Yksinäisyys koskettaa valtaosaa ihmisistä jossain elämänvaiheessa ja se voi olla vain hetkittäistä ja liittyä tiettyihin tilanteisiin. Yksinäisyys voi myös pitkittyä ja ulottua elämän monille eri alueille. Tutkimusten mukaan joka kuudes lapsi tai nuori kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan yli 9 % peruskoulun 8. ja 9.-luokkalaisista kertoi, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää, kenen kanssa keskustella asioista. Yli 17 % kertoi, että heillä on yksi läheinen ystävä.
Yksinäisyys on monen lapsen ja nuoren elämänlaatua heikentävä kipeä tunne, joka alentaa itseluottamusta ja lisää riskiä muun muassa masennukseen ja ahdistukseen sekä ilmenee usein myös selittämättöminä fyysisinä oireina kuten päänsärkynä tai vatsakipuna. Lapsuudessa koettu vakava yksinäisyys jatkuu usein myös nuoruudessa ja lisää nuoren syrjäytymisriskiä.
Yksinäisyys on subjektiivinen tunne ja itsensä voi kokea yksinäiseksi myös ryhmässä. Yksinäisyys voi olla sosiaalista tai emotionaalista. Sosiaalisesti yksinäisellä ei ole ympärillään sosiaalista verkostoa tai hän kokee, ettei jostain syystä kuulu joukkoon. Emotionaalisesta yksinäisyydestä kärsivä kokee, että häneltä puuttuu läheinen ystävä, jonka kanssa jakaa arjen iloja ja suruja.
Alla video, jolla oululainen Harri kertoo kokemastaan yksinäisyydestä.
Yksinäisyyden kokemusten syitä voivat olla esimerkiksi suuret elämänmuutokset, kuten nuoren muutto pois lapsuudenkodistaan ja opintojen aloittaminen, puutteet sosiaalisissa taidoissa, aiemmat kiusaamisen kokemukset, lapsuudessa koettu toistuva torjutuksi tuleminen tai erilaiset persoonallisuuden piirteet kuten ujous.
Mikä avuksi yksinäisyyteen?
Yksinäisyystutkija Niina Junttila tarjoaa monia keinoja tarttua yksinäisyyteen: yksinäisten sosiaalisten ja sosiokognitiivisten taitojen vahvistaminen, matalan kynnysten mahdollisuuksien tarjoaminen sekä yksinäisyyteen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvien ajatusvääristymien muuttaminen esimerkiksi terapian avulla. Näitä keinoja yhdistää se, että apua tarjotaan yksinäiselle.
Junttila pitää kuitenkin erityisen tärkeänä laajentaa yksinäisyys yksinäisten ratkottavasta ongelmasta koko yhteiskunnan haasteeksi ja korostaa arkisten kohtaamisten mahdollisuutta, sillä kohtaamattomuus satuttaa ja onkin tärkeää vaikuttaa asenteisiin yleisesti sekä yksinäisten huomioimiseen ja vastavuoroisuuteen.
Yksinäisille nuorille on tarjolla apua myös erilaisten puhelin- ja chattipalveluiden muodossa. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto tarjoaa apuaan puhelimitse, nettikirjepalvelun sekä chatin avulla. Suomen Mielenterveysseura koordinoi Sekasin-Chat -hanketta, jossa lapsi tai nuori voi keskustella haluamistaan teemoista anonyymisti verkossa.
https://www.mll.fi/vanhemmille/toiminta-lapsiperheille/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Yksinäisyyden kokemusten poistamisessa meillä kaikilla on suuri rooli. Kiinnitä huomiota ympärilläsi oleviin ihmisiin ja puhu heille! Moikkaa naapuria rappukäytävässä tai kysy kuulumisia tutulta teiniltä.
Toivottavasti me kaikki tulevat sosiaalialan ammattilaiset alkaisimme kiinnittää yksinäisyyteen enemmän huomiota ja tarjoaisimme aikaamme ja osallisuuden kokemuksia niille, jotka niitä kipeimmin tarvitsevat, vaikka eivät niitä itse uskaltaisi pyytääkään.
-Rina-
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei Rina ja kiitos tästä postauksesta! Yksinäisyys on ihan yleisestikin niin sydäntä särkevä aihe, että siitä on välillä jopa vaikea lukea tai kuulla. Minusta kuitenkin tuntuu, että yksinäisyyden kumuloituvaan vaikutukseen on alettu herätä, ja siihen on keksitty monenkirjavaa matalan kynnyksen ehkäisevää palvelua sekä auttavaa palvelua jo vaikeaankin ongelmaan. Silti tuntuu, että aina pitäisi tehdä vielä enemmän.
Kiitos kommentista. Palvelut tosiaan ovat lisääntyneet ja esim. erilaisia chat-palveluita on jo runsaasti tarjolla. Ongelmana näkisin kuitenkin sen, kuinka saavutetaan juuri ne nuoret, joille yksinäisyys on jo aiheuttanut syrjäytymistä ja jotka eivät itse jaksa hakeutua palveluiden piiriin. Etsivän nuorisotyön kautta osa näistä nuorista pääsee palveluiden piiriin, mutta eivät valitettavasti kaikki.