Tilastokeskuksen tammi-syyskuun 2020 tilastoista käy ilmi, että huumausainerikoksia on kirjattu tuolla aikavälillä 21,5% enemmän vuoteen 2019 verrattuna. Suurin osa näistä rikoksista on käyttörikoksia, ja törkeiden huumausainerikosten määrä puolestaan laski 10,1%. Nykyään kuulee sanottavan, että huumeita on kenen tahansa helpompi hankkia kuin alaikäisten ostaa alkoholia, niitä voi vaikkapa tilata netin salaisilta alustoilta kotiovelle. Huumeidenkäytön rangaistavuutta pohdittaessa yleinen argumentti lienee, että kyseessä on niin sanotusti uhriton rikos. Huumeiden vaikutuksen alaisena tehdään kuitenkin monia muita rikoksia. Huumeiden vaikutuksen alaisena ajaminen on lisääntynyt, ja nuorten osuus huumausainerikosten tekijöinä kasvanut (YLE 6.11.2020).
Helsingin Sanomien artikkelin (HS 3.8.2020) mukaan huumaisainerikosten määrä kasvoi Helsingissä tämän vuoden tammi-kesäkuussa 35%. Huumeet myös liittyvät usein väkivaltarikoksiin, joiden laadun poliisi kertoo raaistuneen huolestuttavalla tavalla. Mukana on usein teräaseita ja törkeät pahoinpitelyt ovat siirtyneet osittain koronapandemian takia sisä- ja yksityistiloihin. Huolestuttavaa on myös huumeiden korostunut rooli alaikäisten tekemissä väkivaltarikoksissa. HS uutisoi 10.11., että nuorten rikollisuus itsessään on itse asiassa laskussa, mutta huumekauppaan liittyvät väkivaltarikokset ovat kasvussa. Huolestuttavaa luettavaa on myös se, että nuoret kantavat yhä useammin mukanaan teräaseita omaksi turvakseen. Huumerikoksiin syyllistynyt nuori jatkaa usein rikosten tekoa myös täysi-ikäistyttyään.
Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin vuoden 2018 katsauksen mukaan tyypillinen suomalainen henkirikos on yhä edelleen kahden juopuneen, syrjäytyneen, toisilleen tutun miehen välinen ryyppyriita, jossa käytetään aseena veistä ja joka tapahtuu yksityisasunnossa. Yleisestikin ottaen alkoholi ja huumeet liittyvät läheisesti suomalaisiin henkirikoksiin, useimmiten huumeet ovat mukana sekakäytön muodossa. Kiinnostavaa ja hieman yllättävääkin on, että katsauksen mukaan erityisesti bentsodiatsepiinien, opiaattikipulääkkeiden sekä tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyy merkittävästi kohonnut riski henkirikokseen syyllistymiseen.
Lisääntynyt huumausaineisiin liittyvien rikosten määrä pistää miettimään, lieneekö tulevaisuudessa tämä tyypillisen henkirikoksen kuva erilainen. YLEn artikkelissa esitetään, että joidenkin arvioiden mukaan vuonna 2020 rikoksia tehdään/tehtiin mahdollisesti enemmän huumeiden vaikutuksen alaisena kuin humalassa, mikä on ollut historiassamme perinteisemmin suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin kuuluvaa. Huumeiden takia katkaisuhoitoon pääsyä joutuu kuitenkin useissa kaupungeissa odottamaan viikkoja, kun taas alkoholikatkaisuun pääsee heti. Päihdehuoltolain mukaan päihdepalveluja on kunnassa järjestettävä esiintyvän tarpeen mukaisesti käyttäjälle itselleen sekä hänen läheisilleen.
Olisiko aika helpottaa päihdehoitoon pääsyä ja tehdä päihdepalveluista saavutettavampia ja tunnetumpia käyttäjille itselleen? Tällä tavoin voitaisiin mahdollisesti sekä edistää käyttäjän itsensä terveyttä tukemalla häntä päihteistä eroon pääsyssä, että vähentää sen myötä toisiin ihmisiin kohdistuvien rikosten määrää.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Moikka,
Mielenkiintoista nähdä myös miten vallitseva pandemiatilanne vaikuttaa näihin tilastoihin tulevaisuudessa. Jos asiaa lähestyy sitä kautta, että pandemia ja sen mukana tulleet rajoitukset ovat muuttaneet monien ihmisten arkea sekä päihteiden käyttöä. Onko kotiin sulkeutuminen, jne. lisännyt taas tuota vanhan mallin “viina ja kirves” -rikollisuutta vai onko yhä suuntaus jatkunut huumeiden käytön lisääntymistä kohti?
Oli miten oli, ei se muuta sitä tosi asiaa että pandemia on osaltaan varmasti lisännyt päihdepalveluidenkin tarvetta. Ei välttämättä juuri nyt akuutissa vaiheessa, vaan siinä kohtaa kun yhteiskuntaa lähdetään jälleen avaamaan uudelleen. Tuleeko silloin esiin enemmänkin niitä henkilöitä, joiden onkin vaikea enää nousta aamuisin ja ajaa toimistolle kun on voinut vuoden verran olla “piilossa” kotona juoda / käyttää huumeita….
Moi Linda,
Kiitos kommentista! Niinpä, varmasti pandemia vaikuttaa tilastoihin monellakin tapaa, luulen että tämän kriisin seurauksia tulemme korjaamaan vielä pitkään.
Moi!
Kiitos artikkelistasi, erittäin tärkeä aihe tällaisena aikana ja jopa maailmanlaajuisesti! Ennen koronaa muistan otsikoissa olleen viikoittain useita artikkeleita erilaisten päihteiden laillistamisesta, miten se vaikuttaa yhteiskuntiemme talouteen, rikollisuuten ja hyvinvointiin – puolesta ja vastaan. Terveysvaikutusten vertailua alkoholin ja muiden päihteiden välillä on ollut paljon, mutta ei niinkään niiden yhteydestä rikollisuuteen vertailumielessä. Esittämäsi huumeiden helppo saatavuus kotiin -myös nuorille- on vakava ja varmasti lisääntyvä ongelma erityisesti näin pandemia-aikana.
Suomalaisessa kulttuurissa alkoholin käyttö on jo vakinaistunut ongelmana ja palvelut ovat kehittyneet lähestyttävämmiksi ja helpommin saavutettavammaksi, kuin huumeongelmaisten. Sen sijaan huumeiden käyttäjiin kohdistuu paljon enemmän arvostelua ja heitä pidetään alempi arvoisempina, eikä palveluiden saatavuus tai niiden jatkuvuus ole helppoa. Ehkä tämä tarkoittaa, ettei huumeidenkäyttökulttuuria tunnusteta Suomessa niin yleisenä, kuin se oikeasti on, mikä nousee ongelmaksi sitä tarkasteltaessa myös muista näkökulmista- vaikkapa rikollisuuden perusteella. Usein huumekuntoutujien hoito loppuu ensimmäisen repsahduksen jälkeen, toisin kuin alkoholikuntoutujien, jossa repsahdukset nähdään inhimillisinä ja niiiden jälkeen autetaan eteenpäin. Ehkä huumeidenkäyttäjiä tulisi tukea kokonaisvaltaisesti enemmän myös näissä tilanteissa, ettei ongelmat lisääntyisi päihteidenkäyttäjän muilla elämän osa-alueilla.
Moi Laura,
Kiitos lukemisesta ja kommentoinnista! Kyse voi hyvinkin olla siitä, ettei huumekulttuuria nähdä vielä kiinteänä osana muuta kulttuuriamme eikä huumeidenkäytön yleisyyttä tunnisteta. Toivotaan, että tähän tulisi jatkossa muutos.