Päihteitä käytetään monella eri tapaa, ja monesta eri syystä. Jokaisella alkoholia tai huumeita käyttävällä ihmisellä on oma henkilökohtainen suhteensa päihteisiin, ja välillä voi olla vaikea erottaa, onko kyseessä ongelmakäyttö vai ei.
Alkoholin kohtuullinen käyttö kuuluu usein ihmisen normaaliin elämään. Ruoan kanssa saatetaan ottaa lasi viiniä, tai saunan jälkeen kylmä olut. Alkoholin käyttöä ei voi koskaan pitää täysin turvallisena, mutta kohtuukäytön rajaksi on Päihdelinkin sivuilla määritelty sukupuolesta ja painosta riippuen 0-2 annosta vuorokaudessa. Alkoholin kohtuullisella käytöllä ei ole todettu olevan merkittäviä terveyshaittoja, tai vaikutusta päivittäiseen elämään. (Päihdelinkki, Juomisen riskirajat) Huumeita sen sijaan ei Suomessa voi ”nauttia kohtuudella”, sillä niiden käyttö on laissa kielletty. Siitä huolimatta satunnaiskäyttäjät kokevat itsensä kohtuukäyttäjiksi, jos käytöllä ei ole vaikutusta normaaliin elämään, eikä käytettyyn aineeseen olla koukussa. Esimerkiksi kannabis, joka luokitellaan miedoksi huumausaineeksi, koetaan helposti päihteeksi, jota voi käyttää kohtuudella.
Osa ihmisistä käyttää päihteitä vain viihdekäytössä. Se tarkoittaa sitä, että alkoholia tai huumeita käytetään ja kokeillaan vain vapaa-ajalla jonkin tapahtuman, kuten syntymäpäivien, polttareiden, muiden juhlien tai festareiden yhteydessä. Tällaisen käytön päihteiden käyttäjä Thl:n sivujen mukaan kokee usein ”luvalliseksi” ja myönteiseksi. Viihdekäytön yhteydessä voi helposti sattua ylilyöntejä, jonka seurauksena voi olla vakavia tapaturmia tai holtitonta käytöstä. Riski niin huumeiden kuin alkoholinkin yliannostukseen on suuri. Mikäli viihdekäyttö tarkoittaa päihteiden käyttäjälle lähes joka viikonloppuista käyttöä esimerkiksi baariin lähtiessä, voi viihdekäytöstä helposti muodostua vakava ongelma.
Etenkin päihteiden ongelmakäytöllä on vakavia seurauksia käyttäjän terveyteen, käytökseen, sosiaalisiin suhteisiin, talouden hallintaan, työelämään sekä mielenterveyteen. Päihteiden ongelmakäyttäjät ovat koukussa käyttämäänsä päihdyttävään aineeseen, ja käyttävät sitä pelkästään päihtymistarkoitukseen, sekä poistamaan käytön lopettamista seuraavat vieroitusoireet. Alkoholista tai huumeista riippuvaisen henkilön elämä pyörii päihteen ympärillä, ja riippuvuus alkaa ajan myötä näkymään myös ulospäin. Päihteiden käytöllä voidaan pyrkiä tukahduttamaan myös muita ongelmia elämän eri osa-alueilla, sekä tukahduttaa käsittelemättömiä, epämiellyttäviä tunteita ja ajatuksia. Mielenterveystalo.fi-sivuston mukaan päihteiden ongelmakäyttö voi siis olla syy tai seuraus muihin elämän ongelmiin.
Yhteistä mielestäni kaikilla päihteiden käytön ”tasoilla” on se, että päihteiden käyttäjä oikeuttaa itselleen oman päihteiden käyttönsä. Se perustellaan esimerkiksi juhlapäivällä, rentoutumisella, raskaalla työpäivällä, sydänsurulla tai vaikka suurella onnistumisella. Päihteiden käytön kehittyessä kohti ongelmaa ei käyttäjä itse välttämättä edes huomaa, tai tahdo myöntää itselleen, että on koukuttumassa tai jo koukussa käyttämäänsä aineeseen. Päihteiden käyttäjä ei myöskään aina näe käyttöään ongelmana, vaan kokee hallitsevansa ja sen täysin. Siksi avun hakeminen, saaminen ja tarjoaminen voikin olla erittäin hankalaa.
Erilaisiin päihteidenkäytön “tasoihin” tutustuessani ja niitä pohtiessani huomasin myös miettiväni, mihin kategorioihin jotkin läheiset ihmiseni ovat kuuluneet tai kuuluvat, tai mihin itse kuulun, ja huomasin joissain tapauksissa luokittelun olevan melko hankalaa. Koetko sinä oman tai läheisesi päihteiden käytön luokittelun helpoksi?
– Suvi
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Teksti oli todella mielenkiintoinen, ja puhutteleva.
Koen, että pystyn helposti luokitella onko jollain läheiselläni päihdeongelmia vai ei. Olen vierestä seurannut, kun ystäväni tuhosi elämänsä huumeilla ja päätyi itsetuhoiseen tekoon 5 vuotta sitten.
Minun mielestäni on harmi, ettei nykypäivänä aikuista ihmistä voida pakottaa hoitoon, vaan kaikki pitäisi lähteä apua tarvitsevasta itsestään. Ja valitettavan usein, päihderiippuvainen kieltää ongelman ja on vastahakoinen hoidon suhteen. Toki on poikkeuksia, jolloin pakkohoito on potilaalle välttämätön.
Kiitos kommentista, ikävä kuulla että ystävällesi kävi niin. Olen samoilla linjoilla kanssasi pakkohoidon suhteen, sillä eihän kukaan tahdo nähdä läheistään aina vain huonommassa ja huonommassa kunnossa päihteiden käytön seurauksena. Matalammalla kynnyksellä hoitoon “joutumisella” pystyttäisiin mahdollisesti ehkäisemään monia fyysisiä, psyykkisiä sekä sosiaalisia ongelmia, ja sitä kautta parantamaan niin käyttäjän kuin tämän läheistensäkin elämänlaatua.
Toisaalta, jos syytä lopettaa ei löydy, vaan haluaa jatkaa, pystyykö silloin lopullisesti lopettamaankaan?
Kiitos hyvästä postauksesta!
Päihteiden kohtuukäytön määritteleminen on tosiaan hyvin vaikeaa.
Suomalainen alkoholikulttuuri on perinteisesti ollut hyvin paljon sallivampaa kuin monissa muissa kulttuureissa. Kaupunkien keskustoissa viikonloppuiltaisin kulkevien juhlijoiden kunto on näkyyn tottumattoman silmään melko hirveä. Humalassa tehdyt törttöilyt annetaan meillä päin myös helposti anteeksi. Ikään kuin ihminen humalassa ollessaan olisi jonkinlaisessa off-tilassa eikä voisi olla vastuussa teoistaan tai sanoistaan.
Niin kuin kerroitkin, alkoholinkäyttö ja sen lieveilmiöt on toisaalta rajattu tiettyihin perinteisiin tilanteisiin. Jos Merja tai Raimo käyttäytyisi keskiviikon tiimipalaverissa samalla tavalla kuin firman pikkujouluissa, uralla eteneminen ei monessakaan firmassa olisi mahdollista. On myös monia tilanteita joissa “kuuluu” juoda. Usein toistettu esimerkki siitä, miten juhlissa limulinjalla oleva joutuu perustelemaan juomattomuuttaan ja vastailemaan kysymyksiin aikaisista työvuoroista, autolla liikkeellä olemisesta tai vaikkapa raskaudesta kuvaa yhä hyvin todellisuutta. Lisäksi omien tipattomien kausieni aikana minulle on tullut sellainen olo, että alkoholista kieltäytyminen saatetaan kokea ylimielisyydeksi. Ikään kuin oma juomattomuuteni olisi johtunut vain halusta näyttää, että pystyn siihen. Ryhmäpaine ja tapakulttuuri lienevätkin suurimmat syyt aloittaa ja jatkaa alkoholin käyttöä läpi elämän.
Vaikka alkoholismi on melkeinpä suomalainen kansantauti, se on silti tabu. Lähes kaikilla on suvussa tai lähipiirissään joku alkoholismiin sairastunut, mutta asiasta ei silti sovi puhua kahvipöydässä. Se on häpeä ja virtahepo olohuoneessa. Yhä edelleen ajatellaan, että alkoholisti on tietynnäköinen ja tietynlainen ihminen. Jos on perheellinen ja työssäkäyvä, ei päihdeongelma voi olla vakava, eihän? Läheisen mahdollisesta alkoholiongelmasta on helpompi olla hiljaa kuin puuttua siihen.
Ylipäätänsä erilaisista huumausaineista puhuttaessa keskusteluun kietoutuu myös paljon tunnepohjaisia mielipiteitä. Miksi nimenomaan alkoholi on meillä edelleen hyväksytty, laillinen päihde, vaikka sitä vastaan on taisteltu jopa (epäonnistuneen) kieltolain voimalla ja sillä on valtava negatiivinen vaikutus kansanterveydellemme? Puhumattakaan miten se vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalveluiden menoihin. Miksi taas lähes kaikki muut päihdyttävät aineet, kofeiinia ja nikotiinia lukuun ottamatta, on niputettu kielletyiksi riippumatta, siitä, miten niitä on tapana käyttää, miten ne vaikuttavat tai miten herkästi ne aiheuttavat riippuvuutta?
Aiheelle sopisi omistaa kokonaisen blogin!
Kiitos kommentistasi! Toit todella hyviä näkökulmia ja pointteja esiin aiheesta, ja olenkin valtaosin samaa mieltä kanssasi asioista, joita toit ilmi. Voin myös hyvin samaistua kommenttiisi alkoholista kieltäytymisestä, sillä jos itse kieltäydyn syystä tai toisesta alkoholista, koen, että minulta vaaditaan “tarpeeksi hyvä syy” olla ottamatta. On kuitenkin myönnettävä, että itsekin saatan kysyä tai ihmetellä, miksi joku kieltäytyy tarjotusta juomasta, jos tämä normaalisti juo. Tällaiseen täytyy ehkä itse kiinnittää jatkossa enemmän huomiota! 🙂
Mielettömän hyvä teksti ja olen 100% samaa mieltä. Päihteiden käyttö sisältää aina riskejä oli kyse minkälaisesta käyttämisestä tahansa. Käyttämisen määrittely on mielestäni jokaisen itse itselleen päihteiden käytön oikeuttamista. Juon vain silloin tällöin, olen viihdekäyttäjä ja viikonloppuisin on kivaa olla sekaisin, työpäivän jälkeen on kivaa juoda olut ovat kaikki esimerkkejä oman päihteiden käytön oikeuttamista. Tästä ei toki voi ketään syyttää, kun sekaisin olemista ihannoi monet. Selvää on että pikkujouluissa, juhannuksena, uutenavuotena on ns. lupa olla sekaisin ja että se jollain tapaa kuuluu asiaan. Tämän asenteen muuttaminen on meidän kaikkien vastuulla ja etenkin se miten sitä itse haluaa toteuttaa. Ympäristö ja asenteet vaikuttaa meidän kaikkien päihteiden käyttöön.
Kaikkein pahin ongelma mun kokemuksien mukaan on alkoholi. Alkoholi on huume, joka on yhteiskunnassa hyväksyttävä ja jota pidetään “luonnollisena” tai jopa “terveellisenä” monissa maissa. Sitä saa joka paikasta, semi rajattomasti, se on yleisesti hyväksyttyä sekä käyttö “kuluu” elämään. Tunnen lukuisia rankasti päihteitä käyttäviä, joihin myös ennen itse lukeuduin, mutta on tosi harvinaista että pähdepalettiin ei kuuluisi alkoholi. Tupakka ja alkoholi teollisuus ovat osa jokaisen elämää, vaikka niitä ei käyttäisikään.
Kaikki ketä tunnen on aloittanut alkoholilla ja/tai tupakalla, ja siitä sit ehkä jotain muuta. Joten mielestäni isoin ongelma ei ole laittomasti hankittavat päihteet vaan ne mitä jokaisella R-kioskilla on tarjolla. Onko käytön kieltäminen joillekkin päihteille, mutta toisten hyväksyminen varmasti oikea lähtökohta? Vai pitäisikö asioiden olla laillisia ja ihminen itse tekee valinnan? Henkilökohtaisesti en usko asioiden piilottamiseen tai niiden demonisoimiseen. Tieto, realismi ja ymmärrys ovat parhaita keinoja sotia päihteitä vastaan
Moikka ja kiitos kommentista, sekä omien kokemusten jakamisesta! Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että alkoholin ja tupakan kautta voi jollain tapaa olla helpompi lähestyä myös muita päihteitä, etenkin jos on jo valmiiksi päihtyneessä tilassa kun niitä tarjotaan. En kuitenkaan koe, että alkoholi olisi “portti huumeiden maailmaan”, vaan elämän muut valinnat sekä seura, jossa liikkuu, vaikuttavat raskauttavasti päätökseen ottaa muutakin kuin alkoholia. Nostit kommentissasi esiin sen, että pitäisikö kaikkien päihteiden olla laillisia, ja niiden käytön vain jokaisen oman harkinnan varassa. Itse olen sitä mieltä että ei, sillä uskon kovien huumeiden olevan syystäkin laittomia. 🙂
– Suvi
Ajatuksia herättävä kirjoitus. Mieleeni muistuu muutama tapaus, jossa käyttäjä myönsi olevansa suurkuluttaja, mutta kielsi olevansa riippuvainen.
Tämä sai pohtimaan, pitääkö ihmisen olla riippuvainen ollakseen päihdeongelmainen. Mielestäni ei, koska päihteillä on muitakin haittavaikutuksia kuin riippuvuus, kuten passivoituminen sekä taloudelliset ja terveydelliset ongelmat. Käyttäjä itsekin saattaa hämääntyä ja luulla, että hänen käyttönsä ei ole ongelma, koska riippuvuutta ei ole, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.
Toivon, että päihteistä puhuttaessa ongelmalliseksi koettaisiin muukin kuin täyteen rappioon johtava käyttö.
Kiitos kommentista! 🙂 Toit esiin todella tärkeän asian, ja olen kanssasi täysin samaa mieltä. Päihteisiin ja päihteiden käyttöön liittyviä ajatuksia ja asenteita tulisi muuttaa juurikin niin, että nähdään päihteisiin liittyvät muutkin ongelmat ja seuraukset selvemmin, oli kyseessä riippuvuus tai ei.