Pandemian myötä arki on muuttunut radikaalisti, eikä rauhan aikana ole vastaavia olosuhteita ennen kohdattu. Itse sairauden pelon lisäksi myös poikkeusolot, sosiaalinen eristäytyminen, tilanteen hallitsemattomuus ja leviämistä hidastavat yhteiskunnalliset toimenpiteet tuovat omat stressitekijänsä elämään ja herättävät meissä erilaisia tunteita.
Nyt jos koskaan on tärkeä aika pysähtyä tunteiden äärelle.
Uudenlaiset tilanteet herättävät usein yllättäviäkin tunteita, joita on hyvä tutkia ja tarkastella vähän lähemmin. On kuitenkin tärkeää, että teemme sen hyväksyvästi ja rakkaudella. Ne epämukavaltakin tuntuvat kuuluvat asiaan. Varsinkin ne.
Tunteiden käsittelyn tapoja on monenlaisia. Moni saattaa esimerkiksi syyllistyä omista yllättävistä tunteistaan (”Mussa on joku vika kun tunnen näin”), vähätellä omia tunteitaan (”Eihän mulla ole mitään syytä tuntea näin”) tai jopa hävetä omia tunteitaan (”Miksi mä olen tällainen?”). Mutta let’s face it – meillä kaikilla on myös niitä tunteita, joista emme välttämättä ole kovin ylpeitä tai joita emme odottaneet kokevamme. Ja se on täysin ok. Omien tunteiden validointi auttaa rauhoittamaan oloa ja luo tilaa tunnemyllerryksen keskelle.
Tunteet paljastavat aina jotain itsestä, kuten tarpeita, haluja ja rajoja.
Niiden tutkimisessa kannattaa kuitenkin malttaa katsoa vähän pintaa syvemmälle ja lukea niiden viestit huolellisesti. Kateuden tunteminen kaverin viettäessä karenssia onnellisesti parisuhteessa ei tee sinusta automaattisesti kateellista ja huonoa ystävää, vaan ehkä viestii oman yksinäisyyden tunteen tuomasta surusta. Raivo ihmisten välinpitämättömyydestä rajoitustoimia kohtaan ei tarkoita sinun olevan ylimielinen kiukuttelija, vaan saattaakin olla naamioitunutta pelkoa hallitsemattomien haasteiden keskellä.
Haastankin sinut nyt pohtimaan: Miltä susta tuntuu?
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hyvin totta. Ihmisten käytös viestiikin usein jostain muusta, miltä e tosiasiassa vaikuttaa.
Huomaan usein itse olevani ärtynyt, kun olen epävarma tai oikeastaan harmistunut.
Tänään olen väsynyt. Nukuin huonosti.
Tunnen myös pettymystä.
Asia toisensa jälkeen muuttuu. Korona on sekoittanut suunnitelmia ja repinyt ihmisiä erilleen toisistaan.
Kyllä se myös ärsyttää.
Ikävöin monia läheisiä.
Se tuntuu alakulona.
Toisaalta mieltä lämmitää kovastikin, kun ihmiset puhuvat tunteistaan avoimemmin, kuin yleensä! tai kysyvät niistä toisiltaan, niinkuin sinä nyt.
Olipas muuten mukavaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan, miltä minusta oikeasti tuntuu.
Ihmiset kysyvät toisiltaan “Mitä kuuluu?”, ja haluavat kuulla, että: “Ihan hyvää.”
Pandemian myötä varmasti yksinäisyyden aiheuttamat tunteet, stressi, epävarmuus vievät elämänhalua, kun “mitään ei voi tehdä” ja saatika ketään nähdä, jos kaverit ja sukulaiset kuuluvat riskiryhmään ja tukea ei ole arkeen samanlailla kun ennen.
Yksin asuvalle tämä on varmasti haastavaa, jos on aiemmin ollut sosiaalinen ja viettänyt paljon aikaa kodin ulkopuolella ja perheille jotka ovat tukeutuneet päivähoitoon ja iso vanhempiin.
Pandemia on jo aiheuttanut paljon negatiivista, mutta toivotaan ettei lisää tulisi!