Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen (2021) mukaan Suomessa oli joulukuun 2021 lopussa työ ja elin-keinotoimistoissa sekä kuntakokeiluissa kaikkiaan 570 800 työnhakijaa. Työnhakijoista oli työttömiä työnhakijoita 275 300. Eroa sukupuolittain oli katsauksen mukaan jonkin verran, työnhakijoista miehiä oli 58 %, naisia 42 %. Ikäjakaumaa tarkasteltaessa käy ilmi, että yli 50-vuotiaita oli työttömänä hieman yli 105 000 henkilöä, alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita taas noin 31 000.
Katsauksesta ilmenee, että vaikka työnhakijoiden kokonaismäärä väheni edellisvuoteen verrattaessa, jatkoi pitkäaikaistyöttömien määrä valitettavasti kasvuaan. Pitkäaikaistyöttömyyttä esiintyy koko väestössämme eri tavalla kuin muita sosiaalisia ongelmia. Kuka tahansa meistä voi joutua työttömäksi. Työttömyyden pitkittyminen taas voi johtua kovin monesta eri asiasta. Syynä voi olla esimerkiksi terveys- ja psyykkiset ongelmat, jotka heikentävät työkykyä. Opiskelujen jälkeen saattaa olla haastavaa löytää työpaikkaa tai työntekijän osaaminen ei vastaa nykyajan vaatimuksia.
Keitä ovat nämä työttömät Suomessa?
Työttömien joukko on monitahoinen. Tilastojen mukaan työttömyyden nähdään koskettavan lähes kaikkia ikäluokkia, ammattiryhmiä ja koulutustasoja. Tästä huolimatta pitkäaikaistyöttömistä usein ajatellaan, että he ovat kaikki samankaltaisia, mahdollisesti syrjäytyneitä tai terveydentilaltaan vajavaisia, mahdollisesti päihdeongelmaisia tai jopa laiskoja työtä vieroksuvia henkilöitä. Toisaalta on kuitenkin huomion arvoista, että melko iso osa, jopa 40 % pitkäaikaistyöttömistä henkilöistä, on osittain työkyvyttömiä eli he eivät pystysi kokoaikaiseen työhön ilman kuntouttavia toimia. 10 % prosenttia pitkään työttöminä olleista voidaan nähdä olevan kykenemättömiä työelämään. (Komonen 2019.)
Liian nuori tai liian vanha töihin?
Työttömät nuoret kertovat siitä, kuinka vaikeaa on päästä työmarkkinoille. Työt menevät heille, kellä on jo alalta kokemusta, tai ketkä ovat kyenneet verkostoitumaan jo opiskeluaikana. Tämän saman tunteen jakavat korkeammin koulutetut, kuin keskimääräistä vähemmän koulutetutkin pitkäaikaistyöttömät nuoret. Jos nuori huomaa valinneensa alansa väärin, kokee haasteita yleisen elämän hallinnan kanssa tai mielenterveyden häiriön vuoksi opinnot venyvät, ovat jopa keskeytyneet, on hänen vaikeaa pysyä aktiivisena toimijana. Nuorille tarjotaan palveluina muun muassa työkokeiluja, kuntouttavaa työtoimintaa ja mahdollisuutta osallistua projektien ja hankkeiden parissa toimintaan, mutta nämäkään eivät takaa työpaikkaa tulevaisuudessa. Nuoret työttömät kokevat myös, että mitä pidempään työttömyys jatkuu, työn ja työpaikkojen tarjonta vähenee. Tällöin pitkäaikaistyöttömyydestä on entistä haastavampi nousta aktiivisena, ja pyrkiä verkostoitumaan aina vain kasvavassa kilpailuyhteiskunnassa. Voimme varmasti todeta, että ensi askeleet ja kosketus työelämään ovatkin ratkaisevan tärkeitä. (Työttömyys 2016.)
Mutta mitä tapahtuu, jos jää työttömäksi varttuneemmalla iällä? Ikä on YLE uutisille haastattelun antaneen työttömän kokemuksen mukaan yksi kriteeri, jolla työnantajat lähtevät perkaamaan hakijoita molemmista päistä. Ihanteellinen työmarkkinaikä on tutkimustenkin mukaan 35–45 vuotta.
Meillä Suomessa on runsaasti yli 50-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä työnhakijoita, joiden jopa monen kymmenen vuoden työura samalla työnantajalla on päättynyt yt-neuvotteluihin. Se, miksi jo pidemmälle aikuisikään ehtinyttä työnhakijaa ei palkata, on työnantajien ja rekrytoijien itsensä tiedossa. Monilla saattaa olla käsitys, että työnhakija on hitaampi nuorempiaan, hänellä kertyy runsaasti sairauslomia tai että hän ei pysy muutoksen ja nykyteknologian mukana. Toisaalta palkkauskysymyksissä nuorempi on joskus kokenutta kalliimpi, joskaan tämä ei aina pidä paikkaansa. (Ahlroth 2020.)
Entä keitä he ovat, he 10 % pitkäaikaistyöttömistä, joiden voidaan ajatella olevan vain osin työkykyisiä, tai jopa työkyvyttömiä? Työkyky on moniulotteinen asia, johon terveydentilan lisäksi vaikuttaa lukuisat muut tekijät. Moniulotteisuutensa vuoksi tämä osa-alue ansaitsee oman kirjoituksensa.
Lähteet:
Ahlroth, A. 2020. Ikäsyrjintää vai ei? Seitsemän syytä, joiden vuoksi viisikymppinen ei työllisty. Viitattu 30.1.2022 https://duunitori.fi/tyoelama/viisikymppinen
Komonen, M. 2019. Duunitori. Viitattu 29.1.2022 https://duunitori.fi/tyoelama/duunivaalit-stereotypiat-tyottomista
Työllisyyskatsaus 2021. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 29.1.2022 https://www.temtyollisyyskatsaus.fi/Textbase/Tkat/Pdf/Tkat_fi.pdf
Työttömyys 2016. Yle uutiset. Viitattu 30.1.2022. https://yle.fi/uutiset/3-9301843
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Painavaa asiaa, mielenkiintoinen teksti. Ja tosiaan työkyky ja sen puute on erillisen blogin arvoinen aihe. Pitkäaikaistyöttömät käyttävät varmastikin vähemmän terveyspalveluja kuin me työterveyshuollon piirissä olevat onnenpekat ja -pirkot. Siksikin terveysongelmia pääsee kasaantumaan ja jää hoitamatta. Olin kerran osallisena yhdessä hankkeessa, jossa työvoiman palvelukeskus osti asiakkailleen lääkäripalveluja yksityiseltä lääkärikeskukselta. Useita pitkäaikaistyöttömiä kohdannut lääkäri oli yhteisessä tapaamisessa aidosti järkyttynyt siitä, kuinka paljon ja vuosikausia hoitamatta olleita sairauksia näillä potilailla oli.
Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistäsi. Työssäni kohtaan juuri näitä henkilöitä, jotka ovat työttömiä terveydellisistä syistä johtuen joko osittain tai kokonaan. Moni näistä henkilöistä on ollut ensin pitkään sairauslomalla ja tämän jälkeen he ovat päätyneet ansiosidonnaiselle tai Kelan peruspäivärahalle. Asiakkaani ovat yleensä sairauslomalle jäädessään työsuhteessa, mutta sairausloman pitkään jatkuessa valitettavasti moni henkilö on tullut irtisanotuksi. Työnantajalla voi olla vaikea järjestää henkilölle työtä, jos hän ei pysty kokoaikaisesti työskentelemään tai jos henkilö pystyy rajallisesti tekemään työtehtäviä yrityksessä.
Työssäni olen havainnut saman, että mitä pidempään henkilö on ollut poissa työelämästä, sitä vaikeampaa henkilön on palata takaisin työhön. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että henkilöiden kuntoutustoimenpiteet aloitettaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja motivoidaan henkilöitä löytämään terveydelle sopivampaa työtä. Tärkeää on saada henkilö ymmärtämään, että hänellä on vielä työkykyisyyttä jäljellä vaikka hän ei pystyisikään terveydellisistä syistä tekemään aiempaa työtään.
Autan asiakkaitani löytämään myös työkokeilupaikkoja ja sitä kautta pyrin edistämään heidän työllistymistä. Olen huomannut työssäni, että valitettavasti asiakkaan ikä vaikuttaa henkilön työllistymiseen. Yli 50 –vuotias henkilö voi ehkä saada parin kuukauden työkokeilupaikan, mutta jatkotyöllistyminen työkokeilun jälkeen on haasteellista. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että ohjaajilla on tietoa työllisyyden tukikeinoista esimerkiksi palkkatuesta, joilla voidaan edistää työttömän työllistämistä.
Blogitekstissä on ajankohtaista tietoa työmarkkinoilta. Yhteiskunnallisesti olisi tärkeää, että työelämässä pystytään olemaan eläkeikään saakka.
Olen sitä mieltä, että työn tekemisen muotoja tulisi muuttaa ja mahdollistaa eri muotoja työn tekemiselle. Näitä olisivat kevennetty työaika, eri aikaan tapahtuva työ ja työpaikoilla tulisi panostaa enemmän työpaikkaohjaukseen, mikäli työntekijällä on työn tekemiseen liittyviä haasteita. Tukityöllistämiseen tulisi tehdä pitkän ajan suunnitelma ja tavoitteita tarkistella usein ja muokata tavoitteita tarpeen mukaan.