Ihminen voi juuttua maahanmuuttoprosessin eri vaiheisiin ja tilanne voi kriisiytyä. Pahan olon pitkittyessä kannattaa hakea apua ammattilaiselta. Maahanmuuttoprosessin tuomien muutoksien käsittely ja niihin sopeutuminen on yksilöllistä. Käsittelyyn vaikuttavat muun muassa aiemmat mahdollisesti traumaattiset elämänkokemukset, maahanmuuton syyt, turvapaikan odottamisen pituus ja epävarmuus tulevasta sekä sosiaalinen tuki. (MIELI 2022).
”Diagnosoitavia mielenterveyshäiriöitä on noin 15–25 prosentilla turvapaikanhakijoista ja pakolaisista.” (THL 2021)
Mielenterveyshäiriöiden riski on keskimääräistä suurempi maahanmuuttoon liittyen, etenkin pakolaisilla ja turvapaikkaprosessia läpi käyvillä. Maahanmuuttajilla yleisiä ovat erityisesti traumaperäiset oireet ja masennus. (Halla 2007).
Erityisen vaikea tilanne on turvapaikanhakijoilla, sillä heillä on muiden stressitekijöiden lisäksi epävarmuus ja huoli lähitulevaisuudesta. Heillä ei ole tietoa saavatko he jäädä Suomeen vai käännytetäänkö heidät takaisin usein hengenvaarallisiin olosuhteisiin, joista he ovat paenneet. Moni turvapaikkaa hakeva on kokenut kidutusta ja pahoinpitelyä. (Halla 2007).
Psyykkiset oireet pahenevat turvattomuuden ja tulevaisuuden epävarmuuden vuoksi. Jatkuva turvattomuus hankaloittaa turvapaikanhakijoiden hoitoa. Hakemusten käsittely voi kestää vuosia, aiheuttaen epävarmuutta tulevaisuudesta ja pelkoa mahdollisesta käännyttämisestä. Psyykkisiä häiriöitä onkin erityisen paljon juuri turvapaikanhakijoilla verrattuna muihin maahanmuuttajiin. (Halla 2007).
Tilapäiset oleskeluluvat näyttävät lisäävän turvapaikanhakijoiden psyykkistä sairastamista, koska se pitkittää heidän turvatonta tilannettaan. Huolta aiheuttaa myös turvapaikanhakijoiden läheisten vointi kotimaan vaikeassa tilanteessa. Kriisitilanteita turvapaikanhakijoille aiheuttavat kielteiset oleskelulupapäätökset ja myös käännytystilanteet ovat usein traumaattisia. Näihin päätöksiin ja tilanteisiin liittyy usein epätoivoa, voimakasta masennusta, itsetuhoisuutta ja toisinaan myös psykooseja. (Halla 2007).
Traumaattisia asioita kokeneet kokevat usein voimakasta avuttomuuden tunnetta, pelkoa ja kauhua. Trauma voi olla esimerkiksi yksilöllinen vaikea kokemus lapsuudesta tai kollektiivinen kokemus sodasta. Traumakokemuksesta voi seurata traumaperäinen stressihäiriö, jonka oireiden takia sopeutuminen uuteen maahan voi olla hankalampaa. (MIELI 2022).
Ärsyke, joka muistuttaa traumaattisesta tapahtumasta, voi laukaista tapahtuman voimakkaan uudelleen kokemisen. Traumaattinen tapahtuma voi palata mieleen toistuvasti ja hallitsemattomasti myös kuvina tai ajatuksina. Ihminen voi alkaa vältellä asioiden hoitamista sekä muita ihmisiä, joka voi johtaa eristäytymiseen sekä yksinäisyyteen tai konflikteihin läheisissä ihmissuhteissa. Trauma oirehtii usein myös fyysisinä oireina kuten uni- ja muistihäiriöinä sekä keskittymisvaikeuksina. Oireet vaikuttavat toiminta- ja oppimiskykyyn, vaikeuttaen muun muassa uuden kielen oppimista ja työntekoa. Tästä johtuen ihminen voi kokea tulevaisuuden mahdollisuudet heikompina. Traumojen kanssa voi oppia kuitenkin elämään. Tukea ja apua on saatavilla esimerkiksi MIELI ry:n SOS-kriisikeskuksesta ja Kriisipuhelimesta. (MIELI 2022).
Maahanmuuttajien psyykkisten sairauksien hoitoon tarvitaan riittävästi aikaa ja hoitohenkilöstöä sekä ammattitaitoa hoitaa traumoja ja kohdata toisesta kulttuurista tuleva potilas. Myös potilaan perheelle, etenkin lapsille, aiheutuu kärsimystä ja hoitamattomat traumat voivat vaikuttaa seuraavienkin sukupolvien elämään ja kotoutumiseen. (Halla 2007).
Lähteet:
Halla, T. 2007. Psyykkisesti sairas maahanmuuttaja. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Viitattu 13.2.2022. https://www.duodecimlehti.fi/duo96297#s5
MIELI ry. 2022. Maahanmuuttoprosessi voi kriisiytyä. MIELI Suomen mielenterveys ry. Viitattu 11.2.2022. https://mieli.fi/maahanmuuttoprosessi-voi-kriisiytya/
THL. 2021. Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten mielenterveys. Viitattu 18.2.2022. https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-mielenterveys/turvapaikanhakijoiden-ja-pakolaisten-mielenterveys
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Moi Joanna,
Kiitos selkeästi kirjoitetusta ja jäsennellystä postauksesta. Erityisesti kuvat ja kaaviot tekivät postauksesta miellyttävän lukea. Oli mainio idea liittää THL 2021 kuva tekstiin.
Olen itsekkin miettinyt tätä aihetta. Voimme ajatella, että miksei maahanmuuttajat “vain mene töihin” tai miksi he kohtaavat haasteita elämässään Suomessa. Asia ei ole niin yksinkertainen aivan kuin postauksessa kerroitkin. Trauma ja psyykkiset sairaudet voivat olla isossa roolissa turvapaikanhakijoiden tai maahanmuuttajien hyvinvoinnissa ja kotiutumisessa.
Tilastokeskusksen (2019) mukaan (https://www.stat.fi/til/rpk/2018/13/rpk_2018_13_2019-05-16_tie_001_fi.html) ulkomaalaisia epäillään 1.2 kertaa useammin rikoksista, kuin suomalaisia. Tässä ei ole mukana turvapaikanhakijoita. On kuitenkin mielenkiintoista miten eri kulttuurit, traumat ja kokemukset voivat vaikuttaa milelenterveyteen, konflikteihin ja niistä selviämiseen. Miksi ulkomaalaistaustaiset ovat edustettuna ylläolevassa tilastossa? Pystyisimmekö estämään hyvällä kotouttamis- ja mielenterveystyöllä myös ajautumisen “väärille poluille”?
Kiitos asiantuntevasta ja ajatuksia herättävästä postauksesta! 🙂
t. Reetta
Kiitos Reetta pohdinnastasi ja kommentistasi!
Koen tärkeänä haasteiden varhaisen tunnistamisen. Monet mielenterveyden häiriöt jäävät helposti tunnistamatta, jolloin apua ja hoitoa ei saada ajoissa. Tällöin myös helpommin ajaudutaan tälle ”väärälle polulle”.
THL:n (2021) sivuilla (https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-mielenterveys/turvapaikanhakijoiden-ja-pakolaisten-mielenterveys) kerrotaan, että psyykkisten oireiden ja sairauksien puutteellinen tunnistaminen voi estää ihmiseltä palveluihin pääsyn ja asianmukaisen hoidon saamisen. Erityisesti traumatisoituminen sekä siihen vaikuttavat tekijät voivat jäädä helposti tunnistamatta. Avun hakemista ja palvelujen saantia voivat estää muun muassa kulttuuriset käsitykset, mielenterveysongelmiin liittyvä stigma, epätietoisuus mielenterveyspalveluista ja niiden vähyys, palvelupolkujen rikkonaisuus ja monimutkaisuus sekä puutteet tulkkauksessa ja ammattilaisten tuessa.