Kokemuksia ihmisten kohtaamisesta järjestötyössä – Suomen Punaisen Ristin työntekijänä

Työskentelin Suomen Punaisella Ristillä 2016 face-to-face työntekijänä ja tiiminvetäjänä Kouvolassa. Yleisesti Face-to-face työntekijä järjestää kuukausilahjoittajia eri kohteisiin esimerkiksi nuorten turvatalolle, turvapaikanhakijoille, kriisialueille ja muihin kohteisiin. Kuukausilahjoittaja saa itse päättää summan millä hän lähtee mukaan toimintaa ja kuukausilahjoituskohteen mihin hän haluaa lahjoittaa. Tästä linkistä voit tutustua Suomen Punaiseen Ristiin, vaikka se on monille entuudestaan tuttu järjestö.

Tiiminvetäjänä olin vastuussa Kouvolan alueesta, muista feissaajista, kuukausilahjoitusten tavoitemäärästä jokaisessa työvuorossa, työvuorojen ja paikkojen suunnittelusta, viikoittaisesta raportoinnista, uusien työntekijöiden haastatteluista ja kouluttamisesta. Ylipäätään, että koko konsepti toimi. Koin työn kokonaisuudessaan mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi, koska näin paljon erilaisia ihmisiä kaduilla ja ovilla feissatessa. Voin auttaa ihmisiä ja pelastaa ihmishenkiä, vaikka en heitä koskaan näkisikään. Tiedän ainakin sen, että tein hyvää työtä. Näen kohtaamisen mahdollisuutena. Olemalla läsnä välität parhaiten viestiä toiselle osapuolelle ja annat kuvan hyvästä vuorovaikutuksesta. Nämä oli syitä, miksi hain sosionomin koulutukseen: haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja auttaa heitä.

Havaintoja vuorovaikutuksesta, vuorovaikutuksen ongelmat kohdat ja mahdolliset häiriöt

Koin johtamisen luontevana, koska aina johtamisessa pitää ottaa myös muiden roolit huomioon ja omasta mielestäni osaan ottaa ne huomioon. Haasteellisinta oli kohdata hankalia ihmisiä. Ryhmän johtamiseni edisti ryhmän toimintaa, koska toimintani ei vaikuttanut muiden toimintamahdollisuuksiin. Olin joustava, osasin motivoida, kannustaa, kannustin hyvään ilmapiiriin, en jättänyt ketään ulkopuoliseksi ja yritin parhaimpani mukaan ottaa kaikki huomioon. Koen, että olen hyvä vuorovaikuttaja. Olen vuorovaikuttajana hyvä puhumaan, kuuntelemaan ja empaattinen. Reagoin kommunikaatioon eleillä, ilmeillä, äänenpainolla ja katseella. Mielestäni nämä ovat merkitseviä seikkoja ja ne luovat sanoille merkityksiä. Nämä kaikki seikat piti ottaa huomioon ihmisisten kohtaamisessa. Minun mielestäni näitä jokaista osa-aluetta jokainen voi kehittää ja tulla vielä paremmaksi vuorovaikuttajaksi.

Mielestäni huono vuorovaikutus on ihmisen laiminlyömistä. Laiminlyömällä ihmisen perustarvetta vuorovaikutusta et kunnioita häntä. Esimerkiksi kännykän ääressä oleminen silloin, kun sinulle puhutaan. Et kuuntele, keskityt muuhun. Tämä on myös yksi suurin häiriötekijä vuorovaikutuksessa tänä päivänä ja tähän myös kiteytyy milloin vuorovaikutus ei toimi.

Vuorovaikutuksessa on kyse perustarpeesta, sosiaalisesta kanssakäymisestä. Näen tärkeimpänä kulmakivenä empaattisuuden sosiaalisessa kanssakäymisessä. On harmi, että monesti väärinymmärrämme toisiamme. Syntyy paljon konflikteja, mielenpahoittamista ja asioiden halki puhumista. Ihmiset eivät osaa pukea aina sanojaan sellaiseen muotoon, että viesti välittyisi halutulla tavalla toiselle osapuolelle. Tarkoitusperä voi olla hyvä, mutta toinen osapuoli ymmärtää väärin.

Tässä vaiheessa empaattisuus astuu rooliin. Mielestäni empaattisuutta voi oppia niin kuin muita taitoja, myös empatia on opittavissa oleva asia. Kuvittelemalla miltä toisesta tuntuu. Kuvittele toisen osapuolen kertoma juttu samalla tavalla. Voitko samaistua siihen ja kuvitella miltä toisesta tuntuu?

Omat vuorovaikutustaidot ovat meitä. Haluan itse oppia lisää vuorovaikutustaidoista, parantaa ennalta olevia vuorovaikutustaitojani ja tulla paremmaksi vuorovaikuttajaksi. Sosionomin työ on hankalaa, jos et omista hyviä vuorovaikutustaitoja. Tämän on kehittyvä ala myös asiakkaiden näkökulmasta. Uusia ongelmia tulee koko aika lisää ja niihin tarvitsee uusia lähestymistapoja, vuorovaikutustaitoja ja -tapoja.

-Antti

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *