Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla.

Harmaiden hiusten saaminen oli suhteellisen lähellä  eräänä aamuna, kun huomasin uutisen, jossa hallituksen mahdollisen päätöksen poikkeusolojen voimassaolon jatkamisesta ainakin HOITAJIEN kohdalla. 

Tehy kirjoitti ennakoivasti, etteivät usko tilanteen muuttuvan, sillä hoitajia on muutenkin liian vähän. Kristallipalloon tuijottaminen ei ole tässä asiassa ollut kovinkaan ihmeellinen teko, kyllähän tämä oli odotettavissa.  Jokainen osasi tätä hoitoalalla odottaa, mutta ei olisi halunnut uskoa. Vaikka tilanne työmaalla tuntuu olevan rauhallinen tällä hetkellä, voi se silti räjähtää käsiin milloin tahansa. 

Omassa työssäni pääsen ”helpolla” mutta eräs päivä täysissä suojavarusteissa hetkellisesti raskashoitoista potilasta hoitajakollegan kanssa pyöritellessä, mieleeni tuli lämmöllä ajatuksia niitä hoitajia kohtaan, jotka tekevät sitä koko vuoron ajan. 

Onko perin reilua rajoittaa hoitoalan työntekijöiden oikeuksia, kun muiden ihmisten rajoituksia mahdollisesti höllennetään? Ei ole reilua ei, mutta viisasta. Onko reilua, että koronakeskiössä olevien hoitajien työstä saatavaan korvaukseen ei tule minkäänlaista lisää? Ei ole reilua ei, mutta ei myöskään viisasta. 

Onko reilua, että hoitajat tekevät työtään ilman voimassa olevaa työehtosopimusta ja kokevat epävarmuutta siitä miten ja missä työtä jatketaan sekä milloin. Saako lomaa pitää ja riittääkö se edes siihen, että oma mielenterveys säilyy. Ei todellakaan ole reilua, mutta minulla ei ole tähän ratkaisua ehdottaa, mutta ei tunnu olevan kenelläkään muullakaan, sillä vaihtoehdot ovat olleet toistaan huonompia mitä ilmoille on heitetty. 

Kuva: pixabay.com

Poikkeuksiin vetoaminen on hyvä taktiikka, oikeastaan kaikessa. Sen varjolla voidaan ratsastaa pois tilanteesta kuin tilanteesta. Taktiikkaa ei tosin voi käyttää, kuin muutamaan otteeseen, sillä jossain vaiheessa toista osapuolta saattaa viivyttely taktiikka alkaa korventamaan ja maiseman muutos tapahtuu hyvinkin nopein liikkein. 

Tässä (hoitajien) tapauksessa meillä on kuitenkin laki, jossa vattuuntunutta osapuolta kielletään lähtemästä kotipesästä, jos neuvoteltu ratkaisu ei miellytä taikka toimi kaikkien osapuolten kannalta.   

Pian valmistuvana minulle lomia ei olisi muutenkaan ja entisenä yrittäjänä olen tottunut tekemään töitä ilman lomia. Lopputulos tosin on ollut hiustenlähtöä, unettomuutta ja yleistä huonovointisuutta. Sitäkö meiltä nyt sitten odotetaan hoitajina, töitä ilman oikeuksia ja pelkkiä velvollisuuksia. 

Stick with it, mitäs läksit sairaanhoitajaksi kikkelis kokkelis.

Jätä kommentti

Vastaa