Raflaava otsikko, mutta tahdon kirjoittaa teille palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta.
Me synnymme ja kuolemme. Kumpikin luonnollinen osa elämää, mutta jälkimmäinen osa on sellainen josta ei juurikaan puhuta. Ennen molemmat tapahtuivat ihmisten kotona, nyt moni kuolee sairaalassa tai muissa laitoksissa. Erilaisten sairauksien ja varsinkin syöpien kohdalla kuolemasta puhuminen olisi otettava hyvissä ajoin esiin, jos hoidot osoittautuvat tehottomiksi sairauden edetessä.
Miksi kuolemasta tulisi puhua ajoissa, eikö potilaille pitäisi luoda mielummin toivoa kuin toivottomuutta? Kuolema on varmasti usealle pelottava asia ja mielestäni hyvä loppuelämän hoito voi luoda toivoa hyvästä lopusta ja lievittää pelkoa ja ahdistusta potilaalle itselleen ja hänen omaisilleen.
Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten aktiivista, moniammatillista ja kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun sairaus ei ole enää parannettavissa eikä hoidon päämäärä ole elämän pidentäminen mihin hintaan hyvänsä. (Suomen palliatiivinen yhdistys ry).
Saattohoidossa päämääränä on aina kuolevan ihmisen mahdollisimman hyvä elämä kuolinhetkeen saakka hänelle tärkeiden ihmisten läheisyydessä. Hyvä saattohoito on ikään, sairauteen ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin katsomatta jokaisen ihmisen perusoikeus. Hyvässä saattohoidossa korostuu ihmislähtöisyyden lisäksi myös perhekeskeisyys sekä kuolevan ihmisen toimintakyvyn ylläpitäminen. (Suomen palliatiivinen yhditys ry).
Oma äitini menehtyi sairaalaan keuhkokuumeeseen 56- vuotiaana. Itselläni ei silloin ollut sairaanhoito-alasta mitään käsitystä, toki mielipiteitä hoidosta silloin(kin) löytyi, mutta ymmärrystä ei juurikaan. Äidilläni oli diagnosoitu dementia useita vuosia aikaisemmin ja se vaikutti merkittävästi toimintakykyyn, puheeseen, sekä vahvasti myös ymmärtämiseen. Viimeiset kuukaudet menivät vuoteessa ilman sanaakaan, vain äännellessä. Koskaan emme keskustelleet siitä, miten hän haluaisi viimeiset hetkensä viettää. Siinä sairaalassa jossa hän oli, myös hänen vanhempansa olivat kuolleet ja tiesin ettei hän pitänyt kyseisestä paikasta.
Mitä asialle olisi voinut tehdä? Kirjoittaa hoitotahto, silloin kuin vielä kykeni asioista itse päättämään. Sairaalasta saada tietoa siitä mitä palliatiivinen hoito tai saattohoito on tai suositella jotain muuta vaihtoehtoa, kuten mahdollisuuden kuolla kotona tutussa ympäristössä.
Sairaalassa viime hetket eivät välttämättä vastaa sitä mielikuvaa, jota saattohoidon määritelmässä kuvataan. Ympäristö ei ehkä ole rauhallinen, hoitajia vaivaa kiire ja yksi kuoleva potilas muiden potilaiden lisäksi tuo hoitajille ehkä jopa huonon omantunnon, sillä tätä arvoa ei välttämättä pystytä toteuttamaan.
Kuolevan potilaan lisäksi tukea tarvitsee myös omaiset, sillä heillä ei ole tietoa miten se loppu tulee ja millaisia keinoja meillä hoitajina on potilaan oloa helpottaa ja kuinka voimme rauhoitella omaisia. Jos potilaan ovella käy hoitaja muutaman tunnin välein kurkkaamassa, että hengittääkö vielä, ei se mielestäni ole hyvää kuolevan potilaan hoitoa.
Miten omassa kodissa kuolemisen voi sitten valita? Jokaisella on oikeus valita kuolla omassa kodissa, mutta sen järjestäminen taas voi olla haastavaa, sillä siihen ei välttämättä ole kunnalla/kaupugilla resursseja. Kaunis ajatus voi olla toimimaton. Syöpäsairauksien kohdalla asiassa ollaan jonkin verran edellä, mutta ne joilla on jokin muu sairaus ei aina saa samanlaista mahdollisuutta.
Jos potilaalle täytyy antaa kivunlievitystä sen järjestäminen kotona voi olla hankalaa, sillä se on usein sairaanhoitajan tehtävä. Toki on olemassa kipupumppuja, joilla kipua ja pahoinvointia voidaan lievittää tasaisesti pitkin päivää, mutta kipukohtauksiin, hengenahdistuksiin ja muihin oireisiin voidaan tarvita sairaanhoitajaa ja sen järjestäminen nopeasti paikalle voi olla haastavaa eikä edes nopeaa.
Vaikka palliatiivinen hoito/hoitaja olisivatkin puhelinsoiton päässä, voi hoitaja olla toisella puolella kaupunkia ja joutuu käymään sairaalassa hakemassa tarvittavia lääkkeitä/välineitä. Jos omaiset soittavat ambulanssin, ei sairaalasta välttämättä pääse kotiin takaisin, vaikka toive olisikin kuolla omassa kodissa. Jo pelkkä kuljetus voi olla niin raskas ettei potilas kestä sitä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kunnissa ja kaupungeissa olisi pelkästään huonoa hoitoa tarjolla, mutta resurssipula vaikuttaa usein negatiivisesti tällaisiin asioihin.
Onko asioille sitten vaihtoehtoa?
Halusitko hoitajan kotiin tietäen, että hän on siellä sinua ja perhettäsi varten? Hoitaja voi myös olla antamassa omaa aikaa omaiselle ja hoitaa potilasta silloin, kun omaisella on omia asioita hoidettavana tai kaipaa hetkittäistä hengähdystaukoa. Omaisen jaksaminen on myös hyvin tärkeää ja hyvä ottaa huomioon se hoidon aikana, sekä sen jälkeen.
Haluatko, että hoitaja ottaa sinut vastaan ihmisenä ja että sinulla on pätevän lääkärin suunnitelma, jota voidaan muokata sinun tarpeidesi mukaan ja asioista voidaan keskustella niiden oikeilla nimillä, vaikka kuinka monesti.
Palliatiivinen hoito taikka saattohoito ei kosketa pelkästään iäkkäitä ihmisiä vaan vakavasti voi sairastua missä elämänvaiheessa tahansa.
Miten on, voiko kuolemasta puhua?
Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: – miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Eeva Kilpi
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!