseen tarvitaan mielestäni lisäresursseja takaamaan laadukas työ, oppimisen ja kehityksen tasavertaisuus sekä työntekijöiden hyvinvointi.
Helmipöllö
Hei!
Kirjoituksesi kolahtaa varmasti monella varhaiskasvatuksen alalla työskentelevän sydämeen. Kirjoituksesi aihe on tällä hetkellä erittäin paljon esillä vallitsen koronavirus epidemian vuoksi. Varhasikasvatuksen- ja terveydenhuollon työntekijät ovat yhteiskuntamme kannattelvia pilareita, kuten monissa lehtien kirjoituksissa lukee tällä hetkellä. Ja me tiedämme sen itse.
Minua myös kummastuttaa alamme aliarvostus, vaikka teemme nimenomaan työtä tulvevaisuutemme eteen ja luomme sille uutta suuntaa varhaiskasvatuksessa. Toivon, että tästä korona-viruksen aiheuttamasta “kauhusta” seurauksena olisi uusi arvostus meidän työtämme kohtaan.
Yhdyn myös Helmipöllön kommentiin rerussien vähäisyydestä varhaiskasvatuksessa. resurssien niukkuuden näkee päivittäin työssä, kun näet tuke tarvitsevia lapsia, jotka eivät saa tarvitsemaan tukea rerussien niukkuuden vuoksi. Ja me kasvattajina yritämme parhaamme mukaan paikata ja täydentää tukea.
Pahoin pelkään vain, että tämän hetkinen tilanne ei paranna asemaamme tai rerusseja yhtään, vaikka olisimmekin nyt yhteiskunan kannatteleva pilari. Kun talouden seuraukset ja leikkaukset iskevät olemem varmasti etunenässä, joilta niitä leikataan.