Vankeus ja ero perheestä muuttaa monia asioita, mutta vanhemmuuden ei tarvitse katketa. Vanhemman ei kannata ajatella, että suojelee lasta yhteydenpidon katkaisemalla. Lapset ovat yleisesti olleet tyytyväisiä siihen, että tietävät vanhemman olevan turvassa ja saavat pitää tähän yhteyttä.
Vankeusaika muuttaa perheen rooleja, kun vanhempi ei ole enää läsnä perheen arjessa. Toisaalta puheluissa ja tapaamisilla kysellään samoja asioita, kuin kotonakin: miten koulussa meni ja onko läksyt tehty? Vanhemmuuden hoitamisen mahdollisuudet ovat tuomion aikana toki rajalliset. (krits.fi)
Vanhemman voi olla vaikea puhua lapselle vankilaan joutumisesta tai siihen johtaneista syistä. Vanhemmat voivat ja todennäköisesti suurin osa tunteekin syyllisyyttä ja häpeää omasta toiminnastaan, mikä aiheuttaa vaikeutta puhua asiasta lapselle totuudenmukaisesti tai voi olla helpompi olla puhumatta lainkaan. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että vanhemmuus jatkuu, vaikka vanhempi olisi tehnyt elämässään vääriä valintoja, jotka vaikuttavat myös lapseen negatiivisesti. Vanhemmuuden hoitaminen on vankilasta käsin rajallista, mutta mahdollista. Yhteydenpito lapseen tukee vanhemmuutta ja sen jatkumista vapautumisen jälkeen. Vanhemmuus ja sen jatkuminen tuomion aikana tukee myös vangin sitoutumista rikoksettomaan elämään vapautumisen jälkeen.
Jokaiselle vanhemmalle on tehtävä rangaistusajan suunnitelma, johon on mahdollisuus vaikuttaa. Vangin on hyvä tarkistaa, että tavoitteisiin on merkitty sosiaalisten suhteiden ja vanhemmuuden tukeminen, mikäli ne itselle ovat tärkeitä tavoitteita. Viranomaisten tulee pyrkiä tukemaan yhteydenpitoa niin, että vangin suhteet läheisiin ihmisiin säilyvät. Osassa vankiloista on myös vanhemmuutta tukevaa ryhmätoimintaa, kuten vanhempiryhmiä, isän ja äitienpäiviä sekä muita tapahtumia. On olemassa myös perhe- ja parisuhdeleirejä vankilan ja kriminaalihuollon tukisäätiön toimesta. (krits.fi)
Vanhemmuuden tukemiseen vankilassa liittyy varmasti vielä paljon kehitettävää yhteiskunnallisesti. Suomessakin on vasta tällä vuosituhannella ymmärretty, että vangeillakin on perhe. Omista oikeuksista vanhemmuuteen ei toivottavasti enää tarvitse kuitenkaan taistella vankilassa ollessaan.
Vanhemman vankeus aiheuttaa vangissa itsessään häpeää, mutta sitä voi kokea myös läheiset. Tähän vaikuttaa yhteiskunnallinen leima. Vankilassa oleva voi luonnollisesti haluta suojella lastaan tältä leimaantumiselta. Ylisukupolvisuuden näkökulmasta asiaa voisi tarkastella toisaalta niin, että mikäli vankeuteen liittyy rikollinen elämäntapa ja pitkäaikainen syrjäytyminen, voiko yhteydenpidon katkeaminen suojata jossain tapauksessa lasta?
https://www.krits.fi/vanhemmuus-ja-vankeus/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei Jani
olet ottanut hyvän aiheen ja olet hyvin mielestäni kirjoittanut asiasta.
Mielestäni tämä on semmoinen asia, jota pitäisi vielä enemmän kehittää ja tukea Suomessa. Omassa työssäni lastensuojelussa, olen kohdannut tilanteita , jossa jompikumpi vanhempi on vankilassa. Se todellakin vaikuttaa lapsiin paljon ja niiden tunteiden käsittelyyn ei riitä tapaamiskerrat. On todella haasteellista tukea lasta joka kaipaa vanhempaansa, tuntee olonsa hylätyksi tai sitten täysin päin vastainen tunne. Isotellaan ja yritetään pelotella vankilassa olevilla vanhemmalla ja heidän suhteilla muitra nuoria tai ohjaajia.
Hyvä kirjoitus
Anne
Hei,
Tämä oli hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus. Mielestäni olisi todella tärkeää pitää mahdollisimman hyvin vangit kiinni suhteissa vankilan ulkopuolella. Laitostuminen on todella suuri ongelma vankien keskuudessa ja se on monissa tapauksissa väistämätöntä; tähän kuitenkin auttaisi se, että on tietoinen siitä, mitä vankilan ulkopuolella tapahtuu sekä saa motivaatiota arkeen takaisin palaamiseen. Toki ihmiset ovat yksilöitä ja kokevat asiat aina omalla tavallaan ja joillekin tieto siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu voi olla liian kivuliasta. Lapsen tarpeet tulee tietenkin huomioida ensisijaisesti, sekä kuunnella heidän mielipiteensä myös tässä asiassa.
Kiitos tästä kirjoituksesta!
– Riina