Kulissielämää

Milla syntyi 80-luvulla erittäin työ- ja suorituskeskeiseen perheeseen, jossa kulissit pidettiin yllä tilanteessa kuin tilanteessa. Kulissit seurasivat Millaa aina siihen asti, kunnes nousujohteinen ura lakimiehenä päättyi ja elämältä meni pohja. Tämä on Millan tarina.

Millan lapsuutta kuvasi tavoitteellisuus. Jo 5-vuotiaana hänet laitettiin esikouluun ja 6-vuotiaana Milla aloitti konservatoriossa, jossa hän opiskeli sellon- sekä pianonsoittoa. Musiikkiharrastus pyöri vahvasti tavoitteellisuuden ympärillä ja Milla olikin aina valmistautumassa tenttiin, opiskeli musiikin teoriaa tai harjoitteli uuteen esiintymiseen. Milla muistelee viettäneensä lapsuuden suurimmaksi osaksi aikuisten ihmisten kanssa, sillä muut lapset tuntuivat hänestä lapsellisilta. Lapsellisuus ja lapsekkuus oli kitketty hänestä pois väkivalloin jo tuolloin.

Teini-iän lähestyessä Milla alkoi hakea hyväksyntää ikäisiltään. Hän tutustui 13-vuotiaana itseään vanhempiin poikiin, jotka asuivat kodeissa, joissa päihteitä käytettiin paljon. Pojat tutustuttivat Millan useisiin päihteisiin, kuten alkoholiin, kannabikseen sekä amfetamiiniin. Päihteitä käyttäessään Milla koki olevansa hyväksytty, sekä löytäneensä keinon päästä pois sisäisestä pahasta olosta. Selviämisasemat, itsensä sammuksiin juominen sekä rajojen rikkominen tulivat Millalle tutuiksi. Milla muistelee hyvän perheen kulissien pysyneen hyvin yllä, sillä perhe, lastensuojelu eikä koulu puuttuneet hänen toimintaansa millään tavalla.

Milla päätyi vanhempiensa painostuksesta opiskelemaan lukioon, vaikka ei olisi sinne itse halunnut. Häntä kiinnosti ammattikoulu sekä ihmisläheiset alat, mutta ei halunnut tuottaa pettymystä vanhemmilleen, jotka halusivat Millan opiskelevan arvostettuun rahakkaaseen ammattiin. Jälkikäteen Milla kokee, että lukio teki hänelle hyvää, sillä hän löysi kiinnostuksen opiskeluun sekä sai opettajilta kannustusta. Opettajat olivat myös ainoita tasapainoisia aikuisia, joita Millan ympärillä oli. Lukioaika meni hyvin ja alkoholia kului vain satunnaisesti. Ylioppilaskirjoitukset menivät hienosti, ja Milla haki yliopistoon opiskelemaan oikeustieteitä. Milla ei tuottanut tälläkään kertaa vanhemmilleen pettymystä, sillä kovan pääsykoelukemisen sekä hyvän päättötodistuksen avulla hän pääsi sisään yliopistoon hänelle täysin uudelle paikkakunnalle. Yliopisto-opiskelijan arki vieraalla paikkakunnalla oli Millalle todella raskasta. Itseohjautuva, omissa oloissa tapahtuva vaikeiden kirjojen opiskelu tuntui haastavalta. Milla muistaakin itkeneensä paljon lukemisen ohessa, sekä muistelee kokeneensa paineita tavoitteellisten opiskelijaystävien opiskelutahdissa pysymisen suhteen. Opiskelijaelämän mukana tulivat railakkaat opiskelijabileet, joissa alkoholin kulutus oli keskeisessä roolissa. Milla kertoo jälkikäteen ymmärtäneensä, että selvät merkit addiktiosta olivat nähtävissä jo tuolloin. Hän ihastui alkoholiin liikaa.

Valmistuessaan oikeustieteiden maisteriksi, hän havahtui siihen, että hänellä ei ollut minkäänlaista realistista kuvaa työelämästä. Millalla ei ollut tarvittavia työelämätaitoja, sillä hänen vanhempansa kielsivät häntä tekemästä töitä kesälomilla opintojen ollessa kesken. Koulussakaan ei työelämätaitoja opetettu. Kotona saadun kasvatuksen myötä Milla huomasi omaavansa naiivin käsityksen työelämästä, ja hän koki kovasti paineita työssä menestymisen sekä tehokkuutensa suhteen, sillä hänelle oltiin opetettu, että tehokkuus ja suoritaminen ovat avaimet menestykseen. Hän teki työssään kaiken niin hyvin kun ikinä pystyi, mutta huomasi, että kollegat eivät antaneet samaa panosta. Millan oli vaikea ottaa palautetta vastaan ja koki epäonnistumiset henkilökohtaisina epäonnistumisina. Työuraa ei ehtinyt kertyä paljon ennen kuin Milla uupui sekä masentui vakavasti. Esihenkilö vähätteli Millan tilannetta, ja kun Milla kertoi esihenkilölleen tappavansa itsensä, esihenkilö poistui eikä asiaan enää palattu. Milla hakeutui työterveyslääkärille ja sai reseptin bentsodiatsepiineihin sekä sairauslomaa. Bentsodiatsepiinit ovat helposti koukuttavia rauhoittavia lääkkeitä, ja Millalla lähtikin niiden käyttö käsistä hyvin nopeasti. Lääkekontrollikäyntejä ei ollut, ja niitä sai helposti lisää. Kun toleranssi bentsodiatsepiineihin kasvoi, pyydettiin -ja saatiin, jotain muuta, kuten opiaatteja. Myös alkoholin käyttö kuului nyt Millan jokapäiväiseen elämään.

”Kun Milla kertoi esihenkilölleen tappavansa itsensä,
esihenkilö poistui paikalta eikä asiaan enää palattu.”

Noin kuukauden sairauspoissaolon jälkeen Millan työnantaja painosti hänet takaisin töihin vakavasti masentuneena ja päihteiden sekakäyttäjänä. Milla palasi töihin, sillä ei uskaltanut jäädä uudestaan sairauslomalle -hänethän kasvatettiin menemään eteen päin, vaikka miten pahalta tuntuisi. Bentsodiatsepiinejen käyttö jatkui ja Milla nukahteli kokouksissa sekä kävi työpäivän aikana toimiston vessassa tai kotonaan nukkumassa. Matkalla töihin Milla pohti päivittäin itsensä tappamista. Kukaan ei puuttunut tähän, kaikki tiesivät, mutta ketään ei kiinnostanut, sillä Millan määräaikainen työsopimus oli loppumassa pian.

Milla sai uuden määräaikaisen työn päihteidenkäytön jatkuessa salassa. Uudessa työssä hän koki henkistä väkivaltaa esihenkilönsä puolelta ja työhön perehdyttäminen oli olematonta. Milla koki työssään kovasti paineita, ja hänestä tuntui, että mikään mitä hän teki ei riittänyt. Millalle heräsi taas ajatus siitä, että joko hän tappaa itsensä, tai etsii uuden työpaikan. Milla päätyi etsimään uutta työtä ja saikin paikan pian. Uusi työ alkoi lupaavasti, mutta pian Millan esihenkilö rekrytoitiin muualle ja työtaakka jäi Millan hoidettavaksi. Hän jäi vailla riittävää perehtymistä suureen vastuuseen ja opeteltavaa oli paljon. Vaikka työ oli rankkaa ja haastavaa, hän koki ylpeyttä edetessään urallaan. Työyhteisö ei tukenut Millaa työssään ja hän koki kiusaamista miesvaltaisen lakimiesyhteisön puolelta. Millan persoonaa, erityisesti kiltteyttä moitittiin ja häntä vähäteltiin.

Kulissielämä sai kolauksen kun Milla yllättäen irtisanottiin työstään. Milla koki, että elämältä lähti pohja. Hän oli rakentanut koko identiteettinsä lakimieheytensä ympärille ja hän oli hukassa. Pitkään jatkunut päihteidenkäyttö räjähti käsiin ja Milla vajosi syvälle masennukseensa. Työttömyyden myötä hän oli arvostetussa terveydenhuollon ammatissa työskentelevän aviopuolisonsa tulojen varassa. Myös aviopuoliso oli salaisesti päihteiden sekakäyttäjä, eikä hän rahoittanut Millan elämää. Apua hän kuitenkin Millalle tarjosi -subutexia, joka kuulemma veisi pahan olon pois. Taloudellisen ahdingon vuoksi Milla päätyi tekemään rikoksia, kuten näpistyksiä. Millan sisällä kyti valtava viha ja hän saattoi lähteä kadulle haastamaan riitaa ihmisten kanssa vain purkaakseen pahaa oloaan. Hän muistaa myös huudelleensa tappouhkauksia entisen pomonsa parvekkeen alla. Edes tässä vaiheessa kukaan, paitsi Millan aviomies ei tiennyt päihdeongelmasta, sillä ulospäin kaikki näytti normaalilta nuoren pariskunnan elämältä.

”Ulospäin kaikki näytti normaalilta nuoren pariskunnan elämältä.”

Jossain vaiheessa Milla sai ajatuksen lähteä katkolle. Katkolta pääsemisen jälkeen hän hankkiutui eroon päihteitä käyttävästä miehestään, ja pakeni kaverilleen, joka myös käytti päihteitä. Ero aviopuolisosta oli stressaava ja riitaisa, ja Milla päätyi lääkitsemään itseään päihteiden sekakäytöllä. Lähes vuoden päihteidenkäytön jälkeen Milla päätti lähteä katkolle uudestaan, ja ihastui siellä mieheen, jolla oli pitkä rikostausta. Katkon jälkeen Milla lähti miehen matkaan ja kävi ilmi, että mies on äärettömän väkivaltainen ja hän käytti Millaa hyväksi monilla eri tavoilla. Millan isosisko päätti auttaa Millaa, ja hankki hänelle asumisoikeusasunnon Vantaalta. Milla pääsi nyt Vantaan päihdepalveluiden piiriin ja sai tukea monista kolmannen sektorin palveluista. Hän sai Vantaan kaupungilta myös maksusitoumuksen kuntoutukseen. Vielä tässä vaiheessa Millan motivaatio kuntoutumiseen lähti ulkoisista tekijöistä, hän tiesi, että läheiset sekä päihdetyöntekijät odottivat hänen raitistumistaan.

Erilaisia kuntoutuksia ja palveluita kokeillessaan Milla alkoi saada kiinni siitä ajatuksesta, että hänellä itsellään on väliä ja hän haluaa tehdä asioita itsensä vuoksi. Milla havahtui myös siihen, miten hänen teoillaan on vaikutusta myös muihin ihmisiin. Käänteen tekevänä palveluna Milla pitää kolmannen sektorin avohoidollista kuntoutusohjelmaa, jossa hän oli seitsemän kuukauden ajan. Milla hakeutui myös korvaushoitoon. Milla pääsi mukaan kuntouttavaan työtoimintaan sekä kokemusasiantuntijakoulutukseen, jonka myötä hän pääsi mukaan vertaistukihenkilötoimintaan.

Tänä päivänä Milla elää päihteetöntä elämää. Hän on katkaissut välit kaikkiin henkilöihin menneisyydessään, ja painottaakin sitä, miten tärkeää menneisyydestä on päästää irti uuden tulevaisuuden luomiseksi. Milla haaveilee uudelleenkouluttautumisesta, erityisesti sosiaalialan koulutus kiinnostaisi. Millalla on toiveita tulevaisuuden suhteen, sekä hän haluaa kääntää omat haasteensa vahvuuksiksi ja auttaa henkilöitä, jotka ovat samassa tilanteessa, jossa hän on ollut. Hän haluaa toimia esimerkkinä siinä, että vaikeista asioista on mahdollista päästä yli. Millaa kiinnostaa myös sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen.

Millan kertoessa omia kokemuksiaan julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista, tunteista esiin nousee pettymys ja epäkohdat ovat ilmeisiä. Milla on jätetty monta kertaa oman onnensa nojaan, oli kyseessä koukuttavien lääkkeiden määräys ilman asianmukaista lääkekontrollia tai päivystyksestä poiskäännyttäminen Millan ollessa psykoosissa päihteidenkäyttönsä vuoksi. Milla on joutunut vaatimaan apua sekä palveluita, sekä joutunut tekemään ilmoituksia päihdeasiamiehelle. Onneksi Millalla on ollut voimia vaatia hänelle kuuluvia palveluita, sillä muuten hänen tarinansa voisi päättyä hyvin eri tavalla. Milla on kokenut haasteita myös neuropsykiatrisiin tutkimuksiin pääsemisen suhteen, hänen toiveensa tutkimuksista on aina torpattu sillä perusteella, että eihän ongelmia voi olla kun olet yliopistonkin käynyt, vihdoin tänä vuonna Milla sai lähetteen neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Kiitosta Milla antaa kolmannen sektorin palveluille, joista hän on saanut äärettömän tärkeää sekä laajaa apua. Milla toivoisi, että kouluissa sekä oppilaitoksissa opetettaisiin enemmän työelämätaitoja sekä -valmiuksia, sekä hän painottaa työharjoittelujen tärkeyttä. Milla toivoo, että myös työkulttuuria päivitettäisiin ja työuupumukseen puututtaisiin matalalla kynnyksellä. Hän toivoo, että työnarkomaniaa ei nähtäisi glorifioitavan arvoisena, vaan työn kuorittavuuden vaikutusta, työnohjausta sekä vapaa-ajan tärkeyttä korostettaisiin. On uskomatonta ajatella, että jopa monen vuoden korkeakoulusta valmistuu henkilöitä vailla työelämätaitoja.

*Millan nimi, sekä tunnistettavat tiedot muutettu anonymiteetin suojaamiseksi.

Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!