Yhteiskunnan jatkuvuuden ja kestävyyden kannalta ajateltuna, nuorisossa on tulevaisuus. Kun suuret ikäluokat siirtyvät työelämästä viettämään leppoisia eläke päiviä, on nuorilla “velvollisuus” pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Siksi nuorisoon ja heidän tulevaisuuteensa panostaminen on samalla panostus koko yhteiskunnan tulevaisuuteen. Mutta millaisena nuoret itse näkevät tulevaisuutensa?
Mäntymaa (2017) kirjoitti Ylen artikkelissa NEET-nuorista ja nuorison omista näkemyksistä, ajatuksista ja suhtautumisesta tulevaisuuteensa. NEET- nuorilla (Not in Employment, Education or Training) viitataan syrjäytyneisiin 15-29 vuotiaisiin nuoriin, jotka ovat jääneet yhteiskunnassa työn, opiskelun ja harjoittelun ulkopuolelle. Huolestuttavana pidin sitä, että jopa 20% NEET-nuorista suhtautui tulevaisuuteensa pessimistisesti. Näen pessimistisen ajattelumallin huonontavan nuorten motivaatiota yrittää rakentaa itselleen parempaa tulevaisuutta, sillä jos ajattelee ettei mistään kuitenkaan mitään tule, mikä motivoi jo syrjäytynyttä, kouluttamatonta ja työtöntä edes hakemaan työtä tai koulutusta. Omasta suustanikin toisinaan tuttu lausahdus “Pessimisti ei pety”, kiteyttää pessimistisen ajatusmallin pää piirteet. Se korostaa pessimismin negatiivisuutta ja kyseenalaistaa sen, miksi tulevaisuuteen pitäisi edes suhtautua toiveikkaasti ja unelmoivalla otteella, kun vaarana on se, että vain putoaa korkealta ja kovaa?
NEET-nuoriksi määriteltyjen joukosta myös suuri osa kokee itsensä yksinäisiksi muihin nuoriin verrattuna. Yksinäisyys onkin iso ongelma itsessään ja siihen on poliittisilla päätöksillä vaikeampi vaikuttaa kun esimerkiksi koulutukseen. Oppivelvollisuuden laajentaminen 18-ikävuoteen asti on konkreettinen esimerkki nuorten koulutuksen parantamisesta, mutta mistä saadaan yhtä konkreettinen toimi yksinäisyyden vähentämiseksi? Kuten alla olevasta taulukosta käy ilmi, kaikista 15-29 vuotiaista nuoristakin 35% prosenttia kokee itsensä yksinäiseksi usein tai joskus. Yksinäisyys ei siis ole vain yhteiskunnan mittapuulla syrjäytyneiden ongelma, jos nuorista aikuisistakin yli kolmannes kokee itsensä osittain yksinäiseksi.
Nuorten syrjäytyminen ja yksinäisyys ovat siis toisiaan risteäviä, mutta eivät välttämättä toisiinsa sidoksissa olevia ongelmia. Myös koulutuksessa tai työelämässä olevat nuoret kokevat suhteellisen paljon yksinäisyyttä, vaikkakin selkeästi vähemmän kuin NEET-nuoret. Oppivelvollisuus iän nostaminen 18- ikävuoteen on mielestäni hyvä alku koulutuksen lisäämiseksi, mutta suurempana haasteena näenkin sen, miten saada NEET-nuoret ajattelemaan tulevaisuutta positiivisemmassa valossa ja enemmän mahdollisuutena kuin pettymysten sarjana?
Lähde: Mäntymaa, E. 2017. https://yle.fi/uutiset/3-9961707
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Erittäin hyvä, että Ylen artikkelissa kuvattuja tutkimuksia tehdään ja niillä pyritään vaikuttamaan asenteisiin syrjäytymisvaarassa olevia tai jo syrjäytyneitä nuoria kohtaan. Koska syrjäytymistä tutkitaan, haluan uskoa, että palveluja myös lisätään ja kohdennetaan niitä tarvitseville nuorille.
Jäin miettimään miten tilanne on muuttunut viidessä vuodessa artikkelin julkaisun jälkeen. Kaksi vuotta jatkunut korona-pandemia on varmasti osaltaan heikentänyt nuorten tulevaisuuden uskoa. Kaksi vuotta on pitkä aika nuoruudessa, jota usein ajatellaan elämän parhaaksi ajaksi. Jokainen nuori ansaitsee tukea, kannustusta ja tsemppiä haasteellisiinkin nuoruusvuosiin, jotta se voisi olla (siihenastisen) elämän parasta aikaa!
Surullista luettavaa, mutta tärkeä teksti. Postauksessa esiin tullut pessimistinen ajattelumalli on helppo tunnistaa ja uskon, että se voi olla jopa osittain opittua. Kuten totesitkin, se ei tilannetta valitettavasti helpota vaan jopa pahentaa. Uskon vahvasti siihen, että hyvä kasvattaa hyvää – ja toisinpäin… Viime vuodet ovat varmasti olleet raskaita itse kullekin ja hyvinvoinnista huolehtiminen sekä uskon luominen tulevaisuuteen on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Kun kuulin puhuttavan, että kohta peruskoulunsa päättävät ovat viettäneet suurimman osan yläasteestaan etäkoulussa, järkytyin. Toki on niitäkin jotka ovat etäkoulusta onnellisia, mutta usealle yläaste on aikaa, jolloin ystävien tapaaminen on tärkein syy ylipäätään käydä koulussa. Nuorten yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen on todellakin puututtava.