Sosiaalisesta eristäytymisestä ja sen seurauksista

Näinä aikoina sosiaalinen media ja uutiset ovat pullollaan vinkkejä, kuinka selvitä sosiaalisesta eristäytymisestä ja kuinka saada aika kulumaan, kun omasta kodistaan ei pääse poistumaan ja suunnilleen kaikki aktiviteetit on peruttu. Nämä vinkit ainakin itselleni kuratoidussa sosiaalisessa mediassa pyörivät oman kodin laiton ja huonekasvien kasvattelun ympärillä. Nyt olisi myös se aika, kun laitat tomaatit ja kesäkukat itämään.  

Haluaisin kovasti järjestellä kotiani, konmarittaa tavaroitani sekä laittaa kesän kasvikset ja kukkaset itämään, mutta valitettavasti olen sellaisessa tilanteessa, etten pääse asumaan asuntooni ehkä jopa kuukauteen. Uuteen kämppääni tuli yllättäen tarve lattiaremontille, joten kuun vaihteessa olen tunkenut kaiken omaisuuteni kahteen häkkivarastoon sekä kavereilleni. Väliaikaisesti asustan poikaystäväni luona. Näin koronan aikaan oman tilan ja omien rutiinien hakeminen, sekä keskittyminen mieleisiin puuhasteluihin toimii monelle henkireikänä, kun olemme jumissa kodeissamme. Itse olen onnekas, kun voin punkata poikaystäväni luona, mutta minulta puuttuu paikka mikä tuntuu kodilta. Epätavallinen elämäntilanne, yhdistettynä poikkeustilaan tuntuu hieman raskaalta. Olen kuitenkin varsin onnekas, verrattuna moniin muihin.

Median mukaan kotihälytysten määrä on kasvanut. Kuppiloiden ollessa kiinni, ihmisten alkoholinkäyttö on siirtynyt koteihin, mikä tietenkin järjestyshäiriöihin ja väkivaltaan kotien piirissä. Alkot ovat kertoneet laatikkoviinien myynnissä tapahtuneen piikin. Lastensuojeluilmoitukset ovat vähentyneet, kun perheet ovat jääneet keskenään ongelmineen. Tästä uutisoi Yle 7.4. https://yle.fi/uutiset/3-11259988

Silmiini on osunut uutisartikkeleita, missä käsitellään kodittomien tilannetta tällaisena aikana. Monet joutuvat sulkeutumaan koteihinsa epävakaan perheenjäsenen kanssa. Helsinginkadulla Kalliossa näkyvät edelleen vanhat tutut laitapuolen kulkijat: onhan ne tavalliset aineet saatava ja tovereita nähtävä. Järjestöjen ylläpitämät yhteiset päivätilat on suljettu toistaiseksi ja tapahtumat on keväältä peruttu. VVA pitää ainakin toistaiseksi yömajansa ovet auki. Myös Helsingin kaupunki pyrkii pitämään suojansa auki. Kirkko ja kaupunki uutisoi aiheesta 18.3. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-kadulla-kohtaamistamme-ihmisista-kaikki-eivat-edes-tieda-koronasta-diakonissalaitos-jatkaa-kaikkein-heikoimmilla-olevien-ihmisten-tukemista-myos-poik#219f12da. HS uutisoi aiheesta myös 18.3. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006442491.html

Mielenterveysjärjestöt ovat kiireesti pyrkineet viemään palvelunsa nettiin. Netissä saatavilla olevista palveluista on uutisoitu paljon, mikä varmasti edesauttaa palvelujen piiriin hakeutumisessa. Tarjolla on useita chat- palveluita, missä koronasta huolestuneet ihmiset voivat saada luotettavaa tietoa. Mielenterveysongelmien kanssa painivat joutuvat nyt pärjäämään etäterapian kanssa, sillä vertaisryhmien tapaamiset sekä yhteiset tapahtumat on peruttu. Heikossa asemassa olevien ihmisten tila on heikentynyt entisestään ja mikäli elämästä on puuttunut rutiinit ja rytmi, on tässä tilanteessa entistä hankalampi niitä muodostaa. Monille rutiinin tarjoaa juuri viikoittainen terapia tai järjestön tarjoama toiminta.

Riippuu yksilön yhteiskunnallisesta asemasta ja kiinnittymisestä yhteiskuntaan, kuinka hyvin hän pystyy poikkeustilaan reagoimaan ja sopeutumaan. Toiset jatkavat elämäänsä tavalliseen tapaan, toiset joutuvat sulkeutumaan entistä tiiviimmin koteihinsa, mikä voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa mielenterveyskuntoutujille takapakkia kuntoutumisessa ja kiinnittäytymisessä yhteiskuntaan. Pidetään peukkuja, ettei poikkeusaika jätä jälkeensä sosiaali- ja terveysalalle pommia.

5 kommenttia artikkeliin ”Sosiaalisesta eristäytymisestä ja sen seurauksista

  1. Paljon oon tätä samaa pohtinut. Itseä turhauttanut sisällä oleminen, mitä on nyt töiden loputtua sitten ollutkin yli kaksi viikkoa jatkuvasti kauppareissuja ja metsälenkkejä lukuunottamatta (+ täällä toinen jonka suunnitelmissa idättää vähän kaikkea syötävää!). Se on äärimmäisen tärkeää, saada itelle joku projekti. Mulla nyt oli viime kuussa perhe-elämässä jotain, mikä teki arjesta todella vaikeaa, mutta oon näin jälkikäteen iloinen että se tapahtui silloin kun vielä pääsi elämään ns. normaalia elämää – tämän takia oon paljon miettinyt juuri samaa mistä kirjoiti, että miten ihmiset joilla on mielenterveysongelmia tai esimerkiksi väkivaltaa perheissään reagoi tähän sisälle lukittautumiseen, ja onko heille suunnattuja palveluita sitten tarpeeksi. Tai ylipäänsä vaikuttaako ne samalla tavalla, kun ei esimerkiksi pääse näkemään sitä terapeuttia. Tein itse nuorisotöitä verkossa sen aikaa kun töissä vielä olin, ja siinä se toimi suhteellisen hyvin, mut nuoret toki harvemmin onkaan mielenterveyskuntoutujia.

  2. AnniKOPASOVA

    Todella tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta hyvin kirjoitettu postaus. Itsekin olen pohtinut näiden viikkojen aikana yhtä sun toista ja sitä, miten erilaisissa elämäntilanteissa ihmiset joutuvat painimaan tämän poikkeustilanteen keskellä.

  3. Mari Etelämäki

    “Näin koronan aikaan oman tilan ja omien rutiinien hakeminen, sekä keskittyminen mieleisiin puuhasteluihin toimii monelle henkireikänä, kun olemme jumissa kodeissamme” – lainasin sun kirjoituksesta tän.

    Siis nimenomaan myös tää, et kun ollaan vaan kotona, eikä ole kun vain minä, tai omassa tapauksessa minä ja mieheni, niin oikeesti täytyy muistaa et ei se sitä tarkota että pitäisi olla kokoajan sen toisen kanssa, näinä päivinä on myös tärkee keksii omaa mielenkiintosta puuhaa ja tekemistä siellä kotonakin.

    Itsellä on työ, joka pitää aikalailla normi arjessa kiinni, mutta siis tää koskettaa kyl niin paljon ihmisiä jotka on nyt jumissa kodeissaan ja epätiedossa omista tulon lähteistä esim. Toivois tosi paljon, et ihmiset yrittäis ottaa tän nyt sit jotenkin käänteisesti päässään, et “jaa no ollaan sit kotona ja yritetääs täälä touhuta sit niitä juttuja mitä ei muuten koskaan ehdi”.

    Toinen näkökanta mulla myös on tuolta mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköistä, et huh. Sielä on ihmiset aika kovilla tällä hetkellä ja työntekijöillä on iso merkitys nyt sille, miten me luodaan sinne mahdollisimman normaalit oltavat ku ollaan kokoajan kiireisiä ja poissaoloja on paljon ja maskit naamalla kuljetaan sielä ilmeettöminä tzompeina.

    Tää aika ottaa koville henkisesti monia, mut pyrittäis nyt saamaan vaan mahd. normaali elämä itselle, muille ja samalla herätellä niitä uusia näkemyksiä ja mielenkiinnon kohteita, kun ollaan tällaisessa poikkeustilassa.

    Hyvä kirjoitus Anni ja siis tsempiiä sinne korona aikaan ja siihen ettet saa olla edes kotona.

    1. Anni Lassila

      Kiitos tsemppauksesta! Nyt olen jo päässyt muuttamaan. 🙂

      Toivottavasti kesä tuo tullessaan hieman helpotusta mielenterveyssektorin puolelle sekä muutenkin! Poikkeustila ottaa kyllä koville :/

Vastaa