Turvapaikanhakijat ovat usein uutisotsikoissa, mutta useimmille meistä he ovat kuin lukuja tilastoissa. Tiedämme loppujen lopuksi hyvin vähän paitsi heidän menneestä elämästään heidän kotimaassaan, myös uudesta alustaan vastaanottokeskuksessa. Aiemmissa blogikirjoituksissani puhuin turvapaikanhakijoiden mielenterveydestä sekä heitä koskevasta uutisoinnista ja suomalaisten asenteista. Viimeisessä blogitekstissäni haluan avata turvapaikanhakijoiden arkea ja odotusaikaa vastaanottokeskuksessa. Millaista turvapaikanhakijoiden odotusaika vastaanottokeskuksissa siis oikeasti on?
Odotusaika pitkä ja täynnä haasteita
Tiesitkö, että turvapaikkahakemuksen käsittelyaika voi olla useita vuosia? Keskimäärin hakemus käsitellään maahanmuuttoviraston mukaan noin puolessatoista vuodessa. Uuden lainsäädännön myötä päätös tulisi tehdä kuudessa kuukaudessa, mutta toistaiseksi hakemusten käsittely on usein venynyt pidemmäksi ajaksi. Tämä on hyvin pitkä aika esimerkiksi lapsen tai nuoren elämässä.
Monilla turvapaikanhakijoilla on takanaan pitkä matka. Odotukset siitä, millainen Suomi on, eivät välttämättä vastaakaan todellisuutta. Kaikki vastoinkäymiset eivät korjaannukaan yhtäkkiä eikä Suomi välttämättä ole se unelmien paikka ilman murheita. Lisäksi usein kotimaahan on jätetty perhe ja vanha elämä. Osaamatta uuden maan kieltä he joutuvat asumaan ennalta vieraiden ja hyvin erilaisten ihmisten kanssa, jotka kärsivät monet samankaltaisista ongelmista kuten traumoista tai masentuneisuudesta. Pitkän odotuksen jälkeenkään vain reilu kolmasosa saa lopulta turvapaikan Suomesta.
Arki yksitoikkoista ja täynnä haaveilua
Näillä melko huonoilla lähtökohdilla monet turvapaikanhakijat asettuvat vastaanottokeskukseen odottelemaan päätöstään. Arki vastaanottokeskuksessa on hyvin, no, arkista. Syömistä, nukkumista, odottamista. Monet käyttävät aikaansa haaveiluun ja tulevaisuuden suunnitteluun. Myönteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan turvapaikanhakija saa valita itse, mihin kuntaan asettuu, ja häntä pyritään tukemaan kotoutumisessa.
Suomen kielen opiskelu on myös tärkeä osa turvapaikanhakijan elämää. Työ- ja opintotoimintaan osallistuminen katsotaan pakolliseksi ja niistä kieltäytyminen voi johtaa turvapaikanhakijan taloudellisen tuen vähentymiseen. Oppivelvollisuusikäiset lapset ovat oikeutettuja koulukäyntiin. Yli 16-vuotiaat voivat opiskella esim. kansanopistossa. Turvapaikanhakija saa myös käydä töissä kolme kuukautta hakemuksen jätettyään, joten joillakin heistä voi olla työpaikka. Uuden kulttuurin ja tapojen oppiminen vie myös aikansa.
Onkin kiinnostavaa ajatella, miten itse suhtautuisi tällaiseen tilanteeseen. Kotimaan tilanne, perhe ja muut jälkeen jätetyt läheiset, mahdolliset traumat ja näiden lisäksi pitkä odotusaika vastaanottokeskuksessa sekä tiedottomuus tulevaisuudesta, sillä yksi päätös voi muuttaa elämän.
Miten luulet suhtautuvasi itse elämään epävarmuudessa, jos joutuisitkin vastaavaan tilanteeseen? Uskaltaisitko suunnitella tulevaisuutta pitkälle? Ovatko turvapaikkahakemusten käsittelyajat inhimillisiä?
Lisää aiheesta:
https://yle.fi/uutiset/3-8991610
https://www.hs.fi/hstv/uutiset/art-2000002946808.html
Lähteet:
https://migri.fi/usein-kysyttya-turvapaikkahakemusten-kasittelyajoista
https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/tiedostot/nakokulma31_husseini.pdf
https://www.tehylehti.fi/fi/tyoelama/valitilassa-turvapaikkaa-hakevan-pitka-odotus
https://www.hs.fi/hstv/uutiset/art-2000002946808.html
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Odotusajat ovat todella ikävä juttu ja varmasti koettelee mielenterveyttä. Valitusprosessit ovat se, mikä saattaa venyttää homman todella pitkäksi.
Ratkaisu tähän olisi, että sitovat päätökset tehdään turvapaikkaleireillä, eikä pakolaisia oteta muuta kautta. Turvapaikkaleirejä pitäisi olla enemmän ja niiden tasoon pitäisi panostaa. Tällä hetkellä ihmisiä tulee salakuljettajien kyydissä veneillä ja ohittaa koko turvapaikkaleiri järjestelmän. He vievät paikat niiltä rehellisiltä pakolaisilta, jotka leirejen kautta pyrkivät turvaan. Tämän hetkinen systeemi on huono kaikkien kannalta, etenkin turvapaikanhakijoiden, kuten tuot artikkelissasi hienosti ilmi.
Päätöksen odotusaika on kyllä hävyttömän pitkä! Vuosi ja jopa vuosia tekemättä mitään vieraassa maassa ja eläen epätietoisuudessa on valtava rasite omalle mielenterveydelle ja saa varmasti monet turvapaikanhakijat miettimään onko elämä todella tämän arvoista uudessa maassa? Maassa, joka otta heidät vastaan tarjoten mahdollisesti uutta, parempaa alkua. Minua kiinostaa myös mielenterveydellinen osuus tässä koko prosessissa. Mitä toimettomuus saa aikaan ihmisen kehossa ja mielessä? Mitä muita osallistavia palveluita voisimme tarjota turvapaikanhakijoille odotusajan aikana?