Koronapandemian toisena syksynä vuonna 2021 tamperelaisessa puistossa iäkkään naisen kanssa käymäni keskustelu on jäänyt väkevänä mieleeni. Olin pysähtynyt ohi kulkiessani kuvaamaan kukkaistutuksen hehkuvia daalioita, kun penkillä istunut henkilö avasi keskustelun kanssani. ”On kauniita kukkia. Niitäkö sä kuvaat?” Keskustelu alkoi kukkien ihastelulla, mutta hyvin nopeasti se ohjautui syvemmälle, yksinäisyyteen. Nainen kertoi, että oli hiljan muuttanut Tampereelle, eikä tuntenut täältä kuin puolisonsa. Hän oli tullut puistoon toiselta puolelta kaupunkia, ”tappamaan aikaa”, hän kertoi. Aikaa, sitä hänellä nimittäin riitti, koska hänellä ei ollut seuraa, jonka kanssa aikaa viettää. Naisen puheesta kumpusi syvä yksinäisyyden kokemus ja suru tästä kokemuksesta. Vaikka ympärillä oli kauneutta, ihmisiäkin, tunsi hän itsensä yksinäiseksi ja osattomaksi jostain, mitä hänellä kuuluisi olla.
Juho Saari (2016, 10) määrittää yksinäisyyden kirjassa Yksinäisten Suomi tunnetilaksi, jossa ihminen kokee, että hänellä on vähemmän läheisiä ihmissuhteita kuin hän haluaisi. Lukuisissa ympäri maailmaa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että yksinäisyys on ihmiselle monella tavalla raskasta ja myös terveydelle haitallista. Tutkimusprofessori Timo Partonen (2021) THL:stä kertoo Aivoliiton haastattelussa, että yksinäisyys tuntuu rankalta, koska ihminen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee vuorovaikutusta ja muita ihmisiä ympärilleen. Jos yhteenkuuluvuuden tarve ei toteudu yksilön toivomissa määrin, syntyy tunne yksinäisyydestä. Vaikutukset terveyteen johtuvat yksinäisyyteen liittyvistä fysiologisista muutoksista, jotka voivat aiheuttaa erilaisia sairauksia kehoon ja mieleen.
Tommy Tabermann (1987) kirjoitti runossaan Pieni laulu ihmisestä kauniisti meidän tarpeestamme kuulua ”laumaan”, tulla nähdyiksi ja kuulluiksi: ”Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.”
Koronapandemian aikaista ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä on tutkittu Suomessa muun muassa THL:ssä. Pandemia ja sen aikaiset eristystoimet ovat tutkimusten mukaan lisänneet ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä. THL:n koordinoiman FIN-GER-tutkimuksen pandemiaan liittyvässä alatutkimuksessa (Lehtisalo, Palmer, Mangialasche, Solomon, Kivipelto & Ngandu 2021) todetaan, että yksinäisyys oli erityisen yleistä iältään vanhemmilla ja niillä, jotka asuivat yksin. Noin viidennes tutkimukseen osallistuneista koki itsensä pandemian vuoksi yksinäisemmäksi kuin aiemmin. THL:n FinSote -tutkimuksen (Parikka, Ikonen, Koskela, Hedman, Kilpeläinen, Aalto, Sainio, Ilmarinen, Holm & Lundqvist 2020) mukaan erityisesti yli 80-vuotiailla on yksinäisyys lisääntynyt pandemian aikana.
Mitä me voimme tehdä, jotta yksinäisyyden kokemukset ihmisillä vähenisivät? Yksinäisten Suomi kirjassa Juho Saari (2016, 11) toteaa, että yksinäisyys ei ole vain yksilön kokemus vaan se kytkeytyy yhteiskunnan rakenteisiin. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) lausuu pykälässä 12 ikäihmisten hyvinvointia edistävistä palveluista, joiden toteuttaminen on kunnan vastuulla. Näitä lain mukaisia palveluita Tampereella tarjoaa Kotitori (2022), josta saa mm. neuvoa ja ohjausta erilaisten palveluiden löytämiseen sekä Lähitorit (2022) eri kaupunginosissa. Lisäksi kolmannella sektorilla monet eri toimijat järjestävät yksinäisyyden ehkäisemiseen ja torjumiseen tähtäävää toimintaa. Toiminta voi olla ystävätoimintaa tai kohtaamispaikkatoimintaa, harrastuspiirejä ja vapaaehtoistoimintaa. Erityisesti ikäihmisille suun-nattua toimintaa ja kohtaamispaikkoja Tampereella tarjoavat mm. Amurin Teon Tupa ry:n Iltatupa (2022), Koivupirtin säätiön Kalevan Kulma (2022) ja Tampereen ev.lut. seurakuntien Mummon Kammari (2022). Lakisääteisen ja kolmannen sektorin tarjoaman tuen lisäksi meistä jokainen voi auttaa yksinäisyyttä kokevia. Voimme antautua keskusteluun tuntemattoman kanssa, pysähtyä hetkeksi ja tehdä toinen näkyväksi ja kuulluksi.
Lopuksi palaan vielä tamperelaiseen puistoon, yksinäisyyttä kokeneen ikäihmisen luokse. Juteltuani aikani vanhuksen kanssa tuona syksyisenä iltapäivänä, vilkaisin kelloa. ”Nyt minun on mentävä, ystäväni odottaa minua”, sanoin. ”Ole onnellinen, että sinulla on ystävä, joka odottaa sinua”, hän sanoi minulle lähtiessäni jatkamaan matkaa.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Lähteet:
Iltatupa 2022. Amurin Teon Tupa ry. Viitattu 11.2.2022. https://www.teory.fi/iltatupa
Kalevan Kulma 2022. Koivupirtin säätiö. Viitattu 11.2.2022. https://www.koivupirtti.fi/kalevankulma
Kotitori 2022. Tampereen kaupunki. Viitattu 11.2.2022. https://www.tampereenkotitori.fi/
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012. Viitattu 11.2.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980#L2P12
Lehtisalo, J., Palmer, K., Mangialasche, F., Solomon, A., Kivipelto, M. & Ngandu, T. 2021. Changes in Lifestyle, Behaviors, and Risk Factors for Cognitive Impairment in Older Persons During the First Wave of the Coronavirus Disease 2019 Pandemic in Finland: Results From the FINGER Study. Frontiers in Psychiatry. Viitattu 11.2.2022. https://doi.org/10.3389/fpsyt.2021.624125
Lähitorit 2022. Tampereen kaupunki. Viitattu 11.2.2022. https://www.tampere.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/ikaihmisten-palvelut/aktiiviseen-elamaan/lahitorit.html
Mummon Kammari 2022. Tampereen ev.lut. seurakunnat. Viitattu 11.2.2022. https://www.mummonkammari.fi/sivustot/mummon_kammari/avuntarvitsija t
Parikka, S., Ikonen, J., Koskela, T., Hedman, L., Kilpeläinen, H., Aalto, A-M., Sainio, P., Ilmarinen, K., Holm, M. & Lundqvist, A. 2020. Koronan vaikutukset vaihtelevat alueittain – eroja myös ikääntyneillä sekä toimintarajoitteisilla verrattuna muuhun väestöön. Kansallisen FinSote-tutkimuksen ennakkotuloksia syksyllä 2020. Viitattu 11.2.2022. https://terveytemme.fi/finsote/korona2020/doc/FinSote_koronan_vaikutukset_syksy2020.pdf
Partonen, S. 2021. Kun ei ole ketään, jolle olisi tärkeä – mistä lievitystä yksinäisyyteen? Aivoliitto. Viitattu 11.2.2022. https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/artikkelit/kun-ei-ole-ketaan-jolle-olisi-tarkea-mista-lievitysta-yksinaisyyteen/#1e7c47df
Saari, J. 2016. Aluksi: Matkalla yksinäisyyteen. Teoksessa Saari, J. (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus.
Tabermann, T. 1987. Maa. Runoja matkalle epätoivon tuolle puolen. Pieni laulu ihmisestä. Weilin & Göös.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos koskettavasta kirjoituksestasi! Se pysäytti miettimään miten moni ihminen kokeekaan yksinäisyyttä. Koropandemia toi mukanaan sen valitettavan tosiasian, että monen kohdalla yksinäisyys lisääntyi entisestään. Sulkeuduttiin koteihin eikä uskallettu tavata läheisiä ja etenkin iäkkäitä haluttiin suojella.
Kirjoitit, että Juha Saari määrittää yksinäisyyden tunnetilaksi, jossa ihminen kokee, että hänellä on vähemmän ihmissuhteita kuin hän haluaisi. Jollekin tosiaan saattaa riittää että ympärillä on 1-2 läheistä, kun taas joku tarvitsee useamman ihmisen ympärilleen. Koronan aikana oli surullista kuulla monen iäkkään sanovan, että ottaisi ennemmin riskin sairastua kuin sen vaihtoehdon, ettei saa olla yhdessä läheistensä kanssa. Ja mikä syyllisyyden tunne siitä tulikaan itselle, kun joutui pitämään etäisyyttä vaikka itseään yrittikin lohduttaa tiedolla, ettei siinä tilanteessa ollut muuta vaihtoehtoa! Myöskään teknologian käyttäminen ei ole useinkaan iäkkäille tuttua eikä se korvaa kohtaamista kasvokkain. Uskon koronapandemian lisänneen yksinäisyyttä eniten juuri ikäihmisillä. On erityisen tärkeää, että kuvailemiasi palveluja on tarjolla. Toki koronan jyllätessä pahimmillaan haittapuolena oli se, että ovia suljettiin tai eri paikoissa ei uskallettu käydä. Onneksi tilanne on hellittänyt ja ihmiset uskaltavat taas liikkua.
On myös totta, että jokainen voi kantaa kortensa kekoon eikä esim. hetken jutustelutuokio vie meiltä juurikaan aikaa, mutta saattaa pelastaa jonkun toisen päivän, jopa useamman. Uskon, että tuo sinun ja naisen välinen keskustelu sai hänet tuntemaan itsensä osalliseksi ja näkemään uusin silmin ympärillään olevan kauneuden. Kiitos sinulle siitä!
Kiitos kirjoituksestasi! Kirjoitit koskettavasti tärkeästä aiheesta, joka koskettaa paitsi ikäihmisiä myös ihan kaikkia meitä ikään katsomatta. Oma mummoni eristäytyi omasta tahdostaan elämänsä viimeisinä vuosina kerrostalo asuntoonsa, hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Alakertaan hän ei enää pystynyt kapuamaan omin jaloin ja ihmiskontaktit rajoittuivat kodinhoitajien ja meidän lähiomaisten vierailuihin. Kokiko hän yksinäisyyttä? Aivan varmasti. Mutta mieli oli kirkas ja tahtotila olla omassa kodissa järkkymätön. Mummoni kautta opin ensimmäistä kertaa mitä on kokea yksinäisyyttä muiden seurassa. Iän myötä hänen kuulonsa heikkeni. Usein kun kävimme porukalla hänen luonaan vierailulla, huomasin hänen muiden jutellessa vaipuvan omiin maailmoihinsa. Huonolla kuulollaan hän ei pysynyt polveilevan keskustelun mukana.
Saman ilmiön toisesta ilmenemismuodosta sain muistutuksen aivan muutama päivä sitten. Toimin työssäni nuorten ohjaajana ja kerran viikossa vedämme nuorille avointa pajatoimintaa. Yksi nuorista laittoi minulle pajan jälkeen viestiä, jossa hän pohti viitsiikö hän tulla enää seuraavalla viikolla kokemaan olevansa yksinäinen muiden seurassa. Seurassa kokemamme ulkopuolisuudentunne on syvää yksinäisyyttä. Ei siis riitä, että jaamme saman tilan. Jokainen haluaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään ja vain tämä kokemus poistaa yksinäisyyden tunnetta.