Miksikö otin aiheeksi tämän? No vastaus tulee siitä, kuinka paljon joudumme olemaan tekemisissä eri viranomaisten kanssa. Halusin tuoda esille, miten vaikeaa se on välillä meille lastensuojelun työntekijöille ja kuinka ihanaa se on, kun yhteistyö toimii aivan loistavasti.
On hyvin monenlaisia kohtaamisia viranomaisten kanssa eri tilanteissa.
Yksikössä on tehty suunnitelma karkumatkalla olevan nuoren varalle, jota sovitellaan eri tilanteihin, koska mikään karkumatka ei ole samanlainen. Miten karkumatkalle pääsee? No siten, että nuori ei saavu hakupaikalle noudettaessa koulusta tai kaupungilta sovitusti. Lähtee yksiköstä ulos kävelylle. Jos näin tapahtuu, niin yleensä on hakija jossain nurkan takana tai jopa pihan edessä odottamassa.
Työntekijät eivät saa ottaa nuoresta kiinni estääkseen lähdön vaan yritämme saada tilanteen rauhoitettua puhumalla ja yhteistyöhön vedoten. Me työntekijät lastensuojelussa emme saa ottaa nuorta kiinni julkisilla paikoilla ( lastansuojelulaki.) tai ottaa kiinnipitoon missään muualla kuin yksikön tiloissa (tähän luetaan yksikön auton sisällä myös). Aina arvioidaan tilanne, jos on kiinnipidon tarpeinen. Muistaen oma ja toisen työntekijät turvallisuus sekä nuoren. Usein ihmetellään miksemme estäneet nuoren nousemista autoon ja saamme selitellä vanhemmille, ettemme saa ottaa kiinni kuin hengen ollessa uhattuna (itsensä vahingoittaminen). Näissä tilanteissa, kun on hakija, niin yritämme saada auton rekisterin ylös otettua ja soitto 112, jossa kerromme tilanteen. Joskus koitamme lähteä autolla perään, jotta voimme raportoida mistä risteyksestä kääntyi ja siten poliiseilla on helpompi saada kiinni. Mitään takaa-ajoja emme siis tee, koska se on poliisien työnkuvaan kuuluva.
Kun nuori lähtee karkumatkalle niin soitto nuoren omalle sosiaalityöntekijälle tai päivystävään sosiaalitoimeen. Sieltä tulee päätös, jos tehdään heti virka-apupyyntö tai jos odotellaan vähän aikaa, jos nuori tulisikin takaisin. Tämä siis riippuu, millainen nuori on kyseessä. Usein saamme hyvin negatiivista palautetta päivystävältä sosiaalityöntekijältä, siitä miksi taas tämä nuori karkasi ja miksi emme ole itse etsimässä nuorta jo. Kerromme mikä tilanne meillä on yksikössä (voi olla vain yökkö paikalla yksin), tai että joku on ajelemassa tiettyjä alueita etsimässä. Vaikka saisimmekin negatiivista keskustelua päivystävältä sosiaalityöntekijältä, silti yritämme olla hyvin positiivisia ja kiittää hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme illan jatkoja iloisesti. Tiedämme ettei mikään työ ole helppoa! Ollessamme positiivisia ja kohteliaita, niin saamme jossain kohdin saman takaisin. Hyvä esimerkki voisi olla omakohtainen kokemus hyvin äkäisen oloisesta keskustelusta sosiaalipäivystykseen ja siitä mitä sain kuulla häneltä. Olin päättänyt, etten aio antaa masentaa tai lannistaa itseäni puhelun aikana, joten sanoin aina jotain positiivista; toivottavasti saat hyvää kahvia pian, jotta jaksat loppuyön, toivotaan, että nuori vastaa teidän puheluunne, kun osaatte selittää paremmin näitä nuoren asioita, kiitos hyvästä yhteistyöstä ja toivottavasti, kun soitan ensi kerralla niin, nuori on tullut takaisin. Sain soittaa takaisin muutaman tunnin päästä, kun nuori tulikin takaisin. Yllätyin iloisesti, kun sama äkäisen oloinen sosiaalipäivystäjä vastasi ja kuullessaan kuka soitti, kysyi jos itsekin join hyvät kahvit iloisesti. Siitä päivästä lähtien, jos kohdalleni on osunut soittaessani sama sosiaalityöntekijä, niin meidän keskustelumme on sujunut loistavasti ja aina muistamme toivottaa hyviä kahvihetkiä yövuoroon. Tähän voisi mainita vanha sanonta: ”Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa”.
Virka-apupyyntöön tulee joku osoite, jonne poliisit sitten menevät saadessaan meiltä näköhavainto vahvistuksen. Muuten poliisit eivät mene asuntoon. Poliisille tehtävään katoamisilmoitukseen tulee nuoren vaatetus, ikä, ja muut tuntomerkit ja mistä nuori katosi. (Tämä perutaan aina yksiköstä, kun nuori on saatu takaisin yksikköön).
Avohuollon sijoituksen alla olevan nuoren katoamisilmoituksen tekee vanhemmat 112 ja me yksiköstä olemme myös yhteydessä sosiaalipäivystykseen ihan varmuudeksi ja tukeaksemme vanhempia.
Kateissa oleva nuori on sijoituspaikan vastuulla ja yksikkö etsii häntä ensisijaisesti. Tämä tuo haasteita, joita voi olla pitkä matka nuoren kotikunnalle tai vihjeiden perässä meneminen, jotka osoittautuvat yleensä perättömiksi. Usein tulee vastaan haasteet vanhempien kanssa, jotka tekevät yhteistyötä kaikkien osapuolten kanssa ja sitten osoittautuukin, että ovat auttaneet oman lapsensa piilottelussa.
Yhteistyö poliisien kanssa on hyvin vaihtelevaista ja muistaa itse olla positiivinen kohdatessa ja asiallinen. Täytyy myöntää, että kerran sanoin kyllä poliisille pahaksi takaisin, kun tämä poliisi moitti meitä ohjaajia, kun nuori oli hypännyt mereen uidakseen meitä karkuun. Nuori meinasi hukkua, joten sinne perään hyppäsi ohjaaja ja itse soitin 112 apua pyytääkseni. Poliisi moitti meitä tilanteen selvittyä, että olisimme itsekin pärjänneet tilanteessa, että turhaan soitimme apua. Sanoin, että nyt riittää tuo puhe. Meillä on oikeus soittaa 112 hädän ollessa kyseessä ja tiedän, että tuossa kohtaan on kova virtaus ja työkaverinikin oli pulassa virran kanssa mutta saimme yhteistyöllä heidät rantaan ja sitten tulikin pelastuslaitos paikalle. sanoin, ettei ole reilua moittia meitä, kun teemme parhaamme niillä oikeuksilla mitä meillä on. Emmekä anna kenenkään hukkua.
Suurin huolemme on nuoren ollessa karkumatkalla, että joutuvatko he hyväksikäytetyiksi. Nuoret saavat majoituksen, aineita ja ruokaa henkilöiltä, jotka piilottelevat heitä mutta mihin hintaa.
https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/1506899 Tässä on hyvä artikkeli äidin näkökulmasta. Tämä on vain yksi monista kirjoituksista.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#P68 kiinnipitäminen
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!