Tämä on osa minun tarinaani, kokemus läheisen päihderiippuvuudesta.
En ole aiemmin tätä julkisesti avannut, mutta luulen, että samankaltaisia tarinoita voi löytyä muiltakin. Tai ehkä tämän myötä joku ymmärtää edes hiukan paremmin päihderiippuvaisen perheenjäsenen kokemuksia. Vaikeinta on ollut myöntää, että edes minä en voi pelastaa kaikkia, etenkään heitä, jotka eivät halua ottaa apuani vastaan. Postauksen lopusta löydät mm. vinkkejä linkeistä päihteiden väärinkäytön tunnistamiseen ja omaisten tukemiseen.
Minun rikkonainen perheeni meni enemmän rikki ollessani ala-aste ikäinen isäni menehtyessä. Meillä jokaisella on ollut varmaan vaikeaa, mutta erityisesti se kosketti yhtä vanhempaa sisaruksistani. Mielenterveysongelmat ja päihteet olivat laajasti mukana hänen elämässään useita vuosia, ja eron tullessa kumppanin kanssa, mielikin meni enemmän maahan. Alkoholin, ja mahdollisesti huumeiden vaikutuksen alaisena hän joko hyppäsi, tai tippui sillalta. On mahdotonta sanoa, oliko tilanne tarkoituksellinen vai ei. Joka tapauksessa, tehohoidon ja pitkän kuntoutuksen jälkeen hän kotiutui mukanaan diagnoosi vaikeasta aivovammasta. Diagnoosista huolimatta hän oli kykenevä elämään itsenäistä elämää.
Aina suuret muutokset elämässä eivät välttämättä herätä luopumaan päihteistä, ja valitettavasti tässä tapauksessa kävi näin. Arvaamaton käytös ja aggressiivisuus lisääntyi mahdollisesti päihteiden käytön ja aivovamman yhdistelmästä, tai ehkä vain päihteistä ja mielenterveysongelmista. Kaiken tarjotun avun torjuttuaan hän katkaisi yhteyden myös perheeseensä, sekä useisiin ystäviinsä. Kuitenkin päihteiden käyttö ilmeisesti jatkuu edelleen.
Läheltäkin seuraavan roolista on hankalaa ymmärtää, miksi joku päätyy päihteiden väärinkäyttäjäksi. Oma vammautuminen on varmasti todella vaikeaa hyväksyä, vai voiko ihminen vaan muuttua niin paljon onnettomuuden seurauksena? Voisiko tuskan lievitys olla yksi syy tälle päihteiden käytön jatkamiselle? Johtuuko se surusta, murheista, tai tuoko se hyvän olon tunteen hetkellisesti? Onko riippuvuus fyysistä vai psyykkistä – vai molempia? Miksi avun ja tuen ottaminen vastaan on niin vaikeaa, että on helpompaa etääntyä läheisistä? Hävettääkö oma riippuvuus, vai ahdistaako se, etteivät muut ymmärrä?
Suuri osa kuulemistani tosielämän tarinoista menee niin, että perhe hylkää lopulta addiktin, kun ei enää tiedä mitä tehdä. Haluan tarinallani tuoda esille sen, että monessakin tapauksessa perhe ehkä tahtoisi olla tukena ja apuna, mutta riippuvainen mieluummin itse etääntyy ja katkaisee sillat takanaan myös omiin läheisiinsä. Omasta kokemuksestani avun ehdottaminen ja tarjoaminen on luonut lähinnä lisää kitkaa välillemme – ehkä totuuden kuuleminen sattuu liikaa, tai läheinen on liian lähellä puuttuakseen? Tapahtuneet onnettomuudet ovat ravisuttaneet kaikkia perheen jäseniä, ja jokainen meistä on kulkenut oman polkunsa päästäkseen yli useammista traumaattista kokemuksista. Onko tämä vain hänen tapansa päästä kokemistaan asioista yli? Luulen päätyneeni itse alalle osittain tämän tarinan vuoksi; voisinko minä auttaa heitä, jotka ovat valmiimpia ottamaan apuani vastaan?
Sanotaan, että “Siperia opettaa”. Kuitenkin omista kokemuksistani huolimatta olen menneisyydessäni päätynyt parisuhteeseen päihdeongelmaisen henkilön kanssa. Joskus lähelle on vaan vaikeaa nähdä. Onko sinun läheiselläsi päihderiippuvuutta? Tunnetko itse siitä syyllisyyttä, tai koetko olevasi “kädetön” asian kanssa? Oletko löytänyt hyviä keinoja puheeksi ottamiseen? Onko läheisesi päässyt eroon päihteistä? Mitä syitä keksit päihteiden käytölle? Kuulen mielelläni myös onnistumistarinoita!
Ylen sivuilta löytyi Emma Hinkulan kirjoittama artikkeli päihderiippuvaisen läheisten kokemuksista ja siitä, kuinka he itse saivat apua. Artikkelin mukaan laki takaa hoidon myös päihderiippuvaisen läheiselle. Oletko kuullut tällaisesta? Minä en tiennyt, eikä minulle olla koskaan apua tarjottu. Ehkä nyt osaan – tai sinä osaat vaatia apua! https://yle.fi/uutiset/3-11962408
Ehkäisevä päihdetyö, EHYT ry -linkistä voit löytää vinkkejä riippuvaisen omaisena, sekä tietoa siitä, mistä voit lähteä hakemaan apua. https://ehyt.fi/paihde-peli-info/tukea-eri-elamantilanteisiin/oletko-huolissasi-puolisosi-vanhempasi-tai-laheisesi-paihteidenkaytosta/
Myös Mielenterveystalon sivuilta löytyy hyviä vinkkejä päihteiden väärinkäytön tunnistamiseen, sekä vinkkejä askeliin kohti päihteetöntä elämää. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/mielenterveys_puheeksi/Pages/paihteet.aspx#askel2
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei
Todella hienoa että otit aiheen esille juurikin tästä näkökulmasta.
sitä on niin mahdoton tietää miksi kukin ajautuu päihteiden käyttäjäksi. Itseäni aihe koskettaa läheltä, sillä perheessäni on alkoholi riippuvuus ongelmaa äitini puolelta, enkä vieläkään voi käsittää miksi niin on tapahtunut.
Häpeä on yksi iso syy katkaista yhteydet läheisiin, sillä heille tulee kelvoton olo siitä etteivät kelpaa sellaisina kuin he on ongelmineen päivineen. Näin minulle on kerrottu kun olen kuunellut tarinoita ihmisten suusta.
Mutta onneksi on apua nmyös päihteiden käytäjien läheisille. Sinne voi mennä hakemaan vertaistukea, sillä vertaistuki on avain asemassa niin itse päihteiden käyttäjälle kuin myös läheisille
lähde :
https://irtihuumeista.fi/laheisille/
https://www.nasuomi.org/
Kiitos J.R, ja pahoittelut vastauksen viivästymisestä. Olen pahoillani, että myös sinä olet joutunut kokemaan päihderiippuvuutta perheessä. Häpeä on varmasti yksi syistä miksi suhteet läheisiin tuntuvat riippuvaisesta vaikealta. Kiitos antamistasi linkeistä, on hienoa että apua on helposti verkossa saatavana.
-Ava