Näkymättömät yksinäiset

Hyvä lukija!

Blogin tarkoitus oli käsitellä reflektoiden erilaisia vanhustyöhön liittyviä teemoja saman aikaisesti kun teemme projektityötä ikäihmisten lähiötoiminnassa. Projektimme on ainakin toistaiseksi keskeytetty, johtuen koronaviruksen vuoksi asetetuista rajoituksista ryhmäkokoontumisten suhteen. Vanhustyötä koskettavat aiheet eivät kuitenkaan tähän lopu, vaan jatkamme aiheiden käsittelyä blogissamme. Haluankin tuoda ensimmäisessä julkaisussa esille ajatuksiani etsivän vanhustyön tärkeydestä.

Väestömme eliniän odote on ollut kasvussa jo pitkään. Erityisesti hyvin iäkkäiden ihmisten määrä kasvaa Suomessa nopeasti. Vertailuksi siinä missä 1970-luvulla oli vain noin komisen tuhatta 90-vuotiasta on heitä tällä hetkellä jo noin 50 000. Jo nyt todellisuuttamme ovat yksinäiset vanhukset ja ikääntyneet jotka jäävät lähes kaikkien palveluiden ulkopuolelle, joko tahtomattaan tai vapaaehtoisesti.

Törmäsin projektimme suunnittelupalaverissa seuraavaan Riihimäen kaupungin väestörakennetta koskevaan tietoon. Pelkästään yhdellä vajaan 3000 asukkaan lähiöalueella on noin 600 ikäihmistä. Lähiön aktiivisimmat ja hyväkuntoisimmat ovat todennäköisesti vanhuksille suunnattujen matalankynnyksen palveluiden parissa omaehtoisesti, mutta kuinka on heidän laita, jotka jäävät tämän sosiaalisen verkoston ulkopuolelle? Tutustuimme alueen vanhuksille suunnattuun korttelitoimintaan ja suurena huolenaiheena nousikin esille, kuinka tavoittaa mukaan toimintaan syrjäytyneet ja huono-osaiset ikäihmiset. Erityinen huoli kohdistui heihin, joita ei sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla ole tavoitettu ja joille yksinäisyys on jokapäiväinen kokemus.

Vaikka tarjolla onkin runsaasti matalankynnyksen toimintaa, ei etsivän vanhustyön tärkeyttä ei voi olla korostamatta. Monesti tämän tyyppiseen toimintaan on vaikeinta saada juuri niitä asiakkaita, jotka eniten hyötyisivät toiminnasta. Suomalaisessa kulttuurissa elää myös vahvasti ajatus pärjäämisestä, selviytymisestä ja siitä ettemme halua olla vaivaksi kenellekään. Etsivä vanhustyö menee sinne missä asiakkaat ovat ja nimensä mukaisesti etsii heidät. Etsivä työ voi näkyä tiedottamisena ja tietojen keräämisenä, mutta ennen kaikkea se on konkreettista toimintaa syrjäytyneiden tai syrjytymisvaarassa olevien vanhusten löytämiseksi. Etsivän vanhustyön muoto voi olla jalkautuvaa työtä, mennään sinne missä yksinäisiä ihmisiä on ja esimerkiksi kutsutaan heidät koolle järjestettyyn toimintaan. Etsivätyö on ihmisen luokse menemistä ja kohtaamista, harva yksinäinen ja eristäytynyt vanhus hakee itse apua tilanteeseensa. Kynnys kotoa lähtemiseen on kasvanut tai se on fyysisesti lähes mahdotonta.

Se voi olla kerrostalon raskas ulko-ovi. Syy, jonka vuoksi vaikkapa rollaattorin kanssa liikkuva vanhus ei pääse ulos, jää kotiinsa ja kokee yksinäisyyttä.

Yle uutisten artikkelissa käy ilmi vapaaehtoisten tärkeys etsivässä vanhustyössä ja se käsittelee IkäArvokas-hankkeen loistavaa ideaa löytää yksinäiset vanhukset ja saada heidät ystävätoiminnan piiriin. Artikkeli käsitteee Ylivieskan kunnan etsivää vanhustyötä joka toimii esimerkillisesti ennaltaehkäisevässä vanhustyössä. Kotikaupunkini Riihimäen matalankynnyksen toiminta ikäihmisille on monipuolista, mutta etsivän vanhustyön osalta löysin tietoa ainoastaan Riihimäen vanhusneuvoston muistiosta, jossa mainitaan että etsivä vanhustyö aloitetaan Riihimäellä. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten Riihimäen kaupunki toteuttaa etsivää vanhustyötä. Tulevaisuudessa koen meidän sosiaalialan ammattilaisten tarpeen työmarkkinoilla edelleen lisääntyvän erityisesti uusien tehtävänkuvien myötä. Vanhustyössä etsivätyö työllistää jo nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa. Tähän tarvitsemme sekä ammattilaisia, että vapaaehtoisia toimijoita. Onko sinun kotikunnassasi etsivää vanhustyötä tai etsivää vapaaehtoistoimintaa ja mitä ajatuksia etsivätyö herättää? Millä tavoin tavoittaisimme ne vanhukset jotka ovat vaarassa hautautua yksinäisyyden musertavan taakan alle?

linkit lähteisiin:

www.vtkl.fi

www.valli.fi

https://yle.fi/uutiset/3-11093709

Yksi kommentti artikkeliin ”Näkymättömät yksinäiset

  1. Tiina Salo

    Todella asiapitoinen ja silti lämminhenkinen bloggaus! Vanhukset jäävät kaikessa minimaaliselle huomiolle. Niin, tai ei nyt, kun tänänkin uutiset kertoivat, että Uudellamaalla vanhukset eivät usko sitä, että pitäisi pysyä kotona, vaan karkailevat kahville. Otsikkokin oli: “Kuin kirppuja paimentaisi”.
    Henkilökohtaisesti toivoisin vanhustenhoidolle vetovoimaa, jotta sinne saataisiin tarpeellinen määrä omistautunutta henkilökuntaa. Onnea kaikkiin hankkeisiinne!

Vastaa