Pako päihdehelvetistä -kirja kertoo tositarinan Jennasta. Sen on kirjoittanut toimittaja, johon Jenna on ottanut yhteyttä saadakseen äänensä kuuluviin. Kirjan alussa hän esittelee itsensä mm. seuraavalla tavalla: ”Hei, olen Jenna toipunut alkoholisti ja narkomaani. Yhteiskunnan mielestä nisti on aina nisti. Tänään en ota, enkä ole ottanut kuuteen vuoteen.” (Pennanen, 2021.)
Jenna ja hänen veljensä olivat usein huostaanotettuja ja sijoitettuja päihdevanhempien lapsia. Jenna sijoitettiin neljävuotiaana sijaisperheeseen, he joutuivat erilleen veljensä kanssa. Hän pelkäsi kiintymistä uuteen perheeseen ja ongelmakäyttäytyminen alkoi pian muuton jälkeen. Yhdeksänvuotiaana hän aloitti tupakoinnin ja kokeili ensimmäistä kertaa alkoholia. Sijaisperhe ei pystynyt huolehtimaan haastavasta Jennasta, ja hänet sijoitettiin mm. vaativan sijaishuollon yksikköön Pohjolakotiin. (Pennanen, 2021.)
Jenna aloitti päihteiden käytön alkoholin merkeissä yhdessä äitinsä kanssa. Kannabis ja amfetamiini tulivat mukaan kuvioihin 12-vuotiaana. Jenna kertoo, että huume ja juoppo piirit olivat arvaamattomia ja väkivaltaisia. Elämänsä aikana hän on tullut pahoinpidellyksi, ollut koditon ja paljon poliisin kanssa tekemisissä. Hän on menettänyt ystäviään muun muassa heroiinin yliannostukseen, väkivallan uhrina ja itsemurhiin. Jenna sai ensimmäisen lapsensa ollessaan noin 20-vuotias. Miehensä Mikaelin hän tapasi parikymppisenä, Mikael oli pahasti huumekoukussa. Kaikkiaan Jenna on saanut viisi lasta, joista jokainen on huostaanotettu eri perustein pian syntymän jälkeen. Raskaus- ja vauva-aikana Jenna ja Mikael ovat päässeet perhe- ja päihdekuntoutuksiin. (Pennanen, 2021.)
Jennalle päihteet olivat hyväksyttävä tapa elää, paha olo turtui viinalla ja huumeilla. Ahdistus hävisi, huumeet toivat vapaudentunnetta. Lasten huostaanottojen jälkeen Jenna joi ja käytti kamaa päivittäin, pyöri suurissa huumeporukoissa. “En nukkunut tai syönyt, olin psykoottinen ja näin harhoja. Elämä oli vaarallista ja henki meinasi lähteä useita kertoja.” (Pennanen, 2021.)
Jenna ja Mikael hakeutuivat korvaushoitoon. Raitistuessaan pariskunta katkaisi välit lähes kaikkiin vanhoihin kavereihin ja hakivat huostaanoton purkua. Jennan toipuessa hänelle kehittyi tarve auttaa muita, hän on kokemusasiantuntija ja töissä päihteettömyyttä tukevassa tukikeskuksessa. Aiemmin Jenna koki olevansa täynnä katkeruutta ja vihaa, nyt hän tuntee rakkautta ja muita onnen tunteita, kun pää on selvä. (Pennanen, 2021.)
Kirja oli minun mielestäni hyvin ja avoimesti kirjoitettu. Joitakin toistoja äänikirjaa kuunnellessa tulee, mutta kirjaversiona nämä yläotsikoinnit toimivat hyvin. Kirjassa käsitellään paljon raskaita aiheita, mutta tuntuu kuitenkin helppolukuiselta etenevän kertomuksen vuoksi. Se kertoo lastensuojelusta Jennan näkökulmasta, ja siitä millaista päihdekoukussa olevan elämä voi olla. Kirjassa kerrotaan kuinka päihdemaailma vetää mukanaan, ja tuntuu jopa oikealta tavalta elää päihteiden parissa kasvaneelle ja elämänsä eläneelle. Lukiessa tulee ottaa huomioon, että kirja kertoo tosiaan Jennan näkökulmaa asioihin. Se antoi mielestäni kuvan, että huostaanotot ovat olleet todella perusteettomia – sosiaalialan opiskelijana minä ajattelen, että kaikki ei voi olla aina niin mustavalkoista. Jennalla ja Mikaelilla on ollut vakava päihderiippuvuus, ja olen onnellinen heidän puolestaan, että he ovat päässeet omasta päihdehelvetistään.
Suosittelen ehdottomasti kirjaa muille sosiaalialan opiskelijoille: jospa se loisi lisää ymmärrystä ja kykyä nähdä pintaa syvemmälle niin lastensuojelussa, kuin päihdemaailmassa. Oletko sinä lukenut kirjan, millaisia tuntemuksia se sinussa herätti, oliko samoja luku kokemuksia? Onko sinulla suositella jotakin vastaavanlaisia, tosielämään perustuvia kirjoja?
Lähde: Pennanen. A, 2021. Pako päihdehelvetistä, huostaanotetun lapsen raju selviytymistarina. Into Kustannus Oy. Kirjan löydät useammasta äänikirjapalvelusta, kuten Storytel, Nextstory, Supla, sekä kirjakaupoista, kirjastosta ja Ellibsistä. Linkit Pixabayn kuviin löydät kuvaa klikkaamalla.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Moikka,
itse luin myös kirjan joitakin kuukausia sitten. Olen kuitenkin hyvin skeptinen Jennan lasten huostaanottojen perusteettomuudesta ja mielivaltaisuudesta. Lastensuojelu kuitenkin alana on hyvin tuttu ja koen, että perheiden kohdalla tehdään kaikki tehtävissä oleva ja käytetään kaikki keinot, joita on mahdollista käyttää. Huostaanotto on viimesijainen keino turvata lapsen kasvu ja kehitys, siihen ei ryhdytä, mikäli muitakin keinoja olisi. Mikäli sijaishuolto on lapsen edun mukaista, avohuollon tukitoimet eivät ole riittäviä tai mahdollisia, huostaanotto tai sijaishuolto voidaan järjestää. (Lastensuojelulaki 40§).
Jenna oli antanut tarkastaa itseään koskevia lastensuojelun asiakirjoja ajalta, kun oli alaikäinen, mutta ymmärtääkseni omien lastensa kohdalla näin ei ollut. Toki tämä herätti kysymyksiä. Mutta tämän enempää aihetta lienee hyödytöntä ulkopuolisena spekuloida enempää.
Lukusuosituksena minulta Kale Puonti, Satu- Alamaailman rautarouva. Kirja kertoo rikoskierteestä, päihdeongelmasta ja diagnosoimattomasta neuropsykiatrisesta oireilusta. Kirjoittaja on entinen poliisi.
Kiitos kommentistasi Heidi!
Kiva kuulla, että kirja herätti sinussa samanlaisia ajatuksia juuri lasten huostaanottoihin liittyvistä asioista – puit hyvin sanoiksi sen mitä tarkoitin sillä, etteivät asiat aina voi olla niin mustavalkoisia. Perehdyn ehdottomasti kirjasuositukseesi, kiitos siitä!
Hei.
Olen itsekin lukenut kyseisen kirjan noin vuosi sitten, kun se julkaistiin ja oli aika kohun keskellä. Luin kirjan ja mietin miten vahva Jenna on ollut kaikesta huolimatta ja jollain tavalla ehkä säälin hänen tarinaansa. Luin hyvin intensiivisesti kirjan yhdessä yössä. Asia jollain tapaa jäi mieleeni ja luinkin eri keskustelupalstoilla olevia kommentteja kirjaan liittyen. Oli pakko lukea kirja uudestaan. Tämän toisen lukemisen jälkeen aloin vasta miettiä, ettei voi millään olla mahdollista hänen omien lapsiensa huostaanotto, niillä perustein jotka kertoi kirjassa. Tekstiä oli pakko kaunistella ja jotain asioita jättää kertomatta. Huostaanotto kuitenkin on se viimeinen asia, muiden tukitoimien jälkeen. Tämä on oma mielipiteeni.
Luen paljon tositapahtumiin perustuvia kirjoja ja vaikka kuinka ahdistaa välillä jotain lukea, en pysty sitä lopettamaan. Näitä ovat itselle mm. Erika, Koskelan teinisurma ja Musta raivo.
Kiitos vastauksestasi. Juuri tämä, että vasta toisella lukukerralla kirjaa osaa ajatella kriittisemmin, ja miettiä näkökulmaa sille, miksi hänen lasten huostaanottojen asiakirjoja ollut nähtävillä. Moni, joka ei sosiaalialasta, saati lastensuojelulaista tiedä paljoakaan, lukee kirjan ja saa taas uuden syyn ajatella, että suomen sosiaalipalvelujärjestelmä on mätä. Toivottavasti saataisiin pian myös jonkun sosiaalityön ammattilaisen näkökulmasta kirja, joka herättäisi yhtä paljon keskustelua ja ihmisten kiinnostusta.
Hei
luin tämän kirjan kun oli julkaistu ja se on todellakin herättänyt ajatuksia moneen kertaan. Työssäni vastaan on tullut samantapainen tapaus nuoren näkökulmasta ja siten ettei vanhemmat ole irtaantuneet päihdemaailmasta. On todella hienoa, jos joku onnistuu pääsemään eroon päihteistä ja pystyy auttamaan muita. Heräsi vaan kysymyksiä miksi ei antanut omien lapsiensa lastensuojelun asiankirjoja tuoda esille. Näitä tosi tapahtumiin perustavia kirjoja on hyvä lukea ja ottaa itselleen opiksi , jos sattuisi tulemaan itselleen eteen vastaava tilanne. Itse luin nepsy -koulua varten monta kirjaa ja kamalin oli Erika. Se kirja jäänyt mieleen todella hyvin,
Kiitos hyvästä kirjoituksesta
Anne
Kiitos, juuri kokemuksen kannalta nämä kirjat ovat minunkin mielestäni kiinnostavia, vaikkakin raskasta luettavaa. Kiva, että samat ajatukset asiakirjojen puuttumisesta heräsivät sinullakin. Erika kirja on todellakin jäänyt vahvasti mieleen, toivottavasti sen tyyppistä tarinaa ei enää koskaan tarvitsisi kirjoittaa.