Valokuvatyöskentelyn mahdollisuuksia varhaisessa tuessa
Unelma maailmassani asiakkaalle tarjotaan keskusteluin käytävän kohtaamisen ja työskentelyn rinnalle myös vaihtoehtoja. Luovat menetelmät tarjoavat tähän mahdollisuutta. Pohdiskelen tässä kirjoituksessa miten valokuvaterapeuttista työskentelyä voisi käyttää hyvin matalla kynnyksellä lapsiperheiden varhaisessa tuessa. Tule mukaan unelmoimaan!
Valokuvaterapeuttisia menetelmiä hyödyntävissä asiakas prosesseissa valokuva itsessään ei ole terapeuttinen väline, vaan terapeuttista on se tapa, jolla sitä käytetään. Vaikka väline on kuva, oikea työväline on katse, näkemisen tapa, se miten katsotaan ja mitä halutaan nähdä. Prosesseissa kuvia ei käytetä arviontiin, vaan niiden avulla ilmaistaan jotakin, mitä verbaalinen vuorovaikutus ei välttämättä tavoita. Kuvatyöskentelyssä täytyy muistaa, että luoviin menetelmiin ei liity taiteellisia tavoitteita. Kuvien kautta on mahdollisuus tehdä näkyväksi jotain näkymätöntä.
Valokuvaterapia Yhdistyksen mukaan valokuvia käytetään tunteiden, muistojen, ajatusten ja informaation välineenä sekä uusien mielikuvien ja merkitysten muodostajana työntekijän ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa (Valokuvaterapiayhdistys 2020). Jokainen valokuva on kuin peili, josta näkyy minäkuva ja jonka kautta mieleen tallentuneet muistikuvat heijastuvat. Valokuvat ovat visuaalisia jalanjälkiä, joita pitkin kulkemalla vanhat tarinat alkavat elää ja syntyy uusia tarinoita. Valokuvaterapettisessa työssä käytettyjä työtapoja ovat muun muassa asiakkaan omaelämäkerrallisten valokuvien tutkiminen, symbolisten ja assosiatiivisten kuvien käyttäminen sekä omakuvatyöskentely.
Lapsiperheiden varhaisessa tuessa korostuu ennaltaehkäisy. Oikea aikaisesti perheen voimavaroja tukemalla voidaan ”pehmeillä keinoilla” päästä haluttuun tulokseen, silloin tuen tarve loppuu. Jotta perheen voimavarat löydetään, täytyy nähdä perheen kokonaistilanne. Asiakkaan on siis oltava jollain tavoin valmis avautumaan. Ja jotta se voi tapahtua, täytyy työntekijän taikoa ympäristö ja tehdä tila, missä on turvallista heittäytyä yhteisiin prosesseihin, antautua ja suostua muutokseen. Tämän kaiken työskentelyn tavoitteena on auttaa asiakasta tekemään itselleen oikeita valintoja sekä hallitsemaan elämäänsä.
Miten valokuva voisi olla apuna näissä prosesseissa? Seuraavana muutamia hyvin matalan kynnyksen esimerkkejä valokuva työskentelystä. Kun puhun matalan kynnyksen esimerkeistä tarkoitan ”tavallisessa” asiakas kohtaamisessa helposti käytettäviä menetelmiä.
Esittely kuva kierros: Jokainen perheenjäsen esittellee itsensä työntekijälle valitsemallaan valokuvalla. Jokainen valitsee itse esittely kuvansa, myös pienet lapset. Koska luovat menetelmät suorastaan huutavat dialogisuutta ja vastavuoroisuutta, työntekijä esittelee itsensä valitsemallaan valokuvalla perheelle. Näin päästään luontevasti tutustumisen alkuun ja jutun juureen. ” Olet valinnut kuvan mikä on otettu hevostallilla, kertoisitko vähän lisää miksi valitsit tämän kuvan…” Kuvia katsotaan kiireettä, lempeästi, arvostaen ja kiinnostuneina, samoin kuin asiakasta itseään.
Kuva kortit: Työntekijä on laittanut pöydälle erilaisia symbolisia valokuvia. Monille tuttuun tunnekortti työskentely tyyliin, jokainen nostaa omaa fiilistä kuvastavan kortin pöydältä. Asiakas voi myös itse tuoda omaa tunnetilaa tai tilannettaan kuvastavan symbolisen kuvakortin tapaamiseen.
Kuva päiväkirja: Joku perheenjäsenistä pitää kuva päiväkirjaa seuraavaan tapaamiseen asti. Joka päivä, yksi kuva kännykällä. Tätä voi teemoittaa vaikka: päivän voimakuva, mikä kannatteli minua tänään, mikä tänään oli vaikeaa, miltä minusta tuntui tänään, mihin haluan muutoksen…jne.
Puhu kuvalle: Esimerkiksi perheen sisäisiä ristiriitoja selvitellessä voidaan apuna käyttää ”puhu kuvalle” menetelmää. Me tiedämme että välillä on vaikea puhua ihmiselle itselleen suoraan, tai joskus ihminen kenelle halutaan puhua on poissa, vaikka jo kuollut. Koska omakuva voi toimia ihmisen metaforana, voidaan kuvaa käyttää edustamaan ihmistä kenelle asioita halutaan sanoa, myös silloin kun ihminen on paikalla. Kuvalle voi olla helpompi puhua. ”Tämän minä anna sinulle anteeksi” sanottuna kuvalle, on sanottu myös kuvassa esiintyvälle ihmiselle.
Kaikkea lapsiperheiden tuen tarpeita ei tietenkään ratkaista kuvatyöskentelyllä. Uskon kuitenkin että lisäämällä työskentelyyn ripaus luovuutta, saadaan siihen myös syvyyttä. Kun saadaan lisää syvyyttä, voidaan päästä käsiksi ongelmien juurisyihin ja saadaan aikaan pysyviä muutoksia. Seuraavassa blogi kirjoituksessani jatkan tästä aiheesta ja otan tarkasteluun hieman enemmän sitoutumista vaativan omakuva työskentelyn.
Roosa
“Entä jos katsoisit minua aivan hiljaa, keskittyen. Näkisitkö minut arkesi seasta?
Näkisitkö sen, mitä en sano?
Näkisitkö sävyjä siitä, mitä haluan olla?
Tartu niihin, älä usko, millainen luulet minun olevan. Tarvitsen siipeni, ne värjäävät minut sisältä.
Katso minua lempeästi ja auta tulemaan niiden kaltaiseksi. Usko puolestani silloin, kun maailmani on samea ja raskas. Tahdon, että olemassaloni tekee sinut onnelliseksi. Sinun ilosi keventää minua.”
Miina Savolaisen kirjasta Maailman ihanin tyttö
Lähteet:
Valokuvaterapiayhdistys. Viitattu 7.2.2022
Etusivu
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Moi Roosa,
Kiitos postauksesta. Lämmöllä ja asiantuntevalla otteella kirjoitettua postausta oli ilo lukea. En ole ikinä ajatellut valokuvien käyttöä tällä tasolla työssäni. Tämä herätti minut myös pohtimaan valokuvatyöskentelyä työssäni varhaiskasvatuksessa. Kiitos myös konkreettisista esimerkeistä miten valokuvatyöskentelyä voi käyttää.
t. Reetta
Kiitos Reetta! Varhaiskasvatuksessa on ihana kokeilla lasten kanssa omakuvatyöskentelyä fantasia tasolla. Lapsilla on aivan huippuja ideoita, aika monia suloisia prinsessoja, eläimiä ja palomiehiä on tullut kuvattua.
Seuraavassa kirjoituksessa lisää idiksiä…. 😀
Roosa, kirjoituksesi valokuvatyöskentelyn mahdollisuuksista oli todella kiinnostava ja inspiroiva. Olet onnekas, kun sinulla on sosiaalialan työhön tuollainen oma näkökulma, jota voi soveltaa laajasti niin eri-ikäisten kuin erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmistenkin kanssa.
Olin aiemmin hahmottanut valokuvatyöskentelyn lähinnä ”Voimaannuttava valokuva”-projekteiksi, jossa asiakas kuvataan sellaisena kuin hän haluaa tulla nähdyksi. Se on valtavan hieno terapeuttinen lähestymistapa. Kirjoitustasi lukiessani tajusin, että valokuvaperustainen työskentely onkin itse asiassa paljon laajempi kokonaisuus, johon liittyy valtavasti mahdollisuuksia. Varhaiskasvatuksessakin käytämme valokuvaperustaista työskentelyä, vaikka emme ole osanneet sitä ehkä kovin hienosti sanoittaa. Meillä on jo pitkään ollut tapana pyytää lapsia tuomaan päiväkotiin kuva tai kuvia perheestä ja läheisistä. Niitä katsomalla on helpotettu lapsen ikävän tunteita, joita varsinkin hoidon aloitusvaiheessa tyypillisesti esiintyy. Kuvista on voitu sommitella ”taulu”, joka laitetaan näkyville.
Käytämme kuvia myös kommunikoinnin tukena yhä enenevässä määrin. Tekniikka on mahdollistanut digitaalisten kuvien välittämisen perheille helposti, nopeasti ja ilman lisäkustannuksia. Pyrimme päivittäin ottamaan kuvia päiväkodin touhuista ja perjantaisin kokoamme viestisovelluksen kautta vanhemmille jaettavan kuva-albumin viikon tapahtumista. Albumissa on tyypillisesti 20-30 kuvaa. Pidän kuvien ehkä tärkeimpänä tavoitteena sitä, että vanhemmat ja lapsi yhdessä kuvia katsellen keskustelevat viikon tekemisistä ja näin jakavat päiväkodin arkea. Kuvat auttavat lasta muistamaan ja kertomaan tilanteista, tunteista, kokemuksista. Uskon kuvien ja niiden vuorovaikutuksessa tapahtuvan katselun myös vahvistavat lapsen osallisuuden kokemusta: minä olen tuolla mukana, minulla on tupsupipo päässä, katso äiti kun minä lasken tästä liukumäestä.
Olemme juuri laajentaneet valokuvasta kertomista toiseenkin suuntaan: pyysimme ”vapaaehtoisena kotitehtävänä” perheitä lähettämään lapsen valitseman kuvan viikonlopun touhuista. Aiomme katsoa kuvia lapsen kanssa kahdestaan tai hyvän kaverin kanssa kolmistaan, ja näin tarjota lapselle stressivapaan tilanteen harjoitella kertomisen taitoa itselle tärkeästä tapahtumasta.
Odotan Roosa innolla tulevia postauksiasi.
Ihana kuulla että käytätte valokuvaa lasten kanssa noin upeilla tavoilla <3 Ompas inspiroivaa! Puhutaan tästä joskus lisää. Ensi postauksessa käsittelen voimauttavasta valokuvasta(kin) tuttua tapaa käyttää kuvaa, niin että ihminen tulee kuvatuksi sellaisena kuin hän haluaa tulla nähdyksi.
Moi Roosa,
Mielenkiintoinen aihe, ja minulle aika vieras. Luin toisenkin postauksesi, mutta kommentoin tähän 🙂
Kun luin tekstisi, minulle tuli heti mieleen mainos, jonka näin hetki sitten.
Mainos oli ultraäänitutkimuksesta, jossa haettiin mukaan odottavia äitejä. Tutkimuksen tarkoitus oli mm. vahvistaa vuorovaikutussuhteen ja kiintymyssuhteen kehittymistä syntyvän lapsen ja äidin välillä. Eli ultraääni ei ole normaali lääketieteellinen ultraäänitutkimus, vaan sikiötä tarkastellaan vuorovaikutuksellisesti äidin huomioiden perusteella.
Tavoitteena oli auttaa vanhempia ymmärtämään, että sikiö on aktiivinen osallistuja, joka tutkii ympäristöään kehittyvillä aisteillaan, eikä vain passiivinen ärsykkeiden vastaanottaja. Tällä oli tarkoitus vaikuttaa myönteisesti myös odottajan mielenterveyteen.
Tässäkin varmaan ajatus on jollain tapaa sama, niin kuin kirjoitit, “Kuva on väline, oikea työväline on katse”
Ultraäänikuvan kautta tarkoituksena on vaikuttaa positiivisella tavalla äidin tapaan nähdä tuleva vauva.
Kiitos tosi mielenkiintoisesta kommentista, täytyy tutustua aiheeseen!
Hei Roosa! Mun pitänyt tähän sun postaukseen jo pitemmän aikaa kirjoittaa. Ihailen sinun innostuneisuutta ja taitoa valokuvauksen saralta ja muutenkin. Itse olen varhaiskasvatuksessa käyttänyt valokuvausta lasten kanssa antamalla digi- kamerat käyttöön. Ne on ollut aika mukavia hetkiä, kun ollaan katsottu heidän aikaan saamiaan kuva kollaaseja. Heillä on taito katsoa maailmaa kameran takaa. Olemme myös käyttäneet perheille tapahtuvissa tapahtumissa perhekuvausta, Siinä perheet ovat ottaneet selfien perheestä ja saaneet sen muistoksi mukaan. Kiitos ideoista. Tulen kokeilemaan työssäni joitakin varmasti
Yterveisin. Pia