Mielenterveyspalvelujen pariin on usein pitkät jonot ja keskusteluapua voi joutua odottamaan pahimmillaan jopa vuoden. Lisäksi eri paikkakunnilla on erilainen tilanne, osassa pääsee keskusteluhoitoon suoraan terveyskeskuksilta, kun taas toisilla paikkakunnilla tällaista vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Itse vierestä seuranneena olen huomannut, kuinka pitkä ja piinaava odotus vastaanotolle voi olla ja mitä se häiriöstä kärsivälle tekee.
Monimutkainen prosessi ja pitkät jonot
Pitkään odotukseen sisältyy myös monimutkainen prosessi avun pariin. Monella mielenterveysongelmista kärsivillä on alentunut toimintakyky, eikä välttämättä löydy voimia käydä läpi monimutkaista prosessia avun saamiseksi. Lähetteitä lähetetään terveyskeskuksesta psykiatriselle poliklinikalle ja sieltä täytyy saada erikoislääkärin lausunto. Tämän jälkeen Kela vielä harkitsee asiaa. Jokaisen vaiheen välissä on useiden kuukausien odotusaika ja lopussa potilaan vastuulle jää terapeutin etsiminen. Alkupisteestä terapeutin valintaan voi pahimmissa tapauksissa kestää jopa vuoden. Usein myös terapeuttien ajat ovat varattuja kuukausien päähän, joten odotus sen kun jatkuu.
Tieto pitkästä odotuksesta saattaa lannistaa ja osa ei jaksa viedä prosessia loppuun. Odotuksen jatkuessa mielenterveysongelma voi pahentua, ja kun apua lopulta olisi tarjolla voi olla jo liian myöhäistä. Yksityiselle puolelle toki pääsee helpommin, mutta se voi koitua hyvin kalliiksi ja monella ei tähän ole varaa.
Itse olen vierestä seurannut tätä pitkää ja vaikeaa prosessia kun läheiseni aloitti avun hakemisen mielenterveysongelmaansa. Häntä pompoteltiin eri taholta toiselle ja huomasin kuinka uuvuttavaa se hänelle oli. Itselleni tuli jopa vihan tunne tätä systeemiä kohtaan, kun vierestä seurasin miten läheiseni tila paheni ja ajatukset synkkenivät. Kaiken kaikkiaan avun saantiin hänellä meni noin puoli vuotta. Lisäksi hänellä vaihtui terapeutti useaan kertaan. Joka kerralla täytyi luoda uudestaan luottamussuhde terapeuttiin, ja tämä hankaloitti hoidon etenemistä. Olin itse juuri aloittanut psykologian opinnot, kun läheiseni kävi läpi tätä prosessia ja se lisäsi turhautumistani sillä tiesin teoriassa miten häntä voisi auttaa mutta pätevyyttä minulla ei vielä siihen ollut.
Itsemurhaa hautoneelle annettiin keskusteluaika kolmen kuukauden päähän
Yle kartoitti vuonna 2018 kyselyssään millaista palvelua Suomalaiset ovat saaneet perusterveydenhuollon päivystyksestä mielenterveysongelmiin. Iso osa vastanneista kertoi, että heidän kokemuksensa olivat negatiivisia ja osa jäi kokonaan ilman hoitoa. Vastanneet kertoivat mm. että masentuneelle kirjoitettiin vain sairaslomaa ja itsemurhaa hautoneelle annettiin keskusteluaika kolmen kuukauden päähän. Muutama kuukausi on osalle lyhyt aika, mutta mielenterveysongelmien kanssa kamppailevalle tämä voi tuntua ikuisuudelta.
On myös nostettu esille kuinka eri paikkakunnissa mielenterveyspalvelujen pariin pääseminen vaihtelee suuresti. Esimerkiksi Espoossa terveyskeskuksista pääsee suoraan keskustelemaan ammattilaisen kanssa, kun taas Tampereella tällaista ei ole tarjolla. Onko siis reilua, että hoidon saanti riippuu siitä missä asut?
Mielenterveyspalveluiden parantaminen
Ongelma mielenterveyspalvelujen pariin pääsystä on onneksi nostettu keskustelun piiriin ja hankkeiden sekä kansalaisaloitteiden kautta ruvettu parantamaan asiaa. Ehdotetulla Terapiatakuu lakimuutoksella vaaditaan, että jokainen pääsisi mielenterveyspalvelujen pariin nopeasti ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen. Hoidon tarve arvioitaisiin välittömästi ja oireen mukainen psykoterapiahoito aloitettaisiin kuukauden sisällä. Tällä hetkellä aloite on vielä käsittelemättä eduskunnassa.
Mielenterveysstrategia 2020-2030 on pääministeri Sanna Marinin aloittama ohjelma, jolla turvataan mielenterveystyön jatkuvuus ja lisätään mm. psykoterapioiden saatavuutta perusterveydenhuollossa. Mielenterveysstrategia keskittyy myös itsemurhien ehkäisyyn, työelämän mielenterveyteen sekä opiskeluhuollon yleisimpien mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.
Hyviä ja lupaavan kuuloisia lakimuutoksia sekä hankkeita on laitettu aluillee, nyt vain täytyy odottaa ja toivoa että selkeä muutos tulee oikeasti näkyviin.
Lähteet:
https://www.kaleva.fi/psykiatriseen-hoitoon-paasya-voi-joutua-odottamaan/1729608
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos tästä mielenkiintoisesta ja mielestäni aina ajankohtaisesta kirjoituksesta. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että eihän paikkakunta voi vaikuttaa hoidon pääsyyn, mutta valitettavasti asiat tuntuisi liian usein näin menevän. Ainakin, jos puskaradioon ja mediaan uskoo.
Olen kuullut ja kokenut lähipiirissäni hyvinkin erilaisia palvelumuotoja ja -aikoja. Minulla on kokemusta siitä, että pienellä paikkakunnalla saa ajan nopeasti mielenterveyshoitajalle ja ilman lähetettäkin. Siitä tarvittaessa pääsee psykiatrin juttusille yleensä kuukauden sisään, jos ei ole kiireellinen tapaus. Mutta kokemusta löytyy myös hyvin pitkistä jonoista isossa kaupungissa nuorten mielenterveysavun piirissä, joka mielestäni on jotenkin niin hämmästyttävää. Palveluja löytyy laajemmin isommilla paikkakunnilla, mutta palveluihin pääseminen kestää. Olisi ihan mahtavaa, jos asiaan saataisiin muutos ja odotan sitä kyllä innolla!
Todella ajankohtainen ja tärkeä aihe!
Prosessi terapiaan pääsyssä todellakin on liian pitkäaikainen. Tällä hetkellä jopa vaaditaan, että ensimmäisen hoidontarpeen arvioinnin jälkeen asiakkaan on Kelan myöntämän kuntoutuspsykoterapian saamiseksi oltava vähintään kolme kuukautta “asianmukaisessa hoidossa”. Siinä, mitä “asianmukainen hoito” kussakin tapauksessa on, vaihtelee. Se voi olla esimerkiksi lyhytpsykoterapiaa, tai keskusteluhetkiä psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Vasta vaaditun hoitojakson jälkeen hoitava taho arvioi kuntoutuspyskoterapian tarpeen.
Mielestäni tämä järjestely on kahdesta syystä epäinhimillinen. Ensinnäkin, avun tarpeessa olevalle kuukausien odottelu voi olla todella haitallista. Toisekseen, pidän epäeettisenä sitä, että ihminen, joka jo valmiiksi on omien voimiensa äärirajoilla, velvoitetaan avaamaan haavojaan tuntemattomien ihmisten kanssa useassa kohtaa prosessia. Pahimmillaan tämä voi heikentää jo ennestään epävakaata mielenterveyttä, kun ikäviä asioita joutuu avaamaan uudelleen ja uudelleen ilman, että jatkuvaa keskusteluapua asioiden käsittelyyn on saatavilla.
Todella toivon, että Terapiatakuu-aloite saadaan pikimmiten käytäntöön. Tarve sille on kova jo nyt, ja uskon että korona-epidemia entisestään lisää tulevaisuudessa mielenterveyspalveluiden tarpeellisuutta.