Tunnetaidot

Nykyään puhutaan paljon tunnetaidoista, ja niiden opettamisesta lapsille. Eikä ihme, sillä tunnetaidot ovat myös osa hyvän mielenterveyden perustaa. Tunnetaitojen opetteleminen alkaa jo pienenä, ja tunnetaitoja lapsena opitaankin kotona, sekä esimerkiksi päiväkodissa. Lapsuudessa opetetut tunnetaidot helpottavat tunnistamaan omia käyttäytymismalleja ja käsittelemään niitä rakentavalla tavalla. Hyvät tunnetaidot mahdollistavat tunnistamaan ja ymmärtämään myös toisen ihmisen tunteenpurkaukset, joka taas parantaa vuorovaikutustaitoja.

Kuinka siis opetamme nuorille tunnetaitoja?

Opetushallituksen peruskoulutuksen opetussuunnitelmaa katsoessa voi todeta, että tunnetaitoja opetetaan 1-6 luokkalaisille monen eri aineen summana. Tunnetaito on kirjoitettuna tavoitteisiin terveystiedon, uskonnon, elämänkatsomustiedon, musiikin sekä äidinkielen aineissa. Lukion opetussuunnitelmassa taas tunnetaito on vain psykologian ja elämänkatsomustiedon tavoitteisiin kirjattu. Lukiossa ja ammattikoulussa (sekä ylemmillä koulutustasoilla) voi valita valinnaisena myös esimerkiksi ilmaisutaidon opintoja, joissa tunnetaitoja ja vuorovaikutustaitoja käydään läpi enemmän.

Entä ne nuoret, jotka eivät valitse valinnaisina esimerkiksi ilmaisutaidon opetusta? Entä jos he eivät ole kotonakaan saaneet tunneälyllistä esimerkkiä vanhemmiltaan?

Miksei nuorille opeteta koulussa erikseen tunnetaitoja? Oletetaanko kaikkien oppineen jo lapsuudessa tarvittavat tunnetaidot? Teini-ikä ja erilaiset kasvun vaiheet voivat olla joillekin ihmisille hyvinkin myllertävää aikaa. Ainakin itse koen, että olen tunnekasvanut eniten nuoruusiän loppupuolella hyvin paljon, sillä elämäntilanteet ovat ”pakottaneet” (lue= mahdollistaneet) itseensä tutustumiseen aivan uudella tavalla. Minun onnekseni lähipiirissäni on paljon samankaltaisia ihmisiä itseni kanssa. Ihmisiä, jotka ovat ”joutuneet” (=lue: päässeet) tähän samantapaiseen myllerrykseen, ja joiden kanssa asioista pystyy puhumaan rakentavalla ja auttavaisella tavalla. Olisin kuitenkin ollut luultavasti hyvin hukassa, jos tällaisia ihmisiä ei olisi lähipiiristäni löytynyt. Mistä olisin avun ja helpotuksen löytänyt ilman lähipiiriä? En tiedä suoraan sanoen.

Kuva Pixabay

Hesarissa on Kaisa Viitasen kirjoittama artikkeli teinipoikien tunteista puhumisen haasteellisuudesta. Artikkelissa on haastateltu sosiologi ja nuoristotutkijaa Maria Peltolaa, joka on tutkinut 12-15 vuotiaiden poikien ajatuksia vaikeiden tunteiden ja huolien ilmaisemisesta läheisissä ihmissuhteissa. Itkeminen ja tunteiden näyttäminen voi joissakin porukoissa vaikuttaa heikkoudelta, jonka vuoksi sitä vältetään. Tunteiden näyttämistä saatetaan estää myös kiusaamisen pelon vuoksi. Kuitenkaan pahan olon ja omien tunteiden kieltäminen ei pidemmän päälle johda hyvään, vaan voi johtaa hyvinkin kauaskantoisiin ongelmiin. Oivamielen sivuilta löytyy mielenkiintoinen harjoite tähän asiaan liittyen.

Kasvattajilla on tärkeä rooli lasten tunnetaitojen kehitykseen, ja tunnetaitojen puute voi periytyä vanhemmalta lapselle. Kotona opitaan omien tunnetaitojen perusta. Jos kotona vanhemmat eivät osaa tunnistaa omia tunteitaan voi lapselle tulla hyvin ristiriitainen olo tunteiden näyttämisestä. Esimerkiksi jos lapsi näkee vanhemman olevan surullinen, ja vanhempi menee piiloon huoneeseen itkemään. Mitä lapsi tästä oppii, jos surua ei selitetä? Lapsi pahimmillaan voi luulla, että vanhemman paha mieli johtuu lapsesta itsestään, ja jatkaa samaa käytöstä itsekin omassa elämässään. Miksi tunteiden näyttäminen on häpeällistä ja pahaa? Ylen sivuilla on silmiä avaava ja tärkeä artikkeli vanhemmilta lapsille periytyvistä käytösmalleista.

Itse olen hyvin iloinen, että tunnetaidot on nostettu esiin kaapin pohjalta, eikä ne ole enää niin suuri mörkö ihmisille. Mielenterveysongelmien vähenemiseen tarvitaan lisää keinoja, esimerkiksi tunnetaitojen opettamisen lisäämisellä. Kokemus on hyvä opettaja, mutta ai vitsi olisipa siistiä, jos itse olisin voinut olla valmiimpi joissakin elämän kohdissa tietyille opetuksille. Jos tunnetaidot kiinnostavat enemmän, tässä lisää linkkejä aiheesta:

YTHS:n sivuilta löytyy lisää tieto tunnetaidoista, ja tunnetaitojen vahvistukseen vinkkejä.

Mielenterveystalon sivuilta löytyy tietoa erilaisista tunteista ja niiden tehtävistä.

Suomen Mielenterveys ry:n sivuilla on avattu tunnetaitojen perusteita kattavasti, sekä sieltä löytyy muutenkin mielenkiintoista tietoa mielenterveydestä,

sekä heillä on nuorille suunnattuja tukiryhmiä.

Anne-Mari Jääskeläinen on kirjoittanut nuorille suunnatun Mitä sä rageet? – # tunteita sikanolosta sairaan siistiin -kirjan, ja kasvattajille suunntatun Mitä sä rageet? – Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen -kirjan. Molemmista kirjoista löytyy harjoitteita tunnetaitojen opetteluun, sekä muuta tärkeää tietoa tunnetaidoista.

2 kommenttia artikkeliin ”Tunnetaidot

  1. Sara Pakarinen

    Olet nostanut esille mielestäni tärkeän, olennaisen ja ennen kaikkea ajankohtaisen aiheen. Olen itse erittäin kiinnostunut tunnetaidoista ja nimenomaan niiden vaikutuksesta mielentervreyteen ja ylipäänsä vuorovaikutukseen, josta alussa kirjoitatkin.

    Kävin lukemassa linkkaamasi Ylen artikkelin, josta mieleeni jäi lause tunteiden sanoittamisen tärkeydestä. Kirjoititkin siitä, että lapsi voi luulla vanhemman pahan olon johtuvan hänestä itsestään. Omien tunteiden sanoittamisen tärkeyttä tulisikin korostaa vanhemmmille, sillä he eivät välttämättä itse tule ajattelleeksi asian vaikuttavuutta lapseen.

    1. Sirkku Mäkinen

      Totta! Monesti itsekin yrittää sanoittaa lasten kanssa toimiessa niitä omia tunteita. Lapsi ei tosiaankaan aina tajua mistä erilaiset tunnereaktiot johtuvat, joten niidenkin oppiminen on erityisen tärkeää lapsen kasvun kannalta.

Vastaa