Aikomuksenani oli viimeisessä blogikirjoituksessani surkutella ääneen aiottua pienemmäksi kutistunutta projektiani asiakkaiden osallistamisesta. Suunnittelin usean viikon ajan esiopetuksen vanhempien ja tulevan koulun opettajien yhteistä tapaamista, jossa vanhemmat olisivat voineet yhdessä pohtia huolta herättäviä kysymyksiä koulun aloitukseen liittyen. Pandemiarajoitteista johtuen vanhempaintapaaminen jää aikakin tällä erää kasvotusten toteutumatta.
Helsingin Sanomien mielipidekirjoitus 10.4. sai minut kuitenkin toisiin ajatuksiin blogikirjoitukseni aiheesta. Nimimerkki Koulukiusatun äiti kertoi, miten perheen hyvinvointi parani kertarysäyksellä, kun koulut siirtyivät etäopetukseen. Koulumaailmassa siis liikutaan kuitenkin.
Kirjoituksessaan äiti kuvaili, miten ilottomasta ja hiljaisesta lapsesta oli tullut innokas opiskelija ja miten koulutehtävät olivat nostaneet lasta aivan uusille tasoille. Hän keskusteli ajatuksistaan ja pohti asioita yhdessä perheen kanssa innostuneesti. Koululaisen ei tarvinnut jo edellisenä iltana aloittaa seuraavan koulupäivän selviytymissuunnitelman tekemistä. Ei pelottavia koulumatkoja, eikä yksinäisiä ja ”pitkiä” välitunteja.
Mieleeni palasivat omat ala-asteen koulumuistot muutaman kymmenen vuoden takaa. En kokenut systemaattista ja vuosia kestävää koulukiusaamista, mutta muistan kuitenkin, miten erityisesti koulumatkat tuottivat päänvaivaa jo edellisenä iltana ja vatsaa sattui usein aamuisin. Milläköhän tuulella parhaan ystäväni isoveli on? Heiluuko nyrkki? Joudunko hakemaan polkupyörääni taas ojasta? Korostan vielä, että kiusaamiskokemukseni olivat hyvin satunnaisia. Ne saivat kuitenkin pienen mieleni pelosta sekaisin. Voidaan vain kuvitella lapsen kokemaa pelkoa vakavissa ja pitkään jatkuneissa kiusaamistilanteissa.
Muutamia päiviä myöhemmin silmiini osui taas mielipidekirjoitus Helsingin Sanomista (15.4). Siinä poikkeuksellisesti (taas!) nimimerkillä; Ryhmä neurokirjon oppilaiden vanhempia kirjoitti: ”Etäkoulun myötä neurokirjon oppilaan kuormitus, stressi ja ahdistus olivat poistuneet. Kouluun menosta johtuvan stressin sijaan oppilaat saivat keskittyä olennaiseen: oppimisen iloon”. He myös pohtivat, tarvitaanko pandemia ja poikkeustila, ennen kuin oppilas saa hänelle sopivat kouluolot? He toivoivat, että etäkoulun käyminen pandemian jälkeenkin olisi ainakin osittain mahdollista. Suuret opetusryhmät ja avoimet tilat ovat neurokirjon (tässä: ADHD ja autismikirjo yleisimpinä) oppilaille aisti- ja sosiaalisen kuorman takia erittäin uuvuttavia. Väsyneenä oppimista ei tapahdu ja se turhauttaa.
Nämä kaksi mielipidekirjoitusta saivat kunnian olla viimeisen blogikirjoitukseni aiheena. Ne herättivätkin minussa monenlaisia ajatuksia.
Miten koulumaailmasta saataisiin kaikkia oppijoita innostava ja oppimista tukeva?
Pitäisikö perheillä olla enemmän mahdollisuuksia valita erilaisista opiskelumuodoista, edes osittain? Neurokirjon oppilaiden vanhemmat ilmaisivatkin kiinnostustaan lähi- ja etäopetuksen kehittämiseen yhdessä vammaisoikeusperiaatteen ”Ei mitään meistä ilman meitä” mukaan.
Lapsella on oikeus vertaisryhmässä toimimiseen, mutta entä jos vertaisryhmä ahdistaa, lamauttaa ja vie elämänilon?
Heräsikö sinussa ajatuksia?
-Kevätterveisin Martta
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei!
Koulumaailma voi olla toiselle pelastus ja toiselle painajainen. Viime aikoina on tosiaan paljon puhuttu, kuinka perheet ja lapset ovat jääneet oman onnensa nojaan niin koulun kuin muunkin elämän suhteen. Asioilla kun tuppaa aina olemaan useampi näkökulma ja kokemus on jokaiselle yksilöllinen.
Toivon, että tämä kriisi uudistaa opetusmaailmaa ja luo erilaisia mahdollisuuksia opetukseen. Erilaisia oppimistapoja tulisi huomioida ja tarjota ainakin osittaisia vaihtoehtoisia tapoja opiskella, se “koulunpenkillä” luentoja kuunnellen ei vain sovellu kaikille. Etäopetuksen haaste on se, miten voidaan taata, että jokaisella oppilaalla on kotona opiskelun tasapuolisesti mahdollistavat välineet, kuten tietokone ja internetyhteys.
Hei, kiitos kommentistasi!
Minäkin toivon uusia tuulia opetuksen järjestämiseen tulevaisuudessa. Ehkä tämä etäkoulukokemus niitä poikii. Valinnan mahdollisuutta enemmän!