Työttömäksi jääminen ja työpaikan menettäminen voi olla iso shokki työnsä menettäneelle, mutta myös läheisille ihmisille. Parisuhteessa kumppanin jäädessä työttömäksi parisuhde voi muuttua. Suhteessa saattaa syntyä erimielisyyksiä ja ilmetä uudenlaisia haasteita. Tämä blogipostaus pohjautuu omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini sekä omaan pohdintaani.
Ajattelin aluksi hieman avata tätä elämäntilannetta, jonka kohtasin muutama vuosi sitten.
Tosiaan, olen seurustellut saman ihmisen kanssa jo useamman vuoden. Meillä on aikaisemmin asiat ja arki sujunut aina helposti ja mutkattomasti. Molempien arki rullasi hyvin. Minä opiskelin ja kävin töissä. Kumppanini teki myös töitä. Aikaa kului ja kaikki oli edelleen hyvin. Kumppanini lähti armeijaan ja suoritti siellä asepalveluksensa puolessa vuodessa. Armeijasta kotiutumisen jälkeen kumppanini piti muutaman viikon lomaa. Loman jälkeen hänen oli tarkoitus palata töihin vanhaan työpaikkaansa. Loma vietettiin yhdessäolon merkeissä. Viimeisellä lomaviikollaan hän soitti pomolleen, että on palannut armeijasta ja voisi aloittaa työt jo ensi viikolla. Työhön palaaminen ei onnistunutkaan, sillä kyseisellä yrityksellä ei ollutkaan mahdollisuutta palkata häntä takaisin töihin. Se oli tietenkin kova paikka, mutta kannustin häntä hakemaan uusia työpaikkoja, sillä niitä tuntui hänen alallaan riittävän.
Aikaa kului kuukausia eteenpäin ja työpaikkaa ei tuntunut löytyvän mistään. Tilanne alkoi tuntumaan aika epätoivoiselta ja kumppanini tuntui luovuttaneen työn hakemisen suhteen. Yritin kuitenkin olla kannustava ja välillä jopa jouduin pakottamaan työnhakuun. Meillä alkoi olemaan jo vähän taloudellisia hankaluuksia, sillä minä olin opiskelija ja hän työttömyyspäivärahan varassa. Työttömyyden pitkittyessä alkoi tilanne myös vaikuttaa negatiivisesti parisuhteeseemme. Koin suurta ärtymystä siitä, että minä jouduin heräämään aamulla aikaisin ja lähtemään töihin/ kouluun, kun hän “sai” jäädä nukkumaan. Lisäksi hänen vuorokausirytminsä kääntyi päälaelleen ja hän saattoi mennä nukkumaan silloin, kun minä heräsin aamulla kouluun. Hän myös tietenkin nukkui koko päivän ja suurin osa kotitöistä jäi minun vastuulleni pitkän koulu- ja työpäivän jälkeen. Riitelimme aika paljon ja olimme molemmat henkisesti aika väsyneitä tilanteeseen. Aikaa kului lisää eikä työnhaku edelleenkään tuottanut mitään tulosta ja kokonaistilanteemme meni vain huonompaan päin.
Työpaikkaa hän ei onnistunut itselleen saamaan tuohon aikaan ollenkaan. Työttömyyden kesto oli noin puoli vuotta, eli varsinaisesti ei voida kuitenkaan puhua pitkäaikaistyöttömyydestä. Tilanne kuitenkin onneksi päättyi onnellisesti siinä mielessä, että houkuttelin hänet kouluttautumaan uudelleen uuteen ammattiin. Hän aloitti koulun uudella alalla ja pääsi työharjoitteluun, josta pääsi oppisopimuskoulutukseen. Nykyään meillä menee todella hyvin. Kumppanini jatkaa yhä opintojaan oppisopimuksella ja valmistumisensa jälkeen jatkaa töitä samassa yrityksessä.
Tiivistyksenä omasta kokemuksestani voin sanoa, että työttömyyden kohtaaminen parisuhteessa ehdottomasti koettelee suhdetta. Kuitenkin, koen erityisen tärkeänä tällaisissa tilanteissa olla kumppanin tukena ja kannustaa jatkamaan eteenpäin. Minulle on opetettu pienenä, ettei helpolla saa luovuttaa ja se pätee myös tässä. Tietenkin pitää muistaa, että ihmiset ja suhteet ovat erilaisia ja samat asiat eivät toimi kaikilla. Tämä kuitenkin on minun kokemukseni ja minun tarinani aiheeseen liittyen. Muistakaa tukea toisianne, kumppanianne ja muita läheisiänne vaikeissakin elämäntilanteissa. <3
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos, kun jaoit tarinasi ja nostit samalla tärkeän aiheen esille! Työttömyys (etenkin motivoituneelle ennen töissä käynneelle ihmiselle) on todella rankkaa. Se muuttaa niin monia asioita ihan jo perusarjessa. Kuten kirjoititkin tekstissäsi on työttömyydellä rahallisten ongelmien lisäksi vaikutusta myös henkiseen ja psyykkiseen vointiin, mutta joillakin ihmisillä myös varmasti fyysiseen vointii. Tärkeää on kuitenkin muistaa myös juuri se, että työttömyyden tuomat ongelmat ulottuvat myös lähipiiriin. Puolisoon, lapsiin, ehkä jopa ystäviin ja omiin vanhempiin/sisaruksiin. Sitä kautta mielestäni myös “uudelleen” työttömään henkilöön. Ajattelen, että onhan se aina ikävä tilanne työttömälle, kun esimerkiksi kaverit pyytävät vaikka leffaan eikä hän työttömyyden tuoman rahallisen tilanteen takia voi osallistua leffaan, mutta sitten, että hän joutuu vielä kieltäytymään ja jäyttymään pois ystävien seurasta. Se taas tuo tilanteeseen uudenlaisia negatiivisia vaikutuksia.
Jäin kirjoituksessasi vielä pohtimaan sitä, että kuinkakohan yleistä juuri armeijan jälkeinen työttömyys on…? En itse ole perehtynyt aiheeseen, enkä sitä juuri ennen ajatellutkaan, mutta nyt aloin pohtimaan, että sehän tavallaan olisi loogista, että monilla saattaa käydä juuri niin, että eivät enää armeijan jälkeen pääse työskentelemään samaan työpaikkaan, kuin ennen armeijaan lähtöä. Se on mielestäni epäreilua. Ja jos asia on näin, että tämä olisi yleinen ongelma, niin mielestäni siihen tulisi keksiä jokin ratkaisu, kun kuitenkaan armeijan käyminen ei meidän maassamme ole mieshenkilöille vapaaehtoista.
Moikka!
Kiitos kun jaoit tarinasi! Vaatii rohkeutta puhua noin vaikeista asioista noin avoimesti. Armeija tuntuu olevan monelle nuorelle se kohta elämässä, jossa pudotaan yhteiskunnan kelkasta. Armeijassahan ikään kuin ollaan omassa kuplassaan, josta yhtäkkiä pudotaan todelliseen maailmaan ja todellisten ongelmien äärelle.
Työ saattaa monelle olla myös tärkeä osa omaa identiteettiä; kun työpaikka häviää saattaa myös merkittävä osa itsestä kadota. Jo pelkästään tämä kriisi saattaa vaikeuttaa uuden työpaikan löytämistä ja lisätä stressiä ja ahdistusta arkeen.