Korvaushoito – verorahojen tuhlausta vai lakiin perustuvaa sairauden hoitoa? 

Korvaushoito on Suomessa vakinaistunut vuonna 2000. (Hakkarainen & Tigerstedt, 2005). Korvaushoito on päihdehuoltolakiin kirjattu ja päihderiippuvaisilla on korvaushoitoon lain mukaan oikeus, mikäli vieroitushoito ei ole auttanut. (Päihdehuoltolaki 41/1986).

Lääkkeellisen korvaushoidon tarkoituksena on vähentää haittoja, parantaa elämänlaatua ja kuntouttaa. Korvaushoidossa käytettävät lääkeaineet ovat metadoni ja yleisimmin käytetty buprenorfiini. Olet varmaan joskus kuullut subutexista? Nykyään korvaushoitolääkkeenä käytetään kuitenkin yleisemmin suboxonea, johon on lisätty naloksonia (opioidien yliannostuksen vasta-ainetta). Naloksonin tehtävä on tehdä lääkeaineen väärinkäytöstä vaikeampaa. Lääke ei itsessään ole huumaava, vaan sen tarkoituksena on vähentää vieroitusoireita. (Elämä vastassa 2017.)

Kuva: Pixabay.com

Yleisimmin kuulee ihmisten ihmettelevän, miksi korvaushoitoa annetaan, ”sehän vain on verorahojen tuhlausta”. Olen myös lukenut, kuinka yksittäiset ihmiset ihmettelevät kuinka ”päihteidenkäyttäjiä hyysätään”, ”miksi päihteidenkäyttäjille annetaan päihdyttäviä aineita?” ja ”itsepähän ovat päihteitä alkaneet käyttää”. Korvaushoitoa ei haluta rahoittaa yleisistä verovaroista. Mutta korvaushoito on sairauden hoitoa siinä missä diabeetikko hoitaa itseään insuliinilla ja kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan tyroksiinilla. Korvaushoito nimenomaan vähentää haittoja, kuolemia, taudit vähenevät ja potilaiden elämänlaatu paranee huomattavasti. Siispä myös yhteiskunnan varat säästyvät, sillä potilaat eivät tarvitse niin paljon perusterveydenhuollon palveluja.  

”3 § Korvaushoidon edellytykset 

Korvaushoito tässä asetuksessa tarkoitetuilla lääkevalmisteilla saadaan aloittaa sellaiselle opioidiriippuvaiselle potilaalle, joka ei ole vieroittunut opioideista. Korvaushoidon tavoite tulee selvittää hoitoa aloitettaessa ja tavoitetta tulee tarvittaessa tarkistaa. Haittojen vähentämisen tulee olla tavoitteena erityisesti henkilöillä, joita ei todennäköisesti saada lopettamaan kokonaan huumeiden käyttöä, mutta joiden kohdalla voidaan todennäköisesti ehkäistä tartuntatautien leviämistä ja muita terveyshaittoja ja joiden elämän laatua voidaan siten parantaa ja joita voidaan valmentaa vaativampaan kuntouttavaan korvaushoitoon.” (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä 33/2008.) 

Eräs kokemus korvaushoidosta 

Keskustelin kuntouttavan korvaushoidon piiriin kuuluvan henkilön kanssa, miten hän pääsi korvaushoitoon, mitä kaikkea se vaati ja miten se on vaikuttanut henkilön tämänhetkiseen elämäntilanteeseen.  

Silloin kun Emilia (nimi muutettu) vielä käytti päihteitä, elämäntilanne oli jatkuvasti epävarma. Ajatukset pyörivät päihteissä ja jatkuvasti epävarmoina ajatuksina siitä mistä ainetta saa ja millä rahalla. Vähitellen ja pitkittyessään tilanne alkoi kuormittaa. Elämä sai jonkinlaisen rytmin ja omalla tahdonvoimalla oli korvaushoitoon ryhdyttäessä todella suuri merkitys. 

Hoidon piiriin hakeudutaan esimerkiksi oman terveyskeskuksen asiakkaana. Aluksi lääkehoito toteutuu poliklinikalla, jossa korvaushoidon potilas käy päivittäin. Sitoutuessaan korvaushoitoon potilas käy vain kerran viikossa poliklinikalla (mikäli huumeseulat ovat puhtaat ja mikäli henkilö on sitoutunut hoitoon) ja lopulta asiakkuuden voi siirtää lähimpään apteekkiin, jonne tehdään sopimus potilaan kanssa.  

On tärkeää, että elämässä on rutiineja. Herääminen, kodista lähteminen ja ajoissa oleminen muodostuvat elinpiirin tärkeiksi rutiineiksi, silloin kun on korvaushoidossa. Lääkettä saa vain, jos saapuu paikalle silloin kun aika on sovittu. Vastuu omasta elämästä onkin vain ja ainoastaan yksilön oma. Mikäli aikatauluista ja hoidosta ei pysty ottamaan vastuuta, on hankala myös sitoutua hoitoon.

Korvaushoidon asiakkaaksi hakeuduttuaan häntä kysyttiin mukaan Osis-hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli tukea potilasta ja saada vertaistukea sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Ohessa hän kävi aluksi viikoittain ja myöhemmin kuukausittain omahoitajan luona keskustelemassa omasta tilanteestaan. Korvaushoidon tarkoitus ei varsinaisesti ole tiputtaa lääkkeen määrää nollaan, mutta moni haluaa tiputtaa sitä pikkuhiljaa, omien voimavarojen mukaan.

Kuva: Pixabay.com

Henkilö on syksyllä valmistunut ammattikorkeakoulusta ja työskentelee oman alansa ammattilaisena ja on korvaushoidon asiakas. Asiakkuus ei näy päälle päin. Korvaushoidon asiakkuus ei tee kenestäkään ”kakkosluokan kansalaista”. 

Mielestäni korvaushoidon merkitys päihteidenkäyttäjien elämässä on todella suuri. Kun vieroitushoito ei ole auttanut, korvaushoitoon pääseminen on monelle pelastus. Kuntoutuminen lähtee korvaushoidosta, jossa henkilö on itse motivoitunut hoitoon. Ehkä tulevaisuudessa jää enemmän aikaa psykososiaaliseen hoitoon, kun korvaushoitomuodot kehittyvät injektiomuotoisiksi, jolloin potilaan ei tarvitse käydä päivittäin tai edes viikoittain klinikalla hakemassa lääkettä.  

Lähteet: 

Finlex 1986. Laki 41/1986 Päihdehuoltolaki. Viitattu 13.2.2022 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860041 

Finlex 2008. Laki 33/2008 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä. Viitattu 13.2.2022 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20080033 

Hakkarainen, P. & Tigerstedt, C. Yhteiskuntapolitiikka. 2005. Korvaushoidon läpimurto Suomessa. Viitattu 22.2.2022 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101081/052hakkarainen.pdf?sequence=1

Elämä vastassa-blogi 2017. Osis & Völjy. A-klinikka säätiö. Viitattu 16.2.2022 https://elamavastassa.fi/mainettaan-parempi-korvaushoito/ 

THL 2021. Huumeet. Viitattu 16.2.2022 https://thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet#Korvaushoito 

3 ajatusta aiheesta “Korvaushoito – verorahojen tuhlausta vai lakiin perustuvaa sairauden hoitoa? ”

  1. Kiitos Karo koskettavasta puheenvuorosta. Olen itse parhaillani työvuorossa paikassa, jossa on paljon käyttäjiä, osa asiakkaista käy korvaushoidossa. Kun katselen neljä kilsaa pakkasessa, ilman talvivaatteita, talsinutta nuorta joka hakee puhtaita neuloja, tai naapurissa itseään kuumeessa myyvää naista, on aivan selvää ettei kyse ole valinnasta. Kukaan ei valitse tätä.

    On hirveän epäreilua mitä nämä ihmiset täällä ovat joutuneet kokemaan. Monet “alan konkarit” tuskin koskaan pääsevät täysin “normaaliin” elämän rytmiin. Siksi onkin ihan hurjan tärkeää että heitä voidaan auttaa jollakin tavalla, helpottaa henkistä ja fyysistä kipua. Luoda pientä toivoa ja valoa, antaa arvostusta ja kunnioitusta.

    Jos korvaushoito auttaa edes vähän, tai kuten kerroit esimerkissä paljon, käyttäjää joko lopettamisessa tai ylläpitämään sosiaalisia suhteita ja elämän raameja, on se ehdottomasti hyvä asia. Mitä kustannuksiin ja verorahoihin tulee….uskon että lopulta rahaakin säästyy.

    On tosi helppo tuomita ja syyttää, ymmärtäminen vaatii jo enemmän.

  2. Kiitos hyvästä tekstistäsi!

    Korvaushoidosta puhuminen ja sen esiin tuominen on erittäin tärkeää. Kuten tekstissäsi kerroit, myös päihderiippuvuus on sairaus, joka tarvitsee lääketieteellistä hoitoa siinä missä muutkin sairaudet. Päihderiippuvuutta voidaan tuloksellisesti hoitaa ja korvaushoito on siinä isossa roolissa. (Lääkäriliitto 2021.)

    Olen itse työskennellyt mm. päihdekuntoutujien kanssa ja keskustellut paljonkin korvaushoidon tarpeellisuudesta. Korvaushoito on ollut useammallekin pelastus ja askel kohti päihteetöntä elämää. Sen hyödyt ovat olleet huomattavan suuret. Harvalla kuitenkaan löytyy niin paljon tahtotilaa, että pystyisi lopettamaan päihteiden käytön ilman apua ja tukea – eikä se ole aina terveydellekään hyväksi. Korvaushoidosta saa kuitenkin myös kokonaisvaltaisempaa apua (ainakin täällä Varsinais-Suomen alueella), joten kuntoutuminen on helppo aloittaa sieltä. Tärkeässä roolissa mielestäni ovat korvaushoidon nimetyt omahoitajat, jotka tukevat asiakasta vaikealla matkalla kohti päihteetöntä elämää.

Kommentoi